Black metalin klassikoita ja punk rockin herääminen: Nämä albumit juhlivat tänä vuonna 30-vuotispäiviään

Listasimme aikaisemmin albumit, jotka juhlivat tänä vuonna 50- ja 40-vuotispäiviään, ja nyt on aika katsoa 30 vuoden taakse vuoteen 1994. Tuolloin black metal alkoi herätä henkiin etenkin pohjolassa. Grungeakin vielä oli, mutta muutoksen tuulet olivat jo puhaltamassa! Nämä albumit täyttävät tänä vuonna 30 vuotta:

1. Amorphis – Tales From The Thousand Lakes: 

Amorphiksen toinen albumi “Tales From The Thousand Lakes” räjäytti yhtyeen suosion. Kun pari vuotta aikaisemmin julkaistu debyytti “The Karelian Isthmus” nojasi vahvasti raakaan death metal-mättöön, “Talesilla” tuotiin esiin enemmän melodisempaa puolta – ja tietenkin Kalevalaa. Tältä albumilta jäi elämään monta upeaa kappaletta, kuten “Black Winter Day” ja “Into Hiding”, joita edelleen kuullaan keikoilla.

2. Pantera – Far Beyond Driven:

Menestyksekkään “Vulgar Display Of Powerin” julkaisun jälkeen, Panteralla oli kovat paineet täyttää yleisön odotukset. “Far Beyond Driven” onneksi näytti täyttävän ne, sillä albumi päätyi Billboardin listalla ensimmäiselle sijalle. Tältä albumilta löytyy Dimebag Darrelin uskomatonta kitaratyöskentelyä sisältävä “I’m Broken” ja uhmakas testosteronin hajuinen “5 Minutes Alone”. 

3. Megadeth – Youthanasia:

Megadethin kuudes albumi “Youthanasia” otti askeleen pois “rässirähinästä” kohti melodisempaa soundia. Vaikka tämä uusi tyyli jakoikin fanien mielipiteitä, “Youthanasia” menestyi silti hyvin yltäen Billboardin listalla sijalle 4. Tältä albumilta julkaistiin singlenä “A Tout le Monde” ja “Train Of Consequences”. 

4. The Offspring – Smash:

Ensimmäisiä vilauksia uudesta punk rock-scenestä saatiin vuonna 1994, kun Green Day julkaisi “Dookien” ja The Offspring kolmannen albuminsa “Smashin”. Toisin kuin Warnerilla kirjoilla olevan Green Dayn, The Offspringin takana toimi pieni indie levy-yhtiö Epitaph records. Silti “Smashin” myyntilukemat olivat korkeat ja albumi oli pitkään myydyin itsenäisen pienen levy-yhtiön tuotos. Eikä mikään ihme, sillä sisältäähän “Smash” yhä tänäkin päivänä radiosta kuultavia The Offspring-klassikoita, kuten “Self Esteem” ja “Come Out And Play”. 

5. Mayhem – De Mysteriis Dom Sathanas:

Kun “Freezing Moonin” synkkä kitaramelodia lähtee käyntiin, kylmät väreet ovat taattuja. “De Mysteriis Dom Sathanas” on Mayhemin ensimmäinen pitkäsoitto, jonka työstäminen aloitettiin jo vuonna 1987, mutta tietyistä yhtyeen miehistöön liittyvistä brutaaleista syistä johtuen julkaisu venyi vuodelle 1994. Se on myös ainoa Mayhemin albumi, jolla soittavat sekä Øystein “Euronymous” Aarseth että Varg Vikernes. 

6. Green Day – Dookie:

Isolle levy-yhtiölle Warnerille päässyt Green Day julkaisi vuonna 1994 kolmannen albuminsa “Dookien”, joka oli samalla yhtyeen läpimurtoalbumi. “Dookien” sarjakuvamainen kansi kätki sisäänsä muutamia punk rockin klassikoita, kuten “Basketcasen” ja “When I Come Aroundin”. Seuraavaa suurta Green Day-albumia saatiinkin odottaa 10 vuotta, kunnes “American Idiot” julkaistiin. 

7. Soundgarden – Superunknown:

Grungen pääkaupungista Seattlesta ponnistanut Soundgarden pisti ulos vuonna 1994 menestyneimmän albuminsa “Superunknownin”. Yhtyeen edellinen albumi vuonna 1991 julkaistu “Badmotorfinger” toi yhtyeelle paikan Billboard-listalla, mutta “Superunknown” suoranaisesti räjäytti pankin. Tämä neljäs albumi sisältää liudan yhtyeen tunnetuimpia kappaleita. Mainittakoon niistä esimerkiksi “Spoonman” ja “Black Hole Sun”, jonka musiikkivideo aiheutti painajaisia ainakin tälle toimittajalle. 

8. Korn – Korn:

Pyöreitä vuosia tänä vuonna täyttää myös Kornin debyyttialbumi “Korn”, jota voi tituleerata nu metalin kulmakiveksi. Edeltäjiensä Faith No Moren ja Rage Against The Machinen tavoin “Korn” yhdisteli hävyttömästi räppiä ja funkia metalliin avaten tietä nu metalille. Albumin lyriikoiden teemat eivät ole sieltä kepeimmästä päästä: ne käsittelevät muun muassa lasten hyväksikäyttöä, huumeongelmia ja kiusaamista.  

9. Cradle of Filth – The Principle of Evil Made Flesh:

Vuosi 1994 piti sisällään myös Cradle Of Filthin ensimmäisen albumin julkaisun. Verrattuna myöhempiin Cradle Of Filth-albumeihin, “The Principle of Evil Made Flesh” edustaa varsin raakasoundista Cradle Of Filtiä, eikä laulaja Dani Filthin ääni ole yhtä monipuolinen kuin mitä myöhemmillä albumeilla kuullaan. Kuitenkin jo tällä albumilla on huomattavissa yhtyeelle tyypillistä goottiromantiikan yhdistelyä black metal -elementteihin. 

10. Cannibal Corpse – The Bleeding:

Cannibal Corpsen neljäs albumi sisälsi jälleen vähemmän perheystävällisiä kappaleita, kuten “Stripped, Raped and Strangled” ja “Fucked With Knife”. “The Bleeding” on ensimmäinen Cannibal Corpse -albumi, jolla soittaa kitaristi Rob Barrett. Samalla se jäi Chris Barnesin viimeiseksi Cannibal Corpse albumiksi, ja vuonna 1995 hänet korvasi George “Corpsegrinder” Fisher. 

11. Bruce Dickinson – Balls To Picasso:

Vuonna 1993 Iron Maidenin nokkamies Bruce Dickinson soitti (toistaiseksi) viimeisen keikkansa Iron Maidenin riveissä. Dickinson oli jo vuonna 1990 julkaissut ensimmäisen sooloalbuminsa “Tattooed Millionairen”, ja toinen sooloalbumi “Balls To Picasso” julkaistiin vasta kun Dickinson oli lähtenyt Maidenistä. “Balls To Picasso” sisältää Dickinsonin tunnetuimman soolokappaleen – todella kauniin “Tears Of The Dragonin”. 

12. Emperor – In The Nightside Eclipse:

Synttäreitään tänä vuonna viettää myös Emperorin paljon hehkutettu debyyttialbumi “In The Nightside Eclipse”. Tämä legendaarinen pitkäsoitto onkin pelkkää juhlaa ensimmäiseltä raidalta viimeiselle: etenkin kappaleet “Inno A Satanan” ja “I Am The Black Wizard” ovat ylitse muiden. Albumin äänityksen jälkeen kolme neljästä jäsenestä joutui telkien taakse: rumpali Faust tuomittiin murhasta, kitaristi Samoth kirkonpoltosta ja basisti Tchort pahoinpitelystä. 

13. Darkthrone – Transilvanian Hunger:

Darkthronen varsin ylistetty neljäs albumi “Transilvanian Hunger” oli ensimmäinen vain kahden hengen voimin tehty Darkthrone-albumi: Fenriz soitti kitarat, bassot ja rummut, Nocturno Culto hoiti lauluraidat. Neljään kappaleeseen lyriikat loihti jo aikaisemmin mainittu Varg Vikernes. Ensimmäisissä painoksissa oli mukana myös teksti “Norsk Arisk Black Metal”, jonka nimi on myöhempiin painoksiin vaihdettu versioon “True Norwegian Black Metal”. 

14. Stone Temple Pilots – Purple:

Stone Temple Pilotsin debyyttialbumi “Core” oli melkoinen menestys, ja MTV:llä pyöri jatkuvasti Stone Temple Pilotsin musiikkivideoita. Luonnollisesti odotukset yhtyeen toisen albumin suhteen eivät todellakaan olleen pienet. “Purple” onneksi toi yleisön saataville liudan hittejä, kuten “Interstate Love Songin”, “Vasolinen” ja “Big Empty” -kappaleen, joka on myös Brandon Leen “The Crow”-elokuvan soundtrackillä. 

15. Impaled Nazarene – Suomi Finland Perkele:

“Suomi Finland Perkele” on Impaled Nazarenen kolmas albumi ja viimeinen, jolla Luttisen veljekset soittavat yhdessä. Kaikista maailman ihmisistä juuri ranskalainen kommunistinen nuorisojärjestö pahoitti mielensä albumin kappaleesta “Total War – Winter War”, kun kappaleessa mainitaan talvisodassa tapetut venäläiset. Albumin nimeksi piti tulla “Hail To Finland”, mutta viime hetkellä nimi vaihtui – ja siis onhan nyt “Suomi Finland Perkele” ihan hemmetin kova nimi!

16. Waltari – So Fine!:

Lähes jokaisella Waltarin albumilla on ollut jotain erikoista ja uutta, mikä tekee Waltarista varsin mielenkiintoisen yhtyeen. Tämän kolmannen albumin kohdalla se uusi elementti oli nimikkokappaleessa vierailevana tähtenä toimiva saamelainen yhtye Angelit. “So Fine!” sisältää ehdottomasti Waltari-klassikoita, kuten “Misty Manin”, cover-version The Curen “A Forest” -kappaleesta sekä luonnollisesti “So Fine!” -kappaleen. 

17. Obituary – World Demise:

Obituaryn neljäs albumi “World Demise” sisälsikin fanien yllätykseksi groovahtavampaa materiaalia kuin mitä edellisillä albumeilla on totuttu kuulemaan. “World Demisen” tuotti yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Scott Burns, joka väistyi tämän albumin jälkeen sivuun. Burns palasi yhtyeen tuottajan pallille vasta kymmenen vuoden päästä “Frozen In Timen” tekoon. 

18. Pink Floyd – The Division Bell:

Pink Floydin neljästoista albumi “The Division Bell” oli toinen yhtyeen albumi, jolla ei ole mukana perustajajäsentä Roger Watersia. Vaikka Waters kovasti kiukutteli tämän(kin) albumin julkaisusta ja haukkui albumin täysin, fanit ja myyntilukemat olivat toista mieltä. Seuraavaa Pink Floyd -albumia saatiinkin sitten odottaa 20 vuotta. 

19. Mötley Crüe – Mötley Cruë:

Laulaja Vince Neilillä oli omia henkilökohtaisia demoneita, joten Neil siirtyi mikin varresta sivuun ja tilalle otettiin John Corabi. Raspiääninen Corabi toi mukanaan uuden soundin, ja hiuslakan hajuinen hard rock vaihtui grungea myötäilevään synkistelyyn. Kuten varmasti arvata saattaa, “Mötley Crüe” ei saanut kovin hyvää vastaanottoa. 

20. CMX – Aura:

CMX muutti melko radikaalisti suuntaa neljännellä albumillaan, kun punk-soundi muuttuikin hittipitoiseen, nerokkailla sanoituksilla maustettuun suomirokkiin. Lisähämmennystä aiheuttivat myös legendaarisen Veikko Huuskosen luomat jousisovitukset, jotka kukoistavat etenkin “Ruoste”-kappaleessa. Tältä albumilta jäi elämään “Ruoste” ja “Kultanaamio”.