When other bands play, Manowar bills

Manowar soitti kuluneen viikonlopun aikana Helsingissä ja Tampereella klubikeikat edellisistä ollen aikaa kolmisen vuotta. Jälkimmäinen, lauantain veto oli Helsingin The Circuksessa minkä kävin itse katsastamassa ja seuraavassa ynnäilen mietteitäni keikasta, vaikkakaan en lähtenyt keikkapaikalle raportin tai kolumnin kirjoittaminen silmissä. Päätin kuitenkin kollegojen kannustuksesta pistää mustaa valkoiselle.

Ensinnäkään en kirjoita raportteja, joten en itse luonnehtisi tätä keikkaraportiksi edes ja sitä kautta tekstin ulkoinen olemus on jotain ihan muuta, kuin keikkaraportit normaalisti ovat. Jaoin toimittajakollegoilleni seuraavan pätkän sisäisesti, kun olin aamun pikkutunteina saanut veisteltyä mietteitäni kasaan. En tälläistä harrasta ikinä, joten ehkä se kertonee myös siitä, että keikasta jäi oikeasti mieleen jotain.

”Joo no vetihän ne tosi kivasti mut.. 82,50 euroa (alkaen) lipuista ja mitä vittua nyt. Ei lämppäriä, setti 1,5h ja vokalisti ei sanonut sanaakaan välispiikkejä keikan aikana (no basisti veti 8 minuutin spiikin lopussa missä kehui Suomea, kotimaista kaljaa ja muuta paskaa), kuten aina normaalistikin.

101% taustalauluista tuli nauhalta, edes ”yleisölauluja” tmv. ei otettu mukaan paitsi lopussa muutamalla kerralla. Kitaristilla tukka heilui sileämmin kuin meidän poptähdillä konsanaan ja vaikka jätkät on pitkälti yli 60 vuotiaita oli nahkaa lavalla enemmän kuin sitä itseään paljasta eturivissä tusinalortoilla.

Narikan kohdalla huomasin mennessä jo A4-laput missä varoiteltiin, että ”Kuvaaminen on kiellettyä millä tahansa laitteella ja siitä voi lentää ulos samantien” niin ei paljoa tehnyt mieli ottaa selfieitä uusien turkulaisten tovereideni kanssa. Tätä painotettiin muuten ihan vitusti ja itse keikan aikana näki, että osa järjestyksenvalvojista oli vamaan pestattu hoitamaan tätä hommaa, koska samantien kun joku nappasin kuvan (miksauspöydän takana esmes. missä oltiin), tuli stevari asian keskeyttämään yhtä raivokkaasti kun vedän krapulakakat pönttöön. Eli aika kovaa.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Näin jälkeenpäin voi sanoa, että reilu kahdeksankymppiä oli helvetisti rahaa tuosta keikasta. Olisin pitänyt neljääkymppiäkin jo kovana rahana kun otti huomioon yleisesti asioita keikasta. Setti kesti aika tarkalleen 1,5 tuntia, lämppäriä ei ollut vaan Manowar veti illan ainoana esiintyjänä, ainoastaan lavan ylärakenteissa oli pari savukonetta, ei pyrotekniikkaa tai muuta eikä välispiikkejä kuultu oikeastaan ollenkaan, lukuunottamatta basisti Joey DeMaion omaa hetkeä mikin varressa konsertin loppupuolella. Setti vedettiin niin peruskaavalla läpi kuin setin voi läpi ajaa, ei minkäänlaista spontaaniutta yhtikäs missään ja yleisön laulutaitoon ei luotettu yhtyeen osalta ollenkaan. Esimerkkinä taustanauhoilta kuului kaikki ”Hail and killin” yhteislauluosuudet mitkä olisi mielestäni voinut ottaa yleisöltä itseltäänkin suoraan.

Mötley Crüen jäähyväiskiertueella marraskuussa oli kuvaajien spotti normaalista, eli lavan edustalta, poiketen miksauspöydän edessä kaukana lavasta. En tiedä oliko tälle keikalle Manowar myöntänyt millekään medialle kuvauslupia, mutta ainakin kaikki puhelinkuvaaminen yleisön osalta pysäytettiin heti kun järjestyksenvalvojat tätä kerkesivät näkemään. Asiasta mainostettiin kahdella eri kielellä ja usean lapun voimin jo narikan kohdalla, että mikäli kuvaat, saatat lentää ulos keikalta. Mötiköiden tapauksessa on saattanut solistille tulla parhaista päivistä kiloja lisää miksi ehkä ymmärtäisin sen miten asiat heidän keikallaan sujuivat, mutta kaikki Manowarin jätkät ovat erittäin nastassa kunnossa fyysisesti, joten minulle ei ainakaan ihan aukene tuo syy kuvauskieltoon.

Bändi myy VIP-paketteja ainakin Euroopan kiertueen keikoille ja esimerkkinä Ultimate Fan Steel -paketissa saa 500 eurolla yhteiskuvan Manowarin kanssa ammattivalokuvaajan toimesta (omia kameroita ei sallia, vähemmän yllättäen), pääsyn keikkapaikalle peruslipun ostaneita aiemmin, 25 prosentin alennuksen fanituotteista, laminoidun passin sekä kurkistuksen ennen keikkaa verhojen taakse kun keikkavalmisteluja vielä tehdään.

Jutun otsikko kuvaa mielestäni pelkästään pääsylipun hinnoittelua hyvin, mutta se vain boldautuu mielessäni kun luin VIP-paketeista yhtyeen sivuilta. Onhan tuo nyt mielestäni mieletön summa rahaa siitä minkälaista vastinetta sille tarjotaan. Vähän on rahastuksen makua bändillä hommassa nykyään mielestäni, mutta miksipä ei, jos keikoille on kysyntää ja ihmiset jaksavat ja maksavat kiertueesta toiseen.

Teksti saattaa kuulostaa siltä, että keikka olisi ollut surkea mielestäni enkä olisi siellä viihtynyt. Keikka oli mielestäni kyllä hyvä, miksauset oli kondiksessa, ei sanojen unohteluja tai muutakaan. Mielekästä kuultavaa, mutta hyvin ennalta-arvattavaa ja tasapaksua perussuorittamista. Hieman eri mieltä joistakin asioista esiintymiseen liittyen olivat muutamat turkulaiskaiffarit keihin tutustuin ennen keikkaa läheisessä anniskeluravintolassa, mutta hyvällä meiningillä koko porukka keikan katsoi kun kimpassa iltaa jatkettiin viettämään vielä pariin juomaravintolaan Helsingin keskustaan. Turkuun kiitokset loistavasta illanvietosta  ja Manowarin paikkauksesta loppupeleissä, kun keikka ei antanutkaan niin paljon seksiwau-fiiliksiä mitä etukäteen saattoi odottaa maailman äänekkäimmäksikin yhtyeeksi tituleeratulta poppoolta.

Sattuneestä syystä kirjoituksessa ei ole valokuvia keikalta.