Muutaman vuoden sisällä kokoonpanoaan uusinut Anger Cell palaa levytysrintamalle ”Bravery In Chaos” -EP:llä. Näkyvimpänä muutoksena lienee ollut laulajan vaihtuminen kauniimman sukupuolen edustajaksi. Musiikin historia tuntee monta onnistunutta päävokalistin vaihtoa, ja onnistunut se on tälläkin kertaa, sillä Maija Saari on erittäin pätevä ja raikas tuulahdus muuten melko äreään potkintaan. Levyn kansi ei ole valitettavasti enää vain apokalyptinen tulevaisuudenkuva vaan ehtaa tätä päivää. En tiedä, onko kannessa oleva hahmo pelastaja vai lopullisen tuomion tuoja. – Ainakin epätoivoiset manan majoille vajoavat sielut kaipaavat häneltä oletettavasti pelastusta.

Uhkaavalla ja painostavalla riffillä käynnistyvä ”Hammer Jacked Remedy” taittuu pian kitaramelodioiden ilotulitukseksi. Vokalisti Saari hallitsee tehokkaasti niin murinan kuin puhtaan laulun. Murina ei ole syvää, eikä mureaa vaan enemmän sisintä sielua napalmin lailla riipivää zombie-osastoa. Puhdas laulu on kaunista ja seireenimäistä.  Yhtyettä ei voi kritisoida soittotaidon puutteesta, sillä rummutus tuplabasareineen paukkuu tämäkästi, ja kitarat kutovat jatkuvaa ääniverkkoa. Bändihän sisältää toki kauan sitten oppirahansa maksaneita kettuja, joten yhtyeen taitavuus ei ole siinä mielessä yllätys.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Phantom Pain” jatkaa tiukalla riffittelyllä, ja jopa kansanmusiikkimaisia melodioita sisältävä kertosäe on tarttuva. Yhtyeen ote musiikkiin on moderni ja selvästi liian itsestään selviä ja vanhoillisia ratkaisuja pyritään välttämään, vaikka perusasiat ovatkin musiikin historiasta tuttuja. EP:n pisin kappale ”Rites Of Passage” on koukuttavasta alkumelodiasta lähtien täyskaato, joka sisältää loistavasti toisiinsa nivoutuvia osasia. Kohdallaan ovat niin biisin temmot, melodiset ja riipivät kitarat, hienosti soiva kertosäe kuin Saaren upea tulkinta. Sävellys yhdistää kauniin haikeuden tankkerin lailla runnovaan voimaan. Kyseessä on klassikkobiisi, joka aiheuttaa livenä varmasti menoa ja meininkiä.

EP:n päättävä nimibiisi on tiukka ja napakka potku suoraan paikoista arimpaan, eikä se juuri kysele kuulumisia. Biisistä ei jää juuri mitään ihmeempää mieleen, mutta sellainen olo on kai yleensäkin ylilanattuna. Yhtyeen olemus ja tyyli ovat selkeästi 2000-lukua. Huolimatta siitä, että olen itse enemmän suoran vanhankoulun runttauksen ystävä, niin julkaisun laatua on mahdoton kieltää. Äänitykset ovat tehty jo vuonna 2006, joten bändille on varmasti ehtinyt kertyä uutta materiaalia. Mielenkiinnolla odotan yhtyeen uusia täräyksiä, ja jos syntyy ”Hammer Jacked Remedyn” tai ”Rites Of Passagen” kaltaisia napakymppejä, niin kyynisyyteni uutta musiikkia kohtaan on täysin kumottu. Satuin juuri näkemään yhtyeen livenä, ja Anger Cell on erittäin toimiva ryhmä silläkin osastolla, joten suuret odotukset bändin tulevaisuudelle.

8/10

Kappalelista:
1. Hammer Jacked Remedy
2. Phantom Pain
3. Rites Of Passage
4. Bravery In Chaos

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”KYPycrWbbEk” disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”on” controls=”on” viewstart=”on” viewend=”on” revealfx=”off” overlay_revealfx=”off”]