Vapautta, syntikkapoppia ja meemejä: haastattelussa Peripheryn Spencer Sotelo

Modernin progressiivisen metallin jättiläinen Periphery on julkaisemassa pian kuudetta studioalbumiaan. Mielenkiintoisesti nimetty ”Periphery IV: Hail Stan” näkee päivän valon 5. huhtikuuta.3DOT Recordingsin kautta – yhtiön, jonka bändi pisti itse pystyyn otettuaan hatkat Sumerian Recordsilta. Kaaoszine jututti puhelimitse yhtyeen solistia Spencer Soteloa tulevan albumin tiimoilta. Huumorimies Soteloa varmasti huvittaisi fakta, että keskustelu tapahtui erään nimeltämainitsemattoman jyväskyläläisen pizzerian takapihalla.

Tervehdys Spencer! Miten sinun ja Peripheryn kevät on lähtenyt käyntiin?

Erittäin upeasti! Valmistaudumme parhaillaan tulevaa kiertuettamme varten. Nautimme viimeisistä hetkistämme kotona, tiedäthän.

Milloin kiertue alkaa?

Se alkaa maaliskuun viimeisenä päivänä ja jatkuu aina huhtikuun kolmannelle viikolle. Kierrämme kolme viikkoa yhdessä Dance Gavin Dancen kanssa.

Keitä muita teidän kahden lisäksi on mukana kiertueella?

Mukana ovat myös Don Broco sekä bändit nimeltä Hail The Sun ja Covet.

Puhutaanpa hieman uudesta albumistanne. Te otitte kokonaisen vuoden ”Hail Stanin” tekemiseen. Miten käytitte tuon vuoden, ja miten koet tuon ajan vaikuttaneen tapaan, jolla te yleensä teette musiikkia? 

Meillä oli paljon enemmän tilaa hengittää, ja kykenimme ottamaan pieniä taukoja eri asioiden viimeistelemisten välillä. Se antoi meille paljon aikaa. Kykenimme esimerkiksi kunnolla hiomaan ja analysoimaan demojamme viikkojen tai kuukausien ajan. Pystyimme pohtimaan, että ”pitäisikö tuo juttu sittenkin tehdä niin tai noin” tai ”pitäisikö tuohon lisätä yksi juttu tai poistaa tuo toinen”. Meillä ei ole koskaan ollut sitä luksusta, että olemme kyenneet hiomaan demojamme yhtä pitkään samalla tavalla siirtyessämme studioon. Pisin aika, jonka olemme aiemmin käyttäneet levyn tekoon on ehkä neljä tai viisi kuukautta. Joten kyseessä oli suuri muutos, joka antoi meille aikaa ottaa välillä taukoja säveltämisestä tai nauhoittamisesta ilman aikataulupaineita.

Vuonna 2015 julkaisitte kaksi albumia samana vuonna. Se taisi olla huomattavasti erilainen prosessi kuin nyt?

Kyllä, julkaisimme silloin sekä ”Juggernaut: Alphan” että ”Juggernaut: Omegan”. Ja se oli todellakin erittäin stressaavaa aikaa, koska meillä oli deadline. Tämän levyn kohdalla asetimme itsellemme rajaksi vuoden, mutta koska meillä on nyt ikioma levy-yhtiömme, niin kukaan ei ole räksyttämässä meille, että ”hei, deadline on ylitetty, missä levy viipyy?”. Joten jos me olisimme halunneet käyttää tähän levyyn enemmän kuin vuoden, me olisimme voineet tehdä niin. Meidän ei olisi tarvinnut tehdä niin, että jos levy ei ole valmis määräaikaan mennessä, niin meidän on pakko julkaista se, mitä olemme saaneet kasaan. Nyt meidän olisi ollut mahdollista ottaa vaikka kaksi lisäkuukautta ja varmistaa, että olemme tyytyväisiä lopputulokseen.

Kuten mainitsitkin, te erkanitte hiljattain pitkäaikaisesta levy-yhtiöstänne Sumerian Recordsista, ja perustitte oman 3DOT Recordings –yhtiönne. Miten koet, että oma levy-yhtiö on vaikuttanut työskentelyynne? Entä miltä tuntuu, että voitte tehdä nyt kaiken omin ehdoin?

Se on ollut hienoa. Muutosta ei ole tapahtunut ehkä ihan niin paljoa, mutta suurin ero on varmaan ollut… Tiedäthän, me olemme aina olleet sellainen yhtye, joka tekee niin kuin itse haluaa huolimatta siitä, mitä kukaan muu neuvoo. Kanssamme on aina työskennellyt sellaisia ihmisiä, joilla on varmasti ollut meidän etumme mielessään, mutta jotka ovat kokeneet, että heidän pitää sanoa meille, että teidän pitää toimia näin ja teidän pitää toimia noin. Riippumatta siitä kieltäydyimmekö vai emme, noita ihmisiä oli aina olemassa. Mutta niin ei ole enää. Nyt jos me päätämme tekevämme jotain, kukaan ei ole sanomassa meille vastaan.

On hienoa, että pääsette tekemään asioita omilla ehdoillanne. Levy-yhtiö on aina bisnes, joten ne toimivat myös sen mukaisesti.

Kyllä vain. Levymme ensimmäinen kappale ”Reptile” on kestoltaan jotain 17 minuuttia, joten jos olisimme tuoneet tämän albumin jollekin muulle levy-yhtiölle, he olisivat ehdottaneet, että ehkä se pitäisi laittaa levyn loppuun tai jotain. Joten nyt pääsemme näyttämään keskisormea kaikille ja tekemään sitä, mitä me haluamme tehdä.

Jos olisitte halunneet, niin olisitte voineet vaikka julkaista tuon kappaleen singlenä

Joo, olisimme voineet vaikka todeta, että ”hei, kuvataan musiikkivideo ’Reptilelle’”. Jos olisimme halunneet, niin olisimme voineet myös tehdä niin.

Olette julkaisseet levy-yhtiönne kautta Peripheryn jäseneten eri projektien levyjä, kuten Haunted Shoresin ja Four Seconds Agon. Oletteko suunnitelleet julkaisevanne myös muiden bändien levyjä?

Kyllä! Me itseasiassa juuri kiinnitimme ensimmäisen bändimme, ja sillä ei ole mitään tekemistä Peripheryn kanssa. Julkaisemme heidän albuminsa myöhemmin tänä vuonna.

Uuden albuminne nimi ”Hail Stan” voi kuulostaa aluksi hieman hassulta, mutta Saatanaan liitetään usein ajatus vapaudesta. Onko oman yhtiönne tuoma vapaus vaikuttanut uuden albuminne teemoihin?

Täyttä vapautta, haha! Noh, se oli lopultakin ehkä enemmän pelkkä vitsi. Käytimme levyyn kokonaisen vuoden. Käytimme niin paljon aikaa ja vuodatimme sieluamme siihen, ja olimme siitä niin ylpeitä. Mutta me emme ota itseämme kovin vakavasti, joten mielestäni albumin nimi heijastaa sitä hyvin. On ihan hyvin mahdollista laittaa levyn nimeksi jotain sellaista, joka voisi ihan hyvin olla nettimeemi siitäkin huolimatta, että kyseessä on vakava asia. On ollut niin hienoa nähdä, että fanimme ovat ottaneet siitä kopin. He tietävät, millaisia ihmisiä me olemme, ja minusta tuntuu, että suurella osaa heistä on samanlainen tyhmä huumorintaju. Ihmiset ympäri sosiaalista mediaamme kirjoittavat ”Hail Stan!”. Se on niin siistiä huomata.

Fanit todellakin tietävät huumorintajunne. Esimerkiksi Mishahan on ”Djent shitposting” –Facebook-ryhmässä, jonne hän postaa aktiivisesti. Fanit ovat siellä aikalailla tarttuneet albumin nimeen ja tekevät siitä meemejä. Omalla tavallaanhan se myös tuo levylle mainosta, kun ihmiset kyselevät kaikkialla ”Stan? Kuka ihmeen Stan?”

Kyllä, todellakin! Tiedätkös, ihan joka kerta levystä puhuessa minulta kysytään, että ”kuka on Stan?”. En osaa vastata siihen, mutta osaan kertoa, miksi se on albumimme nimi.

Syntyikö nimi jonkin sisäpiirivitsin perusteella vai mistä se on lähtöisin?

Itse asiassa ei. Meillä on varmaan satoja älyvapaita nimiä, joita pyörittelemme. Nimeäminen oli varmaan levyn hankalin osuus, sillä oli vaikeaa löytää sellainen nimi, josta me kaikki olisimme samaa mieltä. Ja tämä oli ainoa nimi, joka meistä kaikista tuntui oikealta vaihtoehdolta. ”Se on tarpeeksi tyhmä, otetaan se”.

Koetko, että bändien tulisi syleillä nykyistä meemikulttuuria enemmän ja tarttua siihen?

Kyllä, se on mielestäni todella siistiä. Se on tämän ajan ja meidän kulttuurimme juttu. Jos katsoo ajassa taaksepäin 1980-lukuun, 1990-lukuun ja 2000-luvun alkuun, niin niilläkin oli ihan oma fiiliksensä. Minusta tuntuu, että nykyinen nettimeemikultuuri on sellainen asia, jota ihmiset tulevat ajattelemaan, kun he muistelevat tätä aikaa tulevaisuudessa.

Uudella levyllänne on mukana paljon enemmän vaikutteita eri tyyleistä. Minkälaista musiikkia kuuntelette vapaa-ajallanne?

Me kaikki kuuntelemme ihan kaikenlaista musiikkia, ja minusta tuntuu, että tässä kohtaa uraamme kuuntelemme metallia jopa kaikista vähiten. Kun minä teen albumia, niin en kuuntele oikeastaan paljoa muuta musiikkia. Yritän olla ottamatta liika vaikutteita ulkopuolelta ja toimia sen sijaan omien tuntemusteni pohjalta ilman, että  kopioin muilta jotakin tunkien sen väkisin musiikkiin. Mutta kuuntelen paljon 1980-luvun ja 1990-luvun alun musiikkia. Tears For Fearsin ”The Seeds Of Love” on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkialbumeitani. Palaan sen levyn pariin jatkuvasti miettien, että miten ihmeessä he oikein tekivät sen.

Koetko, että Periphery voisi myös tehdä joskus syntikkapoppia?

Minulla itseasiassa on synth pop –sivuprojekti nimeltään Nik Mystery! Yksi jäsenistämme, Jukka Backlund, sattuu myös olemaan Suomesta! Minä ja hän asumme Las Vegasissa.

Minkä uuden albuminne biisien veikkaat uppoavan parhaiten yleisöönne konserteissa? Entä minkä kappaleiden arvelet olevan omasta mielestäsi mukavimpia esittää?

Odotan sitä, että pääsemme soittamaan raskaimpia kappaleita, koska minulla on hyvä olla ja hauskempaa silloin, kun yleisö villiintyy. Mitä raskaampaa musiikkia soitamme, sitä hullummaksi yleisömme yleensä muuttuu. Minusta tuntuu, että levyn julkaisua seuraavilla kiertueilla tulemme nojaamaan enemmän raskaampaan materiaaliimme.

Tuleeko settilistanne olemaan läpileikkaus kaikista albumeistanne, vai keskityttekö enemmän uusimpaan materiaaliin?

Varmaan aluksi se tulee olemaan hyvä sekoitus kaikkea. Tiedätkös, minusta ei ole koskaan tuntunut tältä aikaisempien albumiemme kohdalla, mutta nyt minusta tuntuu, että meidän tulisi soittaa tämä albumi kokonaisuudessaan livenä. Minusta tuntuu, että juuri tämä albumi on oikea siihen. Kaikki kappaleet ovat niin monipuolisia, joten lopputuloksena olisi varmasti hyvin mielenkiintoinen ja vuoristoratamainen ilta.

Ja fanit varmasti myös tykkäisivät, sillä he todennäköisesti arvostavat monipuolisuutta.

Minusta tuntuu, että juuri vaihtelu ja monipuolisuus pitävät ihmiset kiinnostuneina sen sijaan, että murjoisimme heihin vain jotain tiettyä soundia tuntikausia.

Albumillanne ei ole yhtään biisiä, joka kuulostaisi samalta kuin muut, ja se on lopulta aika harvinaista.

Se oli meidän tavoitteenamme. Kun kokosimme demoja, mukana oli myös paljon sellaisia kappaleita, jotka eivät päätyneet käyttöön, koska halusimme varmistaa, että yksikään kappale ei kuulostaisi muilta levyllä olevilta. Halusimme niiden olevan täysin toisistaan erilaisia.

Pitikö teidän tehdä vaikeita päätöksiä jättäessänne jotain pois albumilta?

Sanoisin, että päätökset eivät olleet välttämättä vaikeita. Meillä on aina kasa hienoja demoja, jotka eivät päädy albumille, mutta päädyimme valitsemaan kaikki tietyn tyyliset. Joten ne olivat lopulta aika selkeitä päätöksiä.

Tulemmeko koskaan kuulemaan niitä kappaleita, jotka eivät päässeet nyt mukaan?

Ehkä. Ehkä tulevilla albumeilla. Tällä albumilla on kappale nimeltään ”Sentient Glow”, joka on ollut olemassa jo jostain vuodesta 2009 lähtien. Sen oli tarkoitus olla kakkosalbumillamme, jonka jälkeen suunnittelimme sitä ”Periphery III” –albumille ja sitten ”Juggernautille”, mutta se ei koskaan päätynyt niille. Se ei oikein sopinut niiden levyjen tunnelmaan. Mutta löysimme sille lopulta kodin tältä albumilta. Joten ehkä tulette kuulemaan vielä nekin kappaleet, jotka jäivät tältä levyltä yli.

Julkaisitte edellisen albuminne, ”Periphery III: Select Difficultyn” tekoprosessista pitkän dokumenttielokuvan ”Remain Indoors”. Aiotteko julkaista sellaisen myös uudesta levystänne?

Kyllä, todellakin! Se julkaistaan muutama viikko ennen albumia.

Miten toteutitte nauhoitukset? Menittekö Nollyn [Adam Getgood, bändin entinen basisti] luokse, lähettikö hän raidat teille vai..?

Minä ja Misha lensimme Nollyn luokse Englantiin ja miksasimme kaiken siellä. Mutta Nolly ei tällä kertaa nauhoittanut mitään muuta kuin rummut. Hän tuli Baltimoreen ja nauhoitti rummut siellä, ja me nauhoitimme kaiken muun. Misha nauhoitti osuutensa kotistudiossaan ja minä laulut omassani. Se oli mukavaa, kun saimme kontrolloida kaiken itse.

Koetteko sen vaikuttaneen albumiin jollain erityisellä tavalla, että teitte sen nyt tällä tapaa?

Ehdottomasti! Minä sain esimerkiksi itsestäni ulos hulluimpia ja siisteimpiä juttuja kuin koskaan aikaisemmilla albumeilla. Enkä usko sen johtuvan pelkästään siitä, että olen kehittynyt laulajana, vaan siihen on vaikuttanut myös se, että olen saanut tehdä hommia itsekseni ilman, että olen pelännyt näyttäväni tyhmältä kokeillessani jotain outoa.

Jälleen esimerkki jatkuvasta vapaudesta.

Kyllä, täydellistä vapautta!

Tuntuiko sinusta siltä, että jotkin albumin jutuista olivat vaikeita laulaa?

Mikään ei ollut oikeastaan vaikeaa, mutta en oikein koskaan mieti sitä, miten kykenen esittämään jonkin jutun keikalla. Mietin studiossa, että ”en ole varma, kykenenkö tekemään tätä livenä. Noh, selvitän sen sitten myöhemmin. Saan sen toimimaan jotenkin”. En halunnut olla tekemättä jotain vain siksi, etten ole varma sitä saanko sen tehtyä livenä. Halusin levylle kaiken sen, joka kuulosti siistiltä. Tämä tekee muusikkona olemisesta hauskaa ja pitää sinut varpaillaan. Opit jatkuvasti ja keksit uusia keinoja tehdä asioita.

Et voi koskaan kehittyä, ellet haasta itseäsi.

Juuri niin. Yritän tehdä näin aina jokaisella levyllämme, mutta niin kävi erityisesti juuri tällä albumilla.

Koetko, että ihmisten tapa kuluttaa musiikkia nykyään vaikuttaa työskentelyynne muusikkoina?

En koe sitä niin, että se vaikuttaisi työhömme. Mutta se vaikuttaa ehdottomasti siihen, miten muusikoille maksetaan. Jos olisimme tehneet tätä hommaa 20 vuotta sitten, me tienaisimme paljon enemmän. Me emme kuitenkaan koskaan aloittaneet tekemään tätä rahan takia. Joten se ei vaikuta meihin henkisesti, koska loppujen lopuksi teemme tätä sen takia, että me rakastamme musiikkia ja meillä on hauskaa sitä tehdessämme.

Haluatko sanoa jotakin faneillenne Suomessa ja Kaaoszinen lukijoille?

Freedom, smoke beer ja hail Stan!