Kun ruotsalainen pop-metal-yhtye Amaranthe julkaisi ensimmäisen singlensä, ”That Songin” tulevalta ”Maximalism”-albumilta, eivät kovin monet fanit olleet tyytyväisiä kappaleeseen. Kyseinen kappale edustaa vahvasti poppia ja onkin ymmärrettävää, että yhtyeen kannattajat ovat huolissaan tulevan albumin muusta sisällöstä. Onko huoleen kuitenkaan syytä?

Amaranthe on kuvaillut uutta albumiaan manifestona maailmalle, jonka kautta he tuovat oman itsensä paremmin esiin. Kaaoszinelle antamassa haastattelussa Elize Ryd kertoi, että yhtyeen tavoitteena on ollut tehdä kaikki asiat suuremmin tämän albumin kohdalla, toisin sanoen siis maksimoida yhtyeen potentiaali. Se on tietenkin eri asia miellyttääkö lopputulos kuulijoita. ”Maximize” aloittaa maksimoimisen hyvin eurodiscomaisella biitillä, mutta rouheat riffit astuvat pian kehiin. Vaikka kappale on paikoin poppimainen, edustaa ”Maximize” piirteiltään hyvinkin perinteistä Amaranthea ja on vahva aloitus. ”Boomerang” jatkaa hyvin samoilla linjoilla, kuitenkin olemalla hiukan raskaampi ja kovempi korvamato. Tässäkin kappaleessa Rydin ääni kuulostaa välillä hyvin Rihannamaiselle, kuten jo monien vihaamassa ”That Songissa”. Ehkä tyrmistyminen singlelohkaisuun selittyy sillä, että kun kappale on otettu irti albumin muista kappaleista, joita ei ole vielä kuultu, kuulostaa se popahtavan soundinsa vuoksi ikävälle. Toisaalta ”That Songissa” haiskahtaa vahvasti Queenin ”We Will Rock You”-kappaleen vaikutteet ja Rydin laulu kuulostaa ihan Rihannalle. Eipä sillä, etteikö Rihannan ääni olisi upea tai ”We Will Rock You” eeppinen kappale, mutta niitä ei toivoisi kuulevan Amaranthen musiikissa. Onneksi ”That Song” on yksittäinen kappale, eikä se edusta täysin albumin muuta sisältöä.

”On The Rocks” -kappaleessa Amaranthen kyky yhdistellä popin tarttuvuus ja metallin raskaus pääsee oikeuksiinsa. Lauluosuudet ovat monipuolisia ja kappaleesta huokuu energisyys – ”On The Rocks” sopisi loistavasti yökerhomusiikiksi, vaikka kappaleen kitarariffit ja örinät eivät ehkä olisi omillaan siinä ympäristössä. ”Limitless” on albumin ensimmäinen balladi, toinen löytyy vasta albumin lopusta. Kappaleessa tunnelma on hento, vaikka kertosäkeissä kappale räjähtääkin täyteen liekkiinsä. Rydin tulkinta on upeaa ja tunteita herättävää. Jotta albumi ei menisi täysin fiilistelyksi, kääntää ”Fury” nupit kaakkoon pauhaavalla pop-metal-paahdollaan. ”Fury” on nimensä mukaisesti raivoavaa rytinää, jota kertosäkeissä hiukan kevennetään. Kappale on kuitenkin vakuuttava ja etenee intensiivisellä vauhdilla.

”Faster” on jälleen laskeutumista popimmalle puolelle ja jo pelkän kappaleen nimen lukeminen saa ”Fasterin” porautumaan korvasta aivoihin saakka. ”Supersonic” onneksi pelastaa tilannetta olemalla persoonallinen, pop-metal poljenta. ”Endlessly” päättää ”Maximalismin” äärimmäisen kauniiseen tunnelmaan. Rydin laulu on vahvaa sekä kaunista ja kappaleen jälkeen on levollinen olo. ”Maximalism” on selkeästi Amaranthelle ominainen levy, vaikka suuntaa onkin käännettykin enemmän eurodiscon ja popin suuntaan. Sitä ei ole kuitenkaan tehty liikaa, vaan hyvän maun rajoissa. Ja pitäähän yhtyeiden musiikin kehittyä, itse en näe paikalleen jämähtämisen hyödyttävän ketään. ”Maximalismin” kohdalle on sattunut turhan monta peruskappaletta, jotka eivät herätä suurta tunteiden paloa. Toki albumilta löytyy kourallinen kappaleita, jotka ovat varmasti huikeita livevetoja. ”Maximalism” on hyvä levy, mutta ei yllä erinomaiseksi.

8+/10

Kappalelista:

1. Maximize
2. Boomerang
3. That Song
4. 21
5. On The Rocks
6. Limitless
7. Fury
8. Faster
9. Break Down And Cry
10. Supersonic
11. Fireball
12. Endlessly

Amaranthe Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen