Zrock 2020 – kevään avauksesta tulikin kesän päätösfestivaali! Osa 1/2

Zrock järjestettiin Kempeleen Zemppiareenalla jo neljättä vuotta putkeen, joten voidaan puhua jo festariperinteestä. Festivaali ajoittuu normaalisti kevääseen, huhtikuun puoleen väliin. Kuten kaikki muutkin tapahtumat keväältä oli peruttu tai siirretty, myös Zrock löysi oman paikkansa syksyltä. Vaikka tapahtuma on sopinut hyvin kauden avaukseen, ei ajankohta ollut huono myöskään näin iltojen jo hämärtyessä ja kylmyyden laskeutuessa.

Syksylle siirtynyt festari tarjosi samat esiintyjät kuten aiemmin oli suunniteltu. Ainoastaan Lordi joutui perumaan esiintymisensä sairastapausten johdosta viime hetkillä. Lordin jättämää aukkoa paikkaamaan saapui kuitenkin pika-aikataululla Beast in Black.

Koronaviruksen ehkäisy oli hyvin otettu huomioon tapahtumassa. Festivaalin verkkosivuilla oli erillinen tietopakettinsa turvallisuudesta liittyen vallitsevaan tilanteeseen. Myöskin itse festivaalialueella oli tehty reippaita järjestelyitä koronan takia ja esimerkiksi areenalla oli jokaista myytyä lippua kohden istuma- tai tasopaikka. Näin pystyttiin varmistamaan riittävä väljyys festariyleisölle. Käsidesipulloja oli myöskin aseteltu riittävästi esille ja anniskelualueen työntekijöillä oli visiiriä tai hengityssuojainta. Lisäksi sisään- ja uloskäynti oli tehty kiertäväksi, eli niin sanotusti yksisuuntaiseksi. Itse festariyleisö toimi yllättävänkin hyvin ja antoi automaattisesti tilaa toisilleen koko festarialueella.

Musiikin lisäksi festivaaleilta löytyi tänäkin vuonna merchendice-pistettä, korumyyntiä, tatuointi-piste ja Kise:n hampurilaiskoju. Karkeasti puolet sali-alasta oli järjestetty pöytäkäyttöön, joka oli mielestäni erittäin toimiva ratkaisu tämän tyyppiselle festarille. Lisäksi salin seinät oli nyt vuorattu mustilla kankailla läpensä, sekä oransseja ja punertavia valoja oli tuotu salin seinämille tuomaan tunnelmaa.

Perjantain polkaisi käyntiin Oululainen Tuohimaa, joka on myös kunnian saanut aloittaa Zrock festivaalin ensimäisen kerran 2017. Tuohimaan, vaikkapa melankoliseksi rockiksi, luonnehdittu tyyli on iskevää ja pitkälle sydänsurujen syövereihin uppoutumista ja niiden purkamista. Yhtyeen säveltäjä, laulaja ja kitaristi Lauri Tuohimaa on vaikuttanut muutamissa suomalaisissa metalliyhtyiessä, kuten Charon ja For My Pain.

Alun pienestä jäykkyydestä päästyä homma pelasi hienosti. Lisää yleisöäkin lipui keikan loppua kohden, joka myös kohotti tunnelmaa. Tuohimaan musiikissa jokin vetää 2000-luvun tienoolle ja ihan hyvässäkin mielessä. Vaikka Tuohimaa itse vitsailikin ”käännetään kyllä ilotkin suruksi”, oli mies ja koko poppoo kyllä supliikkia porukkaa, ja näki ettei tätä hommaa olla ensimmäistä kertaa tekemässä.

Ruoska, joka oli pidemmällä keikkatauolla, on aktivoitunut viimeisten vuosien aikana ja niin on myös Ruoskan fanitkin! Ennen keikan alkua lavan suuntaan oli havaittavissa jo runsaasti liikettä. Yhtyeen laulaja Patrik Mennander viskoi tuttuun tyyliin vettä yleisöön kuin kiukaalle, basarin takoessa tahtia pullokädelle. Toisena kappaleena kuultu ”Veriura” nostatti tunnelmaa jo entisestään yleisössä. Pari vuotta sitten Nummirockissa nähtyyn vetoon keikka oli varmempi ja homma toimi yhteen erinomaisesti. Joskin Nummessa taisivat kaverit itsekin myöntää, että valmistautuminen ei ollut ihan parasta mahdollista. Eikä siinä mitään, sekin keikka oli erittäin viihdyttävä!

”Mies Yli Laidan” kappaleessa Patrik lähtikin yli laidan, tai ainakin paineaidan viereen huudattamaan festarikansaa entisestään. Ruoska tarjoili mielekästä ja tarmokasta tahtia iltaan, varmoin ottein!

Festarilavan takana oli screeni, jossa pääasiassa esitettiin suoratoistoon menevää kuvaa. Korpiklaanin keikkaa ei kuitenkaan suoratoistettu verkkoon, vaan paikalla olijoille tarjoiltiin exclusiivisesti harvinaisempaa herkkua. Screenillä pyörikin bändin musiikkivideoista tuttua sarjakuva- tai piirrosanimaatiota ja muuta grafiikkaa.

Bändin laulaja Jonne Järvelä kiittelikin yleisöä: ”onpa mukava soittaa pitkästä aikaa live-yleisön edessä!” Tämä ilo näkyikin kyllä varsin hyvin Korpiklaanin vedossa, energiaa oli esiintymisessä extra-annos! Korpiklaanin folk-musiikki toimii loistavasti tunnelman nostattajana tässä vaiheessa iltaa. Jonnen mikin kanssa oli pieniä ongelmia, ainakin itsestäni tuntui, että laulun volyymi seilasi hetkittäin. Viulu oli myös aika pinnassa hetkittäin. Viimeisenä biisinä kuultiin ”Vodka”, jonka lomassa Jonne tempaisi naftaliinistä CO2-tykin. Keikasta jäi hyvä maku ja ilmoinen tunnelma välittyi toden teolla!

Mokoman keväällä nähneenä ennen koronakriisiä lähdettiin liikkeelle siitä, mihin viimeksi jäätiin. Monien muiden bändien ohella Mokoma julkaisi keväällä uuden 11. albuminsa nimeltään ”Ihmissokkelo”. Keikka lähti liikkeelle uudella ”Pimeä Aine” –kappaleella. Nyt kuitenkaan Janne Hyrkkään kappaleen alussa oleva ”rumpusoolo” ei ollut niin pitkä, kuin aiemmin Tuiskulassa nähty, vaan lähempänä sitä mitä se on levylläkin. Ääniongelmat vaivasivat myös esitystä, sillä rummut olivat aika kadoksissa. Basso oli puolestaan poikkeuksellisen pinnassa ja Santtu Hämäläinen kommentoikin osuvasti erään kappaleen jälkeen ”Aika mahtavat bassosoundit, vai mitä ootte mieltä?”

Kuten Korpiklaanista, myös Mokoman poppoosta näkee, että live-yleisön edessä soittaminen on mielekästä pitemmän tauon jälkeen! Paljon liikettä ja eloa lavalla, myös katsojien ja bändinkin suut olivat hymyssä! Perinteistä, sekä uutta, hyvää ja varmaa Mokomaa nähtiin jälleen Kempeleellä!

Perjantai tarjosi hyvän kattauksen esiintyjiä ja puitteet olivat muutenkin kunnossa. Myöskään järjetyshäiriöitä ei osunut omaan silmääni.

Teksti: Tanu Jänkä

Kuvat: Sini Sulkakoski