Varkautelainen Unhoped tuli otettua haltuun viime vuonna sen jälkeen, kun kävin bändin keikalla. Postapokalyptistä death-thrashia veivaava viisikko oli aivan mainio live-esiintyjä, jolta ei energiaa eikä myöskään taitoa tuntunut puuttuvan. Muun muassa Exodukselta, Slayerilta, Deathilta ja Demolition Hammerilta vaikutteita imevä Unhoped on perustettu 2007, eikä tänä vuonna ilmestyvä ”Sonic Violence” suinkaan ole äijien ensimmäinen yritys saada jalansijaa ruuhkaisessa metallimaailmassa. Takana on pari EP:tä sekä viisi vuotta sitten omakustanteena julkaistu ”Die Harder” -debyyttialbumi. ”Sonic Violence” julkaistaan meksikolaisen thrash metaliin erikoistuneen EBM Recordsin kautta.

Näytöksen avaa väkevä ”Whole World Gone To Hell”, joka antaa selkeän kuvan siitä mistä tässä hommassa on kyse: runnomisesta reippaalla tempolla, terävistä riffeistä ja sopivan räkäisestä laulusta. Toisena kuultava ”Assimilation” nousee joukosta suosikikseni erityisen vänkien ja tarttuvien kitarakuvioidensa vuoksi. Nimibiisi ”Sonic Violence” iskee isompaa vaihdetta silmään, ja sitä seuraava videobiisinäkin julkaistu ”Human Disgrace”, tuo ”oodi ihmiskunnalle”, jatkaa samalla kaoottisella linjalla. Kolmos- ja nelosraita ovat ehkä liiankin samankaltaisia kappaleita mullikuorokertosäkeitään myöten.

Vedenjakajana toimii albumin pisin kappale ”No Man’s Land”, joka esittelee toisenlaisen puolen Unhopedista. Siinä tempo laskee selvästi, vaikkeikaan malteta olla kokonaan revittelemättä. ”Warhead Sunrise” alkaa synkästi, mutta osoittautuu sittenkin enemmän samantyyppiseksi neljän ensimmäisen kappaleen kanssa, vaikka onkin kestoltaan pidempien sarjassa. Valitettavasti ”The Naked And The Dead” sekä ”Club Of Swines” alkavat jo hieman puuduttaa, koska ne jäävät tavallaan väliinputoajakappaleiksi levyn neljän ensimmäisen voimalla runttaavan ja kahden edeltävän ”eeppisemmän” kappaleen väliin. Päätösraita ”Pies & Friends” on vain minuutin kestoinen punk-henkinen rykäisy, joka vaikuttaa enemmän sisäpiirivitsiltä kuin varsinaiselta kappaleelta.

”Sonic Violence” on konstailematonta metallia. Äänimaisema kokonaisuudessaan on levyn nimen mukaisesti väkivaltainen, mutta kuitenkin enemmän harkittu kuin hutiloitu. Mielestäni albumin ei voi sanoa kärsivän tasapaksuudesta, vaan pikemminkin tasalaatuisuus voidaan laskea sen eduksi. Kuitenkin, kuten tulikin jo todettua, seitsemäs ja kahdeksas biisi jäävät auttamatta jalkoihin. Unhopedin ”no bullshit” -asenne välittyy aiempien julkaisujen tapaan myös tältä albumilta, ja uskon ”Sonic Violencen” olevan mieleistä kuunneltavaa kaikille vanhakantaisen kuolemalta löyhkäävän thrashin ystäville. Ja mene ihmeessä tsekkaamaan Unhoped livenä, jos siihen tulee mahdollisuus!

8-/10

Kappalelista:

1. Whole World Gone To Hell

2. Assimilation

3. Sonic Violence

4. Human Disgrace

5. No Man’s Land

6. Warhead Sunrise

7. The Naked And The Dead

8. Club Of Swines

9. Pies & Friends

https://www.facebook.com/unhoped/?fref=ts

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen