Annihilator – Suicide Society
Enpä olisi äkkiä tajunnut, että kanadalaisella Annihilatorilla on kertynyt ikää jo reilut 30 vuotta. Niin vain aikakin vierähtää, mutta ikääntyminen ei näytä hidastavan Jeff Watersin intoa ja tahtoa tarjota uutta Annihilatoria fanipojilleen. ”Suicide Society” tulee olemaan bändin 15. kokopitkä, ja se saapuu levykauppoihin syyskuun puolenvälin aikoihin.
Allekirjoittaneelle Annihilator on jäänyt sivuun joksikin aikaa, sillä 2000-luvun tuotokset eivät ole koskaan pahemmin maistuneet. Annihilator oli parhaimmillaan hyvän kuuloista speediä/thrashia 80-luvun lopun ja 90-luvun alkuaikoina, jolloin ”Alice in Hell” (1989), ”Never, Neverland” (1990) ja ”Set the World on Fire” (1993) julkaistiin. Albumit toimivat yksinkertaisesti täydellä kympillä. Toki muitakin hittikappaleita tuli myöhemmin, kuten ”King of the Kill” -albumilta (1994) löytyvä ”King of the Kill”, mutta itse albumi ei ollut yhtä tiukka kuin edelliset kokopitkät. 2000-luvun lieppeiltä tähän päivään asti Annihilator ei sitten ole pahemmin jaksanut kiinnostaa tasapaksujen ja heikohkojen albumiensa vuoksi, joilta joskus löytyi joitakin satunnaisia, nopeasti unohtuneita ok-viisuja, muttei mitään sen suurempaa.
Nähtyäni Annihilatorin livenä Jalometallissa, sain uutta energiaa ja mielenkiintoa tutustua uuteen albumiin. Aluksi jännitin hieman sitä, miltä albumi tulisi kuulostamaan – Jalometallin keikasta jäi sen verran hyvä mieli, että pettymys voi koitua helposti suureksi, mikäli albumi on jälleen kerran vain yksi tavanomainen tekele.
Mainos päättyy
Voin huokaista helpotuksesta, sillä ”Suicide Society” aloittaa räjäyttävällä tavalla helvetin tyylikkäästi ja tarttuvasti. Nimikkokappale groovaa mallikkaasti, ”My Revenge” tykittää kuin mikäkin old school –tyyppinen thrash-ralli, sekä ”Snap” ja ”Creepin’ Again” tarjoavat tarttuvia kertosäemelodioita. Ai että, Jeff Watersin ideat ja sovitukset toimivat todella tyylikkäästi.
”Suicide Society” on energinen pakkaus tyylikkäillä, raskailla, mutta sitäkin melodisemmilla kappaleilla. Levyltä voi kuulla, että Waters on kuin innostunut pikkupoika, josta vielä pursuaa runsaasti voimaa ja tahtoa soittaa. Näin äkkiä on paha sanoa mitään huonoa tästä albumista. Ainoastaan ”Death Scent” poikkeuksena oli tylsä ja tasapaksu ralli, mutta onneksi ”Every Minute” lopettaa hienon albumin tarttuvilla ja groovaavilla melodioillaan. Tämän jälkeen jouduin pyörittelemään levyä yhä uudestaan ja uudestaan, sillä en olisi aikaisemmin uskonut, että Watersilta syntyisi vielä näin tiukka albumi. Ja hyviä kappaleitakin löytyy enemmän kuin muutama.
Mitäpä voisin enää tähän lisätä? ”Suicide Society” on kertakaikkiaan hieno albumi. Ei ehkä ihan kolmen ensimmäisen albumin tasoa, mutta keskiverron tasosta ollaan todella, todella kaukana. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka haluavat kuunnella tiukkaa mutta melodista thrash/speed/heavy metallia.
Mainos päättyy
8½/10
Kappalelista:
01. Suicide Society
02. My Revenge
03. Snap
04. Creepin’ Again
05. Narcotic Avenue
06. The One You Serve
07. Break, Enter
08. Death Scent
09. Every Minute
Kirjoittanut: Sami Elamaa
Mainos päättyy