Uutta verta: 20 tämän hetken kiinnostavinta nuorta metalliyhtyettä #7

Varsin nuoresta iästään huolimatta metallimusiikki on ehtinyt käydä läpi monenlaisia muutoksia ja nähdä lukuisia eri tyylilajeja. Maailmanlaajuisesti valtavaa suosiota nauttiva musiikkityyli on koti lukuisille suurille yhtyeille, jotka ovat jättäneet omat jälkensä musiikkikartalle ja kohonneet genrensä kuolemattomiksi ikoneiksi. Yhtyeet kuten Black Sabbath, Metallica, Judas Priest ja Iron Maiden ovat klassisia metalliyhtyeitä, jotka ovat myöhemmin inspiroineet lukuisia nuorempia tekijöitä aina Behemothista Nightwishiin ja Slipknotista Five Finger Death Punchiin.

Vaikka aina silloin tällöin lukee ja kuulee ihmisten valittavan metallin nykytilasta, voi genre tänään itse asiassa erittäin hyvin. Olen koonnut tähän listaan 20 nuorta yhtyettä, joiden ura on lähtenyt kunnolla käyntiin 2010-luvulla ja joiden diskografia painottuu samalle vuosikymmenelle. Määrä on melko suuri, mutta silti ulkopuolelle jäi lukuisia kiinnostavia ja lupaavia nuoria tekijöitä. Luonnollisesti kyseessä on myös toimittajan henkilökohtainen lista omasta näkökulmasta tehtynä. Olen myös jättänyt tarkoituksella listalta pois sellaisia yhtyeitä, jotka jo nauttivat suurta suosiota maailmanlaajuisesti, kuten vaikkapa Ghost ja Kvelertak. Tämän listan yhtyeet osoittavat sen, että metallimusiikki on hyvissä käsissä.

Edellisen listauksen pääset näkemään täältä.

Mountaineer

Vaikka San Franciscon Bay Area onkin merkittävä erityisesti thrash metalin saralla, tulee alueelta kuitenkin luonnollisesti myös paljon muutakin musiikkia. Yksi San Franciscon lahdelta ponnistava yhtye on Mountaineer, jonka musiikissa yhdistyvät hyökyaaltojen voimalla puskevat sludge-elementit kristallin kirkkaina säihkyviin post-metal-melodoihin. Bändin musiikissa tasapainottelevat ammattitaitoisesti vuoroin raskaat ja vuoroin emotionaaliset äänivallit sekä selvä ymmärrys siitä, miten sävelletään monivivahteisia ja tarttuvia kappaleita. Vuonna 2015 perustettu yhtye julkaisi debyyttialbuminsa ”Sirens & Slumber” vuonna 2017, ja bändin kolmosalbumi ”Bloodletting” ilmestyi 22. toukokuuta.

Kasvoton

Moni tuntee Lemin lähinnä särästä ja Stam1nasta, mutta tuleepa sieltä myös paljon muitakin metallibändejä. Vuonna 2018 ”Capital of Metal” -kilpailussa metallipääkaupungin tittelin voittaneesta Lemistä ponnistaa esimerkiksi death metal -yhtye Kasvoton, joka on ollut pystyssä jo vuodesta 2010. Melkoista ylinopeutta ja sahalaitaa tarjoava yhtye julkaisi vuonna 2013 ensimmäisen demonsa, jota seurasi toinen demo vuonna 2015 ja lyhytsoitto vuonna 2016, ja lopulta debyyttialbumi ”Jumalansa Tappaneet” näki päivänvalonsa 22. toukokuuta.

Block Of Flats

Porvoossa vuonna 2013 perustettu Block of Flats vannoo melodisen ja särmikkään vaihtoehtorockin nimeen. Indien, punkin ja melodisen rockin sekasikiö kanavoi tarttuvassa ja tanssittavassa musiikissaan kaikuja aina Disco Ensemblesta Biffy Clyroon ja Everything Everythingistä Nothing But Thievesiin. Nuoresta iästään huolimatta nämä Duracel-jänöset ovat ehtineet keikkailla paljon niin kotona kuin maailmallakin. Bändiltä on julkaistu tähän mennessä yksi lyhytsoitto sekä kasa laadukkaita singlejä.

Vermilia

Kun yhdistetään eeppisyys, pakanametalli ja taitava solisti, on lopputuloksena pakahduttavaa ja kaunista metallia – eli toisin sanoen Vermilia. Ensimmäisen kappaleensa vuonna 2017 julkaissut Vermilia on takuuvarma osuma kaikille niille, jotka etsivät musiikistaan jylhyyttä, pohjoista viimaa ja jylhyyttä yhdistettynä raskaaseen metalliin. Vermilia julkaisi uuden ”Keskeneräisiä tarinoita” -lyhytsoittonsa 20. toukokuuta.

Cryptic Shift

Miltä kuulostaa ilmiömäinen, teknologinen ja astrologinen death metal? Totta puhuakseni en osaa sanoa, mutta onneksi meillä on tarjota tähän pulmaan juuri oikea bändi. Tellukselta ja tarkemmin sanottuna Isosta-Britanniasta ponnistava death metal -yhtye Cryptic Shift yhdistelee metallissaan aineksia Deathin ja Atheistin hiomasta teknisestä death metalista sekä Vectorin kulmikkaasta thrashistä kosmisen tyhjyyden kaikuihin, mikä saa aikaan omalla tavallaan immersiivistä ja tähtienvälistä kuolonmetallia täynnä nopeita käännöksiä, turbulenssia ja riitasointuisuutta. Vuonna 2012 perustettu yhtye julkaisi debyyttialbuminsa ”Visitations From Enceladus” toukokuussa.

Ferry Is Closed

Energisiä riffejä, korvamatokertosäkeitä ja vimmaisuutta. Näitä varmasti jokainen odottaa melodiselta rockiltaan, ja tähän nälkään vastaa nuori ja janoinen Ferry Is Closed. Turussa vuonna 2016 ensimmäistä kertaa lavalle noussut vaihtoehtorockyhtye on julkaissut tähän mennessä kolme lupaavaa kappaletta, joista löytyy tarttuvia kertosäkeitä, kitaroiden kurittamista ja jopa varovaisia hip hop -elementtejä.

Oberst

Norjasta ponnistava Oberst on kuin vihlova rankkasade, jonka jälkeen on kaikesta huolimatta raikas olo – tai jotain sellaista. Vuoden alussa debyyttialbuminsa ”Paradise” julkaissut orkesteri yhdistelee musiikissaan piikikästä hardcorea ja post-rock-melodioita, ja heitetäänpä väliin muutamia matikkarokkiriffejäkin lisäämään keitokseen nyrjähtäneisyyttä aina silloin, kun tunnelmallinen karjuminen käy liian ennalta arvattavaksi.

Where’s My Bible

Niin Tuska-Torstai- kuin Emergenza-bändikilpailuissakin menestynyt, Heinolasta jyräävä Where’s My Bible takoo pilke silmäkulmassa metallia, jolla on jalka puoliksi äärimetallin maailmassa ja puoliksi energisen punkin maihareissa. Lopputuloksena on jotain Kvelertakin ja Mantarin suuntaista, mutta ripauksella kotimaista susipaitaestetiikkaa ja komeita viiksiä. Debyyttialbuminsa ”M’N’R” yhtye julkaisi vuonna 2018.

Dzö-nga

Erään väitetyn kryptidin mukaan nimensä saanut Dzö-nga ilahduttaa varmasti jokaista pientä mytologianörttiä, joka kaipaa eeppistä metallia täynnä kauniita äänimaailmoja, rujouden ja herkkyyden dialogia sekä taidokasta soittoa ja sävellysjälkeä. Tätä kryptidiä ei tarvitse metsästää Skotlannin järvistä tai suttuisista nettivideoista vuodelta 2001, vaan riittää, kun kirjoitat bändin nimen valitsemaasi suoratoistopalveluun tai sitten – luoja varjele – kävelet levykauppaan ja laitat aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneen neljännen studioalbumin ”Thunder In The Mountainsin” soimaan.

Nation In Despair

Espoosta löytyy toisenlainenkin Iso Omena, mutta kyseessä on kauppakeskuksen sijaan modernia metallia kunnianhimoisesti nikkaroiva Nation In Despair. Vuonna 2012 alkunsa saanut ja hiljalleen kypsynyt yhtye sekoittaa musiikissaan vaikutteita Veil Of Mayan kaltaisilta djentin ja deathcoren voimalaitoksilta aina kotimaiseen Medeiaan. Yhtye on tähän mennessä julkaissut yhden lyhytsoiton sekä kasan singlejä.

Dimhav

Heja sverige! Tukholmalainen Dimhav on melodista metallia esittävä yhtye, jonka keskiöstä löytyy kaksi määrätietoista veljestä ja taitava solisti. Kaarevia ja voimakkaita vokaaleja, power metal -tykittelyä ja varhaista progemetallia Symphony X:n ja Fates Warningin hengessä yhdistelevä yhtye julkaisi laadukkaan debyyttialbuminsa ”The Boreal Flamen” vuonna 2019.

Deathing

Valkeakoskella vuonna 2014 joko jostain liejusta tai sitten treenikämpältä alkunsa saanut Deathing sahaa kirskuvaa metallia, jonka alalajin voi päätellä sen nimestäkin. Kätevää! Tämä kuolonmetallia ammattimaisella otteella käsittelevä yhtye julkaisi 22. toukokuuta lyhytsoiton ”All Hail The Decay”, jossa yhdistyvät Mors Subita sekä varhainen Stam1na ja Diablo ilman, että death metalin lihaksikas koura hellittää otettaan.

