Hollantilaisen Dear Mother-yhtyeen debyyttialbumi ”Bulletproof” yhdistelee Metalcorea, nu-metalia ja alternative metalia niin taitavasti, että jo albumin ekoista raidoista lähtien käy selväksi, että nyt ollaan tekemässä tosissaan ja levyllä annetaan aivan kaikki. Albumi ottaa kuulijansa haltuun jo ensitahdeista lähtien eikä se tule pettämään missään vaiheessa. Aivan täytenä yllätyksenä tämä ei kuitenkaan tule, sillä yhtyeessä vaikuttavat jo Delain-yhtyeessä mainetta niittäneet kitaristi Merel Bechtold ja rumpali Joey Marin De Boer. Kun tähän lisätään vielä loistava laulaja, venäläinen David Pear,  ei tämän kaltaiselle teokselle ole mitään esteitä.

Albumin ensimmäinen puoli on vahvasti metalcore-painotteinen. Avausraita ”Vertigo” on loistava johdanto siihen mitä on luvassa. Albumin parhaista kappaleista toinen on jo seuraavana kuultava ”Means To No War”, joka viimeistään vakuuttaa kuulijansa. Kappale, etenkin kertosäe, on niin tykki, että sitä tullaan laulamaan kurkku suorana keikoilla ja vielä pitkään. Eikä tämä ole suinkaan ainoa, albumin kappaleet ovat järjestäen sitä tasoa, että mahtaakohan laulaja Pear kuulla tulevilla keikoilla omaa ääntänsä yleisön seasta ollenkaan. Dear Mother on jo albumin ekalla puoliskolla lunastanut ne odotukset, jotka siihen on voitu asettaa jo aikaisemmin mainitsemani Delain yhteyden vuoksi.

Albumin kuudes kappale ”A Soul For Hire” onkin aivan oma lukunsa, sen voisi yhdistää jopa Skrillexiin. Dubstep-elementtinen kappale synkkien lyriikkojen kanssa on varsin mielenkiintoinen kokeilu, sillä se poikkeaa hyvin vahvasti albumin muista kappaleista. Tässä kappaleessa olisi piilennyt riski, jos se olisi ollut esimerkiksi jo albumin toinen raita, silloin kuulija olisi voinut olla ihmeissään ja jopa epäileväinen sen suhteen mitä seuraavaksi on luvassa. Dear Mother onkin sijoittanut kappaleen järkevästi puoliväliin, erottaakseen albumin jälkimmäisen nu-metal vaikutteisen puolen aikaisemmasta metalcore puolesta.

Albumin jälkimmäisen puolen aloittaa ”Symbiose”, joka on hyvä crossover kappale nu-metal tyylisemmän jakson aloittamiseksi, tämä on toinen albumin kahdesta parhaasta kappaleesta. Kappaletta kuunnellessa tulee mieleen hieman humoristisesti, että onko laulaja Pear sukua Jacoby Shaddixille tai jo edesmenneelle Chester Benningtonille. Albumin lyyrinen puoli muuttuu myös selkeämmin enemmän tyypilliselle nu-metal osastolle kuin aikaisemmin kuullaan. Saman tyylisiä lyriikkoja voi kuulla etenkin Linkin Parkin tuotannossa. Dear Motherin lyriikkoja on myös kehaistava onnistuneiden riimittelyiden vuoksi.

Albumin päättävä kappale akustisen kitaran sävyttämä rauhallinen ”Palace” on tyylikäs kappale ja samalla aivan loistava outro albumille, joka jättää päättyessään hieman haikean fiiliksen, sillä tämä loistava teos on nyt päättynyt. Samalla se jättää kuulijansa nerokkaasti ”cliffhangeriin”, joka ei malta odottaa seuraavaa teosta. Kun yhdistelee genrejä noin taitavasti ja samaan soppaan lyödään erinomainen soittotyöskentely ja loistava laulaja, on Dear Motherilla edessään valoisa tulevaisuus. Yhtyeellä on nyt käsissään kaikki ne ainekset, jolla se voi nousta Hollannin suureksi ylpeyden aiheeksi.

9/10

Kappalelista
1. Vertigo
2. Means To No War
3. 12 Years In Exile
4. The Ones Below
5. An Eye For An Eye
6. A Soul For Hire
7. Symbiose
8. Satellite
9. Fade In
10. Heart
11. Invincible
12. Palace

https://www.facebook.com/dearmotherofficial