Amoral – Fallen Leaves & Dead Sparrows

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 31.1.2014

Varmaan jokainen muistaa sen paskamyrskyn, jonka Amoral aiheutti vuoden 2008 lopulla. Tuolloin bändi ilmoitti, että Idolsista tuttu ”Hevi-Ari” liittyy heidän riveihinsä laulamaan. Osa faneista ei tykännyt tästä ja laittoi kaikki omistamansa Amoral tuotteet myyntiin. Tämä johtui totta kai siitä, että bändistä oli Koivusen takia muodostunut automaattisesti aivan surkea yhtye… Vaikka mitään materiaalia ei oltu vielä julkaistukaan. Toinen osa faneista taas jaksoi uskoa yhtyeeseen ja bändi nousi tämän ”fiaskon” ansiosta vielä isommille yleisömäärille tutuksi nimeksi. Viisi vuotta ja kolme kuukautta tapahtumien jälkeen bändi on kiertänyt maailmaa hyvällä menestyksellä ja julkaisee nyt kuudennen albuminsa, ”Fallen Leaves & Dead Sparrows”, helmikuun neljästoista päivä leuka pystyssä.

Lätty pyörähtää käyntiin kappaleella ”On The Other Side pt. I”, joka tarjoilee mukavaa tiluttelua, melodiaa ja sellaisen ”Ihan ok”-henkisen avauksen levylle. Pituudestakaan ei ole tingitty, vaan ensimmäisen seitsemän minuutin aikana kuullaan jo monia eri kuvioita, sooloja ja riffejä.

Levy jatkuu kappaleilla ”No Familiar Faces” ja ”Prolong A Stay”. Meininki on yhtä nopeaa (ja pitkää) kuin ensimmäinenkin kappale, mutta jokin näistä puuttuu. Ehkä se, että kummassakaan kappaleessa ei ole tarttuvaa kertsiä, vaan ne sylkevät uutta, uutta ja vielä uutta kuviota jatkuvasti kuultavaksi ja oikeastaan mikään ei toistu. Ei sillä, että saman kitara/laulu kuvion toistaminen kuusi minuuttia putkeen olisi kivaa kuunneltavaa, mutta liika on aina vähän liikaa. Melodiat ovat kuitenkin mielettömän mieltä nostattavat, mutta valitettavasti laulaja Ari Koivunen tuppaa jäämään jälkeen tapahtumista. Laulu nimittäin kuulostaa siltä, että se tulisi vähän pakottaen ulos Idols-tähden kurkunpäästä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Seuraava kappale ”Blueprints” tarjoaa kuitenkin vähän vastapainoa aikaisemmille. Akustiset kitarat, rento rumpukomppi ja miellyttävä laulu sekottaa hieman pakkaa. Tällä kertaa myös laulaja kuulostaa siltä, että oikeasti nauttii siitä, mitä tekee ja haluaa tuoda tunnetta ulos suustaan. Biisi ei ole erikoinen, mutta tuo plussaa levyn kokonaisuutta ajatellen. Ainoa vastareaktio tästä kappaleesta tulee akustisesta introkuviosta, joka kuulostaa huolestuttavan paljon Derek And The Dominosin kappaleelta ”Layla”. Lieneekö kyseessä sattuma vai tarkoituksellinen kunnianosoitus? Sitä ei varmasti tiedä kukaan muu kuin bändin pojat itse.

Viides raita ”If Not Here, Where?” alkaa rauhallisella akustisella näppäilyllä ja kestoksi luvataan päälle yhdeksän minuuttia. Juurihan kuulin neljän minuutin akustisen rallin, niin täytyykö vielä perään kuunnella samanlainen, tuplakestolla? Onneksi näin ei ole, vaan muutaman minuutin jälkeen meininki muuttuu totaalisesti. Aluksi perussärökitarafiilistelyltä kuulostava melodia kääntyy melkein deathcorea muistuttaviin kuvioihin ja mukaan tuodaan hempeän laulun sijasta jo örinää. Jumalauta, tämä bändi osaa yllättää positiivisesti.

Tästä eteenpäin mentäessä levy pomppii reunalta toiselle. Eli siis melodisesta hempeilystä raskaampaan metalliin ja se toimii. Biiseillä on ehkä hitusen liikaa pituutta ja välillä kuviot ovat hieman sekavia, mutta jotenkin nämä uppoavat kuitenkin tajuntaan. Uusia kikkoja uskalletaan kokeilla rohkeasti ja biisien säveltäjillä on varmasti ollut paljon miettimistä, kun näitä on kirjoitettu ylös.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kokonaisuudessaan tämä on hyvä levy. Ensimmäisen kolmen kappaleen jälkeen kuuntelu tekee mieli lopettaa, mutta neljännestä raidasta eteenpäin käydään erikoisissa atmosfääreissä ja raitojen pitkistä kestoista huolimatta näihin kappaleisiin ei ehdi kyllästyä. Ari Koivunen ansaitsee myös kunniamaininnan siitä, että on päässyt jo eroon ”Pikkutyttöjen märkäuni”-imagostaan ja tekee juuri sitä, mitä haluaa. Myös koko yhtye ansaitsee hatun noston, että on kestänyt kaiken heihin kohdistuneen turhan paskan ja jatkanut toimiansa hyvällä meiningillä. Vanhoille Amoral-faneille tämä levy on pakko-ostos, mutta jos et ole yhtyettä ikinä kuunnellut, niin tämä on hyvä levy aloittaa.

7½/10


Kappalelista:
1. On The Other Side pt. I
2. No Familiar Faces
3. Prolong A Stay
4. Blueprints
5. If Not Here, Where?
6. The Storm Arrives
7. See This Through
8. On The Other Side pt. II

http://www.amoralweb.com

Kirjoittanut: Jussi Nurmi

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy