Varjojen keskeltä kohti valoa – arviossa Scott Stappin ”The Space Between The Shadows”

Vuonna 1993 Scott Stapp ja Mark Tremonti perustivat Creedin yhdessä Brian Marshallin, Scott Phillipsin sekä Brian Brasherin kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin Brasher jättäytyi yhtyeen riveistä pois, jonka jälkeen yhdysvaltalaisyhtye pysyi nelihenkisenä. Vuonna 1997 yhtye julkaisi debyyttinsä, jonka jälkeen kaksi seuraavaa albumia tippuivat parin vuoden väleillä ja samalla Creed vahvisti asemaansa Yhdysvaltojen rock-markkinoilla.

Vuosina 2001 ja 2003 Creed keräsi monia palkintoja Music Awardseissa, mutta samalla yhtyeen ongelmat kasaantuivat. Eskaloituneita ongelmia seurasi usean vuoden hiljaiselo. Vuonna 2009 yhtye teki paluun ja julkaisi neljännen albuminsa. Comeback ei ollut kuitenkaan pitkäkestoinen, sillä vuonna 2013 Creed laittoi jälleen pillit pussiin.

Vaikka Creedin ja Scott Stappin soolotuotanto eivät ole itselleni entuudestaan tuttuja, niin pelkästään ”The Space Between The Shadows” -albumin kuuntelu vakuutti minut siitä, että Stapp on pätevä laulaja. Hänen äänensä on hyvin vahva ja karismaattinen, ja siinä on hieman samanlaisia vivahteita kuin Smash Into Piecesin Chris Adamillä tai Shinedownin Breant Smithillä. Hyvän käsityksen Stappin äänihuulien kapasiteetista saa, kun kuuntelee ”Purpose For Pain” ja ”Ready To Love” -kappaleet.

Scott Stappin ääni ei ollut kuitenkaan ainut seikka, joka kiinnitti huomioni albumia kuunnellessa. Korviini ja silmiini pistivät erityisesti muutama sanavalinnat joissakin kappaleissa. Esimerkiksi ”Heaven In Me” on jo nimensä puolesta yllättävä sekulaarisessa länsimaailmassamme. Se ei kuitenkaan ole ainut kristillisyyteen viittaava sana kappaleessa, jossa lauletaan enkeleistä ja sielusta.

Myös kuunnellessani ”Purpose For Pain”, ”Survivor”, ”Wake Up Call” ja ”Gone Too Soon” -kappaleita en voinut olla miettimättä onko näihin haudattu jotakin syvällisempää. Albumin mukana tulleen tiedotteen mukaan Scott Stapp haluaa viestittää uudella albumillaan, että vaikka jokaisen elämään mahtuu vastoinkäymisiä, varjoja, niin niistä on mahdollista päästä eroon kun elää päivä kerrallaan. Näistä vastoinkäymisistä voi myöhemmin etsiä omat kasvattavat merkityksensä, mutta ennen kaikkea näin pääsee itse varjoista irti ja voi huomata, että elämä on miellyttävää sen taakoista huolimatta.

Edellä mainitut kappaleet ovat tunnelmiltaan väkeviä ja niissä on rohkaiseva sanomansa. Ennen kaikkea niistä heijastuu Scott Stappin omat elämän kokemuksensa. Stappin elämän taustalla on myös myönteinen kokemus herätysliikkeisestä taustasta, joka myös heijastuu uuteen albumiin, mutta myös taatusti kahteen edelliseenkin, jotka ovat nimeltään ”The Great Divide” ja ”Proof of Life”.

Scott Stappin uusin sooloalbumi on äänimaailmansa suhteen reipasta yhdysvaltalaistyylistä rockia. Soundissa on paikoitellen samanlaisia vivahteita kuin vaikka Shinedownilla ja Good Charlottella. Albumikokonaisuus on tasaisen hyvä, jonka huippuhetkiksi omalla kohdallani lukeutuvat aggressiivinen ”Purpose For Pain”, uhmakas ”Survivor” ja melankolinen ”Wake Up Call”. Levyltä löytyvä ”Gone Too Soon” on myös koskettava, joka on Stappin mukaan saanut syntynsä Chester Benningtonin ja Chris Cornellin poismenojen johdosta, jotka molemmat tapahtuivat aivan liian aikaisin.

”The Space Between The Shadows” on suurella sydämellä tehty rock-albumi. Kappaleiden lyriikoissa on paljon kosketuspintaa ja samaistumisen mahdollisuutta. Levyltä löytyy melodioiden suhteen miellyttävästi kontrastia: on sekä reipasta rockia että pysäyttäviä hetkiä, joissa saadaan nauttia kauniista tunnelmista. Scott Stappin kolmas soololevy on mainio kokonaisuus, joka ansaitsee tulla kuunnelluksi useammankin kerran.

8/10

Albumin kappalelista:

  1. World I Used To Know
  2. Name
  3. Purpose For Pain
  4. Heaven In Me
  5. Survivor
  6. Wake Up Call
  7. Face Of The Sun
  8. Red Clouds
  9. Gone Too Soon
  10. Ready To Love

Scott Stapp Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua