Tuska-Torstai -bändiskaban finalistit valittu

Lainatakseni Voivodin vuoden -86 albumia; ”Rrröööaaarrr!”

Viime keväänä allekirjoittanut tsekkaili läpi jokaisen Tuska-Torstai -bändi-illan Annankadun suosikkijuottolassa. Tänä keväänä tein paluun viimeiseen semifinaali-iltaan ja odotukset iltaa varten olivat korkealla!

Bar Loosen kellarissa on selvästi saavuttu kesäaikaan, sillä hikikarpalot alkavat ilmestyä ohimolle hyvinkin nopeasti alakertaan saavuttuani. Ensimmäinen bändi on Blame Me, joka aloittaa settinsä intronauhan turvin, ja aivan alkuun tuo jostain syystä musiikillisesti mieleen violent-pop -yhtye Blind Channelin. Laulajan ääni ei tunnu aivan kantavan ja mieleen juolahtaa, että yritetäänkö tässä liikaa? Pääsisikö vokalisti – ja koko bändi – uudelle levelille, jos musiikki olisi lähempänä suoraviivaista punkkia? Samalla touhuun voisi saada tervetullutta kiukkua. Mene ja tiedä, yleisöä on kuitenkin jo paikalla hyvin, ja he näyttävät diggailevan nuoren bändin menosta. Mieleen herää, että tässä yritetään olla raskaampi versio Paramoresta, mutta ei tässä aivan maaliin mennä. Laulajan manööveritkin alkavat loppua kohden näyttää entistä enemmän Hayley Williamsilta lainatuilta. Tuntuu, että tämä nuori bändi on vielä etsimässä lopullista muotoaan. Bassot toimivat meikäläiselle jostain syystä tämän bändin kohdalla erityisen hyvin.

Sitten potkitaankin suoraan palleille ja kunnolla. Tomb of Finlandin mustiin pukeutuneet miehet eivät jätä mitään arvailujen varaan. Ihanaa sekoittelua bläkkikstä ja dödistä. Tämä porukka olisi saman tien valmis Tuskan lauteille. Basarit jytisevät ja kutkuttavat vatsan pohjaa. Paha tästä on mitään negatiivista mennä sanomaan, muuta kuin sen, että keikan loppua kohden herää ajatus ”Jaksaisinko kuunnella tätä yli tuntia?” Pitänee tsekkailla bändi muissa kuin bändikisan puitteissa. Plussat myös keikan päätöksessä kuullusta kiljaisusta, joka osoitti, että laulaja osaa muutakin kuin möristä.

Wake up Frankien aikana tupa on totisesti täynnä ja tunnelma katossa. Bändillä on hyvä asenne lavalla ja se pitää yllä hyvää boogieta. Musiikillisesti mieleen tulee kevennetty versio Slipknotista. Bändi tuntuu hipsuttelevan raskaamman musiikin jokaista sivua. En osaa sanoa onko se briljantti vai ärsyttävä yritys pitää vähän kaikki tyytyväisinä. Tänä iltana yleisö tuntuu pysyvän yllättävän paikallaan. Tällainen musiikki kaipaisi ison moshpitin luomaan tunnelmaa ja nostattamaan entisestään fiilistä niin yleisöön kuin bändiinkin. Bändin kitaristit soittavat komeasti ja jatkuvasti huvittaa se, kuinka laulajan ulkonäkö ei korreloi ollenkaan hänestä lähtevään ääneen. Energia lavalla on hyvä, ja plussaa voimakkaista ja selkeistä taustalauluista. Lopussa otettiin hyvin yhteyttä yleisöön ja saatiin se Frankiekin lavalle.

Viime keväänä muistan fiilistelleeni Of Originsia, ja bändin astellessa synkkää asennetta huokuen pelkän basson turvin lavalle, odotukseni tätä ”Suomen Gojiraa” kohtaan vain nousevat. Mutta voihan harmi! Tällä kertaa kitaroinnin komeat äänikoukerot hukkuvat täysin rumpujen alle. Orkesteri vaikuttaa äkäisemmältä kuin vuosi sitten, ja rumpali hakkaa edelleen kannujaan raivoavan eläimen lailla. Valitettavasti hän myös iskee peltejään sellaiselle taajuudelle, että omaan korvaani keikka on paikoin pelkkää helinää. Yleensä kestän keikan kuin keikan ilman korvatulppia, mutta nyt oli turvauduttava niihin. Basistin ääni tuntuu paikoin särkyvän hänen huutaessaan taustahuutojaan. Koko settiä tuntui vaivaavan kaikenlainen ylimääräinen säätö, ja pojat tuntuivat purkavan siitä johtuvan vitutuksen armottomaan moshaukseen viimeisen kappaleen aikana.

Illan toiseksi viimeinen bändi on Eartheria, jonka keikan soundit ovat onneksi selkeämmät kuin Of Originsilla. Kitarat ja laulu erottuvat hyvin ja soitto on todella varman kuuloista. Laukka on hyvää, kun basari potkii jälleen persuksille ja kitaraliidit vinkuvat korviin sopivan napakasti. Välispiikissä mainitaan jostain teknisestä säädöstä, joka jää meikäläiseltä täysin huomaamatta. Orkesteri ottaa hyvää kontaktia yleisöönsä ja esiintyy energisesti. Keikasta jää mieleen, että orkesteriin olisi perehdyttävä paremmin nauttiakseen keikasta täysin siemauksin. Mainitsen tästä kisan järjestäjälle, joka huomauttaa, että kirjoitin tismalleen samaa vuosi sitten. Eli oma moka! En ole muistanut perehtyä. Pahoittelut siitä Eartheria! Keikka loppui ”We want more!” -huutoihin yleisöstä, ja se on mielestäni erittäin harvinaista Tuska-Torstai -illoissa.

Illan päättää KuuΔelta, joka tuo loppuiltaan aavistuksen popahtavia melodioita. Bassosoundit jyrisevät komeasti, mutta lauluun voisi kaivata jotain vahvuutta. Paikoin kuulostaa siltä, kuin kuuntelisi karaoke-esitystä. Tätä voisi korjata vaikka taustalaulajan lisäämisellä joukkoon. Jotain särmää tämä orkesteri kaipaisi, ja biisejä voisi hioa hieman pidemmälle. Laulaja vetää keikan loppupuolella erittäin kovan ja tervetulleen yllätyksen väläyttämällä sisäistä Angela Gossowta ja mörisemällä erittäin vakuuttavasti. Tätä lisää, sillä mörinää jää heti ikävä, kun puhtaat lauluosuudet jatkuvat. Lavalle ilmestyy lopussa myös sitar, mutta se ei valitettavasti tuo mitään uutta. Viereltäni kuulen vertauksia vanhaan Suburban Tribeen sekä luonnehdinnan ”kuin kesken jäänyt hevi-Stella”. Kumpikaan eivät mielestäni ole välttämättä pöllömpiä vertauksia.

Finaaliin asti tänä iltana itsensä taistelivat Wake up Frankie, Tomb of Finland sekä Of Origins. He kohtaavat Tuska-Torstain finaalissa edellisviikon semifinaalin voittajatrion SUPER POWER, Balance Breach ja My Funeral. Tuska-Torstai -skaba huipentuu siis 23.5. Bar Loosessa.

Raportti: Ville Riste
Livekuvat: Sami Eräluoto