Beyond The Black

Saksanmaalta saapuu yhtye, jolla on varmasti kanttia nousta haastamaan Within The Temptationin ja Evanescencen kaltaisia sinfonisen radiometallin veteraaneja. Kovassa nousussa oleva yhtye on julkaissut jo kolme laadukasta albumia täynnä suuria kertosäkeitä, kauniita melodioita, seesteisiä balladeja, energistä metallia ja kadehdittavan lahjakasta laulamista. Yhtye julkaisee neljännen albuminsa ”Hørizøns” kesäkuussa.

Skeletal

Jyväskylä ei ole todellakaan pelkästään thrash metalin kotimainen mekka, vaan Keski-Suomesta löytyy edustusta myös äärimetallin saralta. Thrashin, metalcoren ja eloisan black metal -yhteisön lisäksi kaupungista ponnistaa death metalia piiskaava Skeletal, joka potkii omalta osaltaan mummot tieltään vauhtisokealla metallillaan. Yhtye on saanut alkunsa jo vuonna 2007, mutta sen ensimmäinen demo julkaistiin vasta vuonna 2011, ja ensimmäinen EP ilmestyi eetteriin vuonna 2014. Debyyttialbumi ”Dreadful Life” julkaistiin vuonna 2017, jota seuraa heinäkuussa kakkosalbumi ”Bitterness And Burning Hatred”.

Infant Island

Vuoden 2018 debyyttialbumillaan kriitikoiden suosion ansainnut yhdysvaltalaisyhtye Infant Island soittaa metallia, joka ei varsinaisesti istahda ennalta asetettuihin lokeroihin kovin helposti – joten aletaanpa sitten namedroppailemaan ja lokeroimaan. Kakkoslevynsä ”Beneathin” tänä vuonna julkaissut bändi yhdistelee musiikissaan vaikutteita screamosta ja noisesta ja muusta mahdollisimman äänekkäästä shoegazen ja post-metalin tunnelmallisuuteen. Voisi siis ajatella, että bändin musiikki on kuin Slintin, Deafheavenin ja Shellacin fuusio, joka soittaa liian monen kitarapedaliin läpi vahvistimella, joka on puukotettu täyteen reikiä joskus vuonna 1994.

Ninetyfive50

Sugar, spice and everything nice – tai oikeastaan groovea, melodiaa ja deathia. Näitä kaikkia yhdistyy helsinkiläisen tehometalliyhtyeen Ninetyfive50:n musiikissa. Mukana on reilusti vaikutteita Göteborgista ja yhdysvaltalaisesta 2000-luvun groovemetallista, joka purskahtaa näiden stadilaisten käsissä henkiin raikkaalla ja tarttuvalla otteella. Vertoja bändin energiselle soundille hakee vain ja ainoastaan sen live-esiintymiset, joten heti kun se on taas mahdollista, kannattaa kompastella katsomaan bändiä lavalla.

Unprocessed

Modernissa progressiivisessa metallissa keskeiseen rooliin on noussut kitarasankarien uusi tuleminen. Kaikki Tosin Abasista Pliniin ja Tim Hensonista Sarah Longfieldiin ovat arvostettuja kitaravirtuooseja, jotka määrittelevät modernia ”instrumetal”-tyylilajia. Yksi moderni kitarasankari on Manuel Gardner Fernandes, joka Unprocessed-yhtyeensä kanssa määrittelee omalta osaltaan uudelleen sitä, mikä kitaralla on mahdollista.

Brutus

Belgialaista metallia edustava Brutus on kiehtonut metallimusiikin kuuntelijoita jo vuoden 2017 debyyttialbumistaan lähtien. Rönsyilevää post-hardcorea post-rockin melodioihin ja matikkarockin epäsymmetrisiin rytmeihin ja äkkivääriin riffeihin yhdistelevä bändi edustaa nuorta ja raikasta tapaa tehdä aggressiivisen ja kauniin metallin fuusiota, jossa voi kuulla vivahteita myös esimerkiksi black metalista. Bändin kakkosalbumi ”Nest” julkaistiin vuonna 2019.

Iku-Turso

Pakanallista, synkkää ja raakaa mustaa metallia esittävä Iku-Turso ei todellakaan koostu keltanokkamuusikoista, ja sen kuulee. Kyseinen bändi kuitenkin sai alkunsa vuonna 2017, ja tällä hetkellä siltä löytyy kaksi täyspitkää albumia, pari splittiä sekä yksi EP. Orgaanista ja primitiivisen raakaa black metallia sisältävä kakkosalbumi ”Pakana” julkaistiin toukokuussa.

Roju

Tämä kotimaisen metallin tulokas on vielä suhteellisen nuori bändinä, sillä tämän jutun ilmestyessä se on ehtinyt julkaista vasta kaksi kappaletta. Mutta tästäkin huolimatta voi jo tässä vaiheessa sanoa, että Rojun nu metalia ja djentiä yhdistelevä moderni metalli on laadukasta ja vangitsevaa niin sävellyksellisesti kuin soitannollisestikin.

Edellisen listauksen pääset näkemään täältä.