Vaihtoehtorockin pioneeri Alice in Chains on täällä taas. Toukokuun lopulla julkaistava ”The Devil Put Dinosaur Here” seuraa yhtyeen comebackin, vuoden 2009 ”Black Gives Way To Blue” -levyn jalanjälkiä.

Seattleläisen Alice in Chainsin vahvuudet ovat aina olleet yhtyeen kitaristin ja maanmainion lauluntekijän Jerry Cantrellin uskomattoman monipuolisissa ja syvissä kappalerakenteissa. Jo albumin avaavasta ”Hollow” -singlestä huomaa, että Jerryn taidot eivät ole kadonneet mihinkään miehen kunnioitettavan, neljällä vuosikymmenellä jatkuneen uran aikana. Alkupuoliskolta löytyy myös toisena singlenä julkaistu, tempaavan tarttuvalla bassoriffillä varusteltu ”Stone”. Toinen sinkku edustaa arvostelijalle ehdottomasti sitä rakkainta Alice in Chainsiä, ja kysynkin, voiko tätä ominaisempaa ja tunnistettavampaa kappaletta edes olla. They still got it! Erinomaista ”Stonea” seuraa albumin raskasta alkua rauhoittavat ”Voices” ja nimikkobiisi ”The Devil Put Dinosaurs Here”. Näistä erityisesti levyn nimikkobiisin ERITTÄIN tarttuva kertosäkeistö varmasti tulee soimaan allekirjoittaneen päässä tulevana kesänä villeimmän korvamadon lailla, mutta koska kyseessä on erittäin onnistunut kappale, en voi oikein valittaakaan. Albumin toinen puolisko jatkaa tutun vahvalla linjalla, ja esiin nousevat erityisesti ”Lab Monkey” ja mahtavat kitarariffit sisältävä ”Phantom Limb”. Rauhalliset ”Hung On A Hook” ja ”Choke” taas päättävät albumin hienolla tavalla.

”The Devil Put Dinosaurs Here” osoittaa, että yhtyeen alkuperäisen vokalistin Layne Staleyn traaginen kuolema ei onneksi ollut tämän mahtavan bändin loppu. William DuVall on kieltämättä laulutyyliltään erilainen vokalisti kuin legendaarinen Staley, mutta Alice in Chains on onnistunut erinomaisesti päivittämään musiikkiaan DuVallille sopivaksi unohtamatta kuitenkaan perinteitään.

Albumi onnistuu säväyttämään kerta toisensa jälkeen yli tunnin kestonsa aikana upeilla kitarariffeillään ja monipuolisella tarjonnallaan. Allekirjoittaneen mielestä ”The Devil Put Dinosaurs Here” onkin yhtyeen edellistä ”Black Gives Way To Bluea” -levyä huomattavasti ehjempi ja parempi kokonaisuus. Rohkaistuisin sanomaan jopa, että uutukainen on parasta Alice in Chainsia kahteenkymmeneen vuoteen.

Loppuun on vielä laitettava yhtyeen Noisecreepille antama viihdyttävä haastattelunpätkä arvostelijaakin ihmetyttäneestä albumin erikoisesta nimivalinnasta:

They’re not wrong for believing that dinosaur stuff, but we aren’t wrong for asking them to explain it either. Are we supposed to believe that some little mythical dude with cloven hooves cruised around the planet hiding bones that were millions of years old to fool us for some fucking reason? It’s ridiculous.

It’s insane when a religion tells you it’s OK to strap a bomb on yourself to blow someone else up because they believe in something different. If a religion is teaching you that it’s OK to hurt somebody, exclude somebody, dominate somebody – I have a problem with it. ‘The Devil Put Dinosaurs Here’ just speaks to the lamer parts of how those things are taught and the shitty things we do to each other because of our different beliefs. (http://www.noisecreep.com/2013/04/09/alice-in-chains-religion-album-title/)

9/10

Kappalelista:
01. Hollow
02. Pretty Done
03. Stone
04. Voices
05. The Devil Put Dinosaurs Here
06. Lab Monkey
07. Low Ceiling
08. Breath On A Window
09. Scalpel
10. Phantom Limb
11. Hung On A Cook
12. Choke

http://www.aliceinchains.com/home/

https://www.facebook.com/aliceinchains

Kirjoittanut: Mikko Grönlund