Amon Amarth – Jomsviking

Kirjoittanut Tuomas Saari - 18.3.2016

“Jomsviking” on Amon Amarthin ensimmäinen yhtenäisen tarinan sisältävä konseptilevy. Kertomus on perinteistä seikkailuleffamateriaalia: jaarlin miehet sieppaavat päähenkilön ihastuksen, mistä kimpaantuneena sankarimme syyllistyy murhatyöhön, mikä johtaa lainsuojattomuuteen, pakoretkeen ja Jomsviikingeiksi kutsuttuihin palkkasotureihin liittymiseen. Vaikka aihepiiri pysyykin yhtyeelle tyypillisesti tukevasti viikingeissä, ote on maanläheinen verrattuna edeltäviin levyihin, jotka ovat kuin viikinkimytologian peruskurssin kolmevarttisia oppitunteja.

Kuten edellinen levy ”Deceiver of the Gods”, myös ”Jomsviking” on synnytetty maailmaan tuottajaguru Andy Sneapin toimiessa kätilönä. Tämä näkyy kirkkaassa ja puleeratussa äänimaailmassa, mikä nyt tuskin muutenkaan tulee yllätyksenä Amon Amarthin uudempaan tuotantoon tutustuneille. Saisihan se rapa mielellään runsaammin roiskua, mutta yhtye on linjansa valinnut.

Levyn kappalejärjestys on hieman hassu, kun mietitään yksittäisten biisien musiikillisia ansioita. Kaksi ensimmäistä raitaa menee ohi ilman kummempia muistijälkiä, ja levy myös loppuu jotenkin laiskasti kahden vähemmän vakuuttavan sävellyksen saattelemana. Itse pihvi on sijoitettu keskelle ja on onneksi riittävän täyttävä, joten Amon Amarthin grillikioskilla saa nälän tälläkin kertaa katoamaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”One Against All” -kappaleen riffi toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miksi Amon Amarth on edelleen ajankohtainen bändi. Vaikka asioita tehdään vuosikausia samalla kaavalla, ovat sävellykset yksinkertaisesti niin mukaansatempaavia, että kyyniset ajatukset kaikkoavat kuin kirkonmiehet pitkäveneen nähtyään. Albumin kohokohta on selvästi Wackenin yleisömassalle suunnattu luupäinen juomalaulu ”Raise Your Horns”. Säkeet, kuten ”Raise your horns, raise them up to the sky / We will drink to glory tonight”, eivät varsinaisesti ole mitään suurta runoutta, mutta ajavat juopuneiden saksalaisten keskellä varmasti asiansa paremmin kuin mikään tekotaiteellinen piiperrys.

Maininnan arvoinen on myös videokappale ”At Dawn’s First Light”. Jos aiemminkin Amon Amarthin musiikissa on totuttu kuulemaan  Maiden-vaikutteita, tässä ne viedään aivan uudelle tasolle. Moderneista soundeista huolimatta erityisesti kertosäkeen kitaroinneista tulee mieleen nimenomaan Paul Di’Annon aikainen Iron Maiden. On kappaleessa toki raskaampaakin jyystöä tasapainottamassa tilannetta, ettei se pelkäksi tributoinniksi mene.

Levyn toiseksi viimeisellä kappaleella kuullaan vierailevana tähtenä itse metallikuningatar Doro Peschiä, mutta hieman tämä suoritus menee hukkaan. Kyseessä ei ole Doron paras hetki, mutta ei ole toisaalta biisikään häävi. Varmasti Amon Amarthin pojille oli kuitenkin mukavaa saada kyseinen legenda mukaan levylle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

En ehkä lähtisi kaduille huutelemaan Amon Amarthin palanneen näyttävästi huipulle, mutta on ”Jomsviking” ehdottomasti vakuuttavampi kuin kumpikaan sitä edeltäneistä levytyksistä. ”With Oden on Our Side” ja ”Twilight of the Thunder God” ovat kuitenkin ylittämättömiä onnistumisia, ja Tätgrenin tuottamiin levyihin uutta tulokasta on oikeastaan turha edes verrata, koska alkuaikojen teokset ovat niin oma lukunsa kaikessa brutaalissa murskaavuudessaan.

8/10

Kappalelista:

  1. First Kill
  2. Wanderer
  3. On A Sea Of Blood
  4. One Against All
  5. Raise Your Horns
  6. The Way Of Vikings
  7. At Dawn’s First Light
  8. One Thousand Burning Arrows
  9. Vengeance Is My Name
  10. A Dream That Cannot Be (Featuring Doro Pesch)
  11. Back On Northern Shores

http://www.amonamarth.com/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

https://www.facebook.com/OfficialAmonAmarth/

Kirjoittanut: Tuomas Saari

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat