Butcher Babiesin Carla Harvey: ”Internet on muusikolle äärettömän kuluttava paikka”

Yhdysvaltalainen metalliyhtye Butcher Babies on julkaisemassa lokakuun 27. päivä järjestyksessään kolmatta albumiaan, joka on saanut nimekseen ”Lilith.” Kaaoszine tavoitti puhelimitse yhtyeen toisen laulajan Carla Harveyn, joka kertoi hieman tulevasta albumista ja paljasti samaisessa yhteydessä omistavansa myös sukujuuret Suomesta:

Terve Carla. Kuinkas syksy 2017 on otettu Butcher Babiesin leirissä vastaan?

Carla: Noh, olemme juuri suuntaamassa ensimmäiselle kiertueellemme, jolla promoamme uutta albumiamme ”Lilithiä”, joka tulee ulos lokakuun 27. päivä täällä Yhdysvalloissa. Me aloitamme isosti. Lähdemme kahden ja puolen kuukauden pituiselle kiertueelle Hollywood Undeadin kanssa ja meillä on täysin uusi lavashow, uudet valot, uudet asut, kaikki on uutta. Olemme todella innoissamme.

Kuten mainitsit, ”Lilith”, teidän kolmas albuminne julkaistaan lokakuussa. Voisitko lyhyesti kertoa meille hieman levyn kirjoitus- ja levytysprosessista? Oliko prosessi erilainen tällä kertaa?

Carla: Prosessi oli todella erilainen tällä kertaa, koska otimme koko vuoden vapaata muusta, mikä ei aluksi ollut aikomuksemme. Näin vain pääsi tapahtumaan. Me halusimme antaa kaikkemme tälle albumille, koska kolmas albumi on iso albumi. Sen kautta bändi joko menestyy tai tuhoutuu.

Me käytimme kaksi ensimmäistä albumia näyttääksemme ihmisille, keitä me olemme. Halusimme tämän albumin määrittelevän enemmän, keitä me tulemme jatkossa olemaan, joten otimme hieman aikalisää. Valitsimme tuottajaksemme Steve Evettsin, mikä oli todella hyvä idea. Hän todella nosti meidät omalle tasollemme.

Albumilla emme käyttäneet lainkaan autotunea tai muuta ohjelmointia. Rummut ovat aitoja, kaikki on sataprosenttisesti aitoa ja vuoden aikana olemme kasvaneet muusikkoina todella paljon. On todella hienoa seurata, kuinka kaikista bändissäni tulee maailmanluokan muusikoita ja laulajia. Ja albumin tunnelma on upea. Meillä on vielä Butcher Babiesin thrashia, jota kaikki rakastavat, mutta olemme myös kasvaneet ja laajentaneet sekä todella laittaneet peliin erilaisia musiikin osa-alueita, joita olemme aina halunneet tutkia.

Mainitsit, että ette käyttäneet lainkaan autotunea tai muita ohjelmia. Oliko teillä alusta asti ajatus, että haluatte albumin kuulostavan mahdollisimman samalta, kuin miltä kuulostatte livenä?

Carla: Kyllä. Meidät on aina tunnettu hyvänä livebändinä ja rakastamme livevetojen raakaa energiaa, jonka halusimme nyt saavuttaa albumillamme. Näinä aikoina se on vain hyvin vaikeaa, koska ihmiset ovat tottuneet kuulemaan autotunen kaikessa. Jopa tuottajat ovat todella tottuneita vain korjailemaan kaiken sen sijaan, että äänityskopissa oleva laulaja laitettaisiin laulamaan kappale kuten se tulisi laulaa. Sen sijaan, että kannustettaisiin täydelliseen suoritukseen, he sanovat vain: ”Tämä voidaan korjata. Voin korjata tuon.” Kun taas muusikoille hyvään suoritukseen ohjaaminen on paljon palkitsevampaa. Me kaikki haluamme joskus, että meitä pusketaan eteenpäin.

Joten ilmeisesti halusitte vaatia itseltänne enemmän muusikoina. Eli musiikkinne kanssa ette mene siitä, mistä aita on matalin?

Carla: Niin! Emme ole koskaan valinneet helpointa tietä kulkea. Emme ole koskaan muutenkaan käyttäneet paljoa autotunea, mutta haluamme parantaa suoritustamme vielä enemmän jatkossa.

Kuten mainitsit, kolmas albumi on yleensä vaikea albumi bändille. Aiheuttiko tämä paineita teille?

Carla: Kyllä, tunsimme paljon painetta. Kun palasimme Megadeth-kiertueeltamme, meidän täytyi ajatella kaikki uudelleen ja ikään kuin puskea itseämme ja todeta: ”Hei, me haluamme tätä yhä, eikö niin? Tehdään tästä meidän paras albumimme ja tehdään kovasti töitä sen eteen. Käytetään kaikki tämä aika albumin kirjoittamiseen ja varmistetaan, että albumi on autenttinen ja tehdään siitä paras juttu, jonka olemme koskaan tehneet.”

Rumpalillenne Chaselle tämä on ensimmäinen albumi kanssanne. Mikä oli hänen roolinsa kirjoittamisvaiheessa? Kuinka paljon hän osallistui ja miten prosessi meni?

Carla: Chase osallistui alusta asti todella paljon. Hän on todella innoissaan kuuluessaan Butcher Babiesiin. Me kaikki olemme olleet Chasen ystäviä jo pitkään ja nyt hän on todella todistanut sen, että hän haluaa olla bändin jäsen, kun hän alkoi heti kirjoittamaan kappaleita. Hän on todella kiinnostunut siitä, mitä me teemme. Hän on aina harjoituksissa, aina kirjoittamassa, aina todella osallisena kaikkeen. Se oli jotain, joka meiltä on puuttunut aiemmin.

Mitä enemmän jokainen bändin jäsen tuo energiaa pöytään, sitä enemmän energiaa koko ryhmällä on kokonaisuudessaan. Jokaisen bändin jäsenen täytyy olla täysillä mukana, jotta voimme tehdä sitä, mitä me teemme tai muuten homma epäonnistuu.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Bändi on kuin yksi energia ja jokaisen täytyy tuoda jotain pöytään, jotta se onnistuu.

Carla: Kyllä.

Steve tuotti albumin ja kerroit, että hänellä oli tärkeä rooli. Ilmeisesti koko äänitysprosessissa. Kerro hieman yleisesti tuottajista. Kuinka suuri heidän osansa oikeastaan on?

Carla: Todella suuri. Mielestäni tuottaja voi muuttaa koko bändin soundin joko hyvään tai huonoon suuntaan. Bändinä meillä oli kaksikymmentä kappaletta koossa ja hän auttoi meitä vähentämään määrän kahteentoista parhaaseen. Tuottajasta todella tulee bändin kuudes jäsen ja hänen panoksensa on äärimmäisen suuri. Jopa yhden lauluraidan jäädyttäminen tai vaikka vain yhden sanan jäädyttäminen voi muuttaa koko säkeistön dynamiikan. Se on kaikki kaikessa. Tuottaja on iso asia, kun valitaan kappaleet ja kiillotetaan niitä ja tehdään niistä valmiita maailmalle.

Yleensä on olemassa kahdenlaisia tuottajia. Tuottajia, jotka seisovat pöydän takana ja saavat bändin kuulostamaan bändiltä ja toisenlaisia tuottajia, jotka oikeasti haluavat olla osallisena prosessissa ja ehkä tekevät korjauksia, jotka hänen mielestään ovat bändille parempia. Mikä oli Steven rooli? Oliko hän mies pöydän takana, vai antoiko hän teille neuvoja, vai miten asia eteni?

Carla: Olemme olleet tilanteessa, jossa tuottaja on vain mies pöydän takana ja sellaiset tuottajat eivät oikeastaan välitä paljoa. He antavat sinun tehdä mitä vain ja se on hienoa, mutta Steven todella oli osallisena prosessissa. Tulimme paikalle kahdenkymmenen kappaleemme kanssa ja olimme todella hyvin valmistautuneita, mutta hän karsi kappalemäärän ja oli mukana jokaisessa vaiheessa varmistamassa, että jokainen laulettu tai soitettu nuotti oli oikea. Joten hän oli erittäin paljon osallisena ja me rakastimme sitä.

Eli te oikeastaan pidätte tätä tapaa parempana?

Carla: Kyllä. Me emme halua tuottajaa, joka ei välitä siitä, mitä me teemme. Me haluamme jonkun, joka vaatii meiltä hyvää suoritusta ja sitä kautta saa meidät ylittämään itsemme studiossa.

Kun tein tätä haastattelua, kuuntelin albumianne ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että albumi on moniuloitteisempi kuin ensimmäiset kaksi albumianne. Oliko tämä aikomuksenakin alusta asti, tehdä musiikista laajempi kuin ennen?

Carla: Kyllä. Kaikilla meillä Butcher Babiesissa on laaja musiikkimaku. Minä rakastan kaikkea Miles Davisista Panteraan ja PJ Harveyyn. Meillä on kaikilla eri kiinnostuksen kohteet. Ja ennen pitkää kyllästyy, jos tekee samaa vanhaa koko ajan, joten jossain vaiheessa herää halu tutkia sitä, mitä me rakastamme ja kokeilla asettaa niitä yhteen. Minusta tuntuu, että me todella valitsemme sen tavan tällä albumilla. Emme antaneet minkään pidätellä meitä, vaan toimme kaiken pöydälle kirjoittaessamme. Minulla oli yksi todella popahtava melodia, jonka toin mukaan. Normaalisti en olisi ottanut sitä esille Butcher Babiesin äänityksissä, mutta nyt me tutkimme kaikkia mahdollisuuksia. Kenellekään ei sanottu: ”Ei, tuo ei ole meidän tyyliämme.” Kirjaimellisesti me tutkimme jokaisen materiaalin osan, jonka keksimme tuoda tälle albumille.

Minusta tuntui, että musiikillisesti tämä on teille uusi askel, koska, kuten sanoit, musiikki on melko vaihtelevaa musiikillisesti ja laulullisesti. Koetko samoin?

Carla: Minusta todella tuntuu siltä. Koen, että uusi rumpali avasi meille uusia ovia myös. Kokeilimme uusia juttuja, kokeilemme myös laulullisesti uusia asioita. Toivon, että tämä avaa tien uudelle askeleelle erityisesti kiertueella, kuten tällä kiertueella Hollywood Undeadin kanssa. Toivottavasti saamme uusia, nuoria faneja, jotka haluavat kuulla erilaista musiikkia. Tämä on todella jännittävää aikaa löytää uusia puolia itsestämme pitkän ajan jälkeen.

Mitä voit kertoa meille albumin vokaaleista? Ovatko ne monimuotoisempia kuin ensimmäisillä albumeilla ja oletteko myös vokaalien osalta kokeilleet uusia asioita enemmän kuin ennen?

Carla: Kyllä, kokeilimme todellakin enemmän uusia soundeja. Yleisesti ottaen minä tein kaikki matalat screamit ja Heidi hoiti korkeat osuudet. Me jopa vaihdoimme rooleja tällä albumilla muutaman kerran. Me laulamme paljon enemmän tällä albumilla. Teemme todella paljon stemmoja (harmonies), eli kun kuuntelet albumia, kuulet paljon erilaisia stemmoja niin screameissa kuin laulussakin eri tavoin.

Myös fraseeraus ja lyriikat ovat erilaisia tällä albumilla. Parilla viime albumilla käytimme paljon aikaa puhuen kasvustamme ja tunteistamme lapsuudesta. Nyt olemme olleet bändissä kahdeksan vuotta ja me puhuimme siitä. Meillä on paljon aikuisempia asioita sanottavanamme tällä albumilla.

Olinkin itseasiassa kysymässä sinulta lyriikoiden taustoista. Onko kyseessä konseptialbumi vai onko jokaisella kappaleella erilliset tarkoitukset taustalla?

Carla: Se ei ole konseptialbumi. Se on vain nippu erilaisia lauluja, joilla on eri merkitykset, mutta jokaisella kappaleella on myös teema, tottakai. Halusimme tuoda mukaan myös seksikkyyttä. Viime vuosina olemme hieman välttäneet seksikkyyttä, koska ihmiset ovat kokeneet sen ehkä liialliseksi, kun aluksi aloitimme bändimme tribuuttina Wendy O. Williamsille. Se kuva, joka meillä oli bändistä kahdeksan vuotta sitten, säikytti ihmisiä pois, joten me ikään kuin koitimme välttää mitään seksuaalisia viittauksia musiikissamme. Tällä albumilla kuitenkin toimme sitä takaisin vähän. Meillä on kappale nimeltä ”Headspin”. Se on todella seksuaalinen kappale, todella kaunis ja seksikäs kappale. Onko sinulla mielessäsi joitain tiettyjä kappaleita, joista haluaisit puhua?

Ei, minusta tuntuu, että on parempi näin päin, että kerrot vapaasti.

Carla: Selvä. ”Lilithin” video tuli juuri ulos. Meidän ensimmäisestä kolmiraidasta tuli juuri ulos kaunis video. Ja se kappale kertoo Bathoryn kuningattaresta, mutta kappale on myös katsaus ikäsyrjintään ja Hollywoodiin ja siihen, kuinka monet naiset tekevät mitä vain ollakseen yhä hyödyllisiä. Se oli todella hauska kappale kirjoittaa. Ja avausraita ”Strawman” on hieno tarina siitä, kun olimme kiertueella ja isäni tuli katsomaan keikkaamme. Isäni, työtön mies Detroitista, on fiksu mies, mutten ole koskaan keskustellut hänen kanssaan mistään poliittisesta. En ole koskaan edes kuullut hänen puhuvan mistään poliittisesta. Ja hän oli eräänä iltana keikkabussissamme polttamassa pilveä ja hän sanoi meille ja kaikille bussissa: ”Oletteko koskaan kuulleet Strawmanista?” Ja hän jatkoi kertomalla meille teorian siitä, että kun synnyt Yhdysvalloissa, olet periaatteessa valtion omaisuutta, he omistavat sinut ja sinun syntymätodistuksesi. Hän oli todella kiinnostunut tästä tarinasta, joten tutkin sitä pidemmälle ja minä ja Heidi kirjoitimme kappaleen tästä Strawman-teoriasta. Olen todella innoissani, että isäni saa kuulla sen, koska kauan sitten eräänä iltana hänen keskustelunsa keikkabussissamme toimi kappaleen inspiraationa.

Korova” on mielenkiintoinen laulu. Henry oli kertonut meille sanasta korova. Venäjällä korova tarkoittaa henkilöä, ystävää jollekin, joka on karannut Siperian vankilasta. Karkuri ottaa mukaansa korovan itselleen ystävänä, mutta oikeasti korova otetaan mukaan, jotta hänet voidaan syödä, jos Siperian erämailla kohdataan vaikeuksia tai nälkää. Kyseessä on siis suuri selkäänpuukotus. Meidän mielestämme tässä oli hyvä teema laululle, joten kirjoitimme siitä ja lopputuloksesta tuli todella hieno. Kertosäe on todella kaunis, unohtumaton.

Albumi on siis todella vaihteleva teemoiltaan ja liikkuu paikasta toiseen. Eli teemat ovat kaukana toisistaan.

Carla: Kyllä. Me otamme aina mukaan muistivihon, kun aloitamme kirjoittamisen ja kirjoitamme ylös paljon ideoita, joista haluaisimme kirjoittaa lauluja. Asioita, jotka kiinnostavat meitä. Sen jälkeen otamme esiin yksittäisiä teemoja ja alamme kirjoittaa. Edellisillä albumeilla otimme paljon aiheita vanhoista päiväkirjoista, joita meillä oli. Asioita, joita olimme kirjoittaneet kauan sitten ja yhdistimme niitä uusien asioiden kanssa. Tällä albumilla halusimme kirjoittaa alusta asti uutta. Se oli todella hauskaa.

Teimme Heidin kanssa kirjoitusharjoituksia, joissa valitsimme teeman, josta kirjoittaa puolen tunnin ajan vapaasti. Kirjoittaa vain paperille sitä, mitä mieleen tuli. Se oli todella mielenkiintoista tehdä, koska sitä ajattelisi, että kirjoittaa vain siansaksaa kirjoittaessaan, mutta sitten kun kirjoitusta käy läpi ja sen lukee toinen toiselleen, kirjoituksesta pystyy erottelemaan joitain todella hienoja osia, joita käytimme kappaleisiin.

Mainitsit, että ”Lilith”-kappale sisältää jonkin verran sukupuolisyrjintää. Olette kaksi naista laulamassa bändissä, joten olette varmasti kohdanneet paljon sukupuolisyrjintää. Onko teillä paljon paineita sen takia? Esimerkiksi ulkonäön takia tai muuten?

Carla: Se ei koskaan lopu, sitä on aina ollut. Ihmiset aina tuomistevat sinua ulkonäkösi perusteella ja se on typerää. Kasvoin kuunnellen bändejä kuten Guns’n’Roses ja he olivat aina puolialastomia. Miehet ovat aina olleet paidattomia ja miehisiä. Bändin nokkamiehen täytyy olla hyvännäköinen, jotta pikkutytöt ostavat albumeita ja se on aina ollut niin. Näin ollen en ymmärrä sitä, että kun nainen on kaunis ja seksikäs, se on liikaa. Se on typerää. Mutta se on juttu bändin laulajille, ei pelkästään naisille. Miehet saavat osakseen myös syrjintää. Näin tulee aina olemaan. Mutta olen sitä mieltä, että jos saat miehet kiinnostumaan seksikkyydellä, saat pidettyä heidät musiikillasi.

Tuo on totta. On helppo saada miesten huomio sillä tavoin, mutta jotta heidät saa kuuntelemaan bändiä, sillä täytyy olla enemmän kuin hyvä ulkonäkö, tottakai.

Carla: Kyllä. Ja usko minua, kun ihmiset kirjoittavat meille, 25-vuotiaiden kundien kohteliaisuudet: ”Te olette niin kuumia!” eivät innosta meitä. Se, mikä meitä innostaa ovat nuoret ihmiset ja keski-ikäiset naiset sekä ihmiset, jotka sanovat: ”Kiitos paljon! Musiikkinne pelasti elämäni. Kiitos. Olin todella masentunut, mutta sitten kuulin tämän kappaleen ja se sai minut tuntemaan, että pystyn jatkamaan.” Tätä me rakastamme kuulla. Mutta samaan aikaan me olemme naisia. Minä nautin siitä, että olen nainen, enkä aio tylsistyttää ulkonäköäni ketään varten. Nautin siitä, kuka olen esiintyessäni, enkä aio muuttaa sitä ketään varten.

Mainitsit sanalla masentumisesta ja aasinsiltana siihen otan puheeksi Chesterin ja Chris Cornellin, jotka tekivät itsemurhan. Tuntuuko sinusta, että musiikkiskene on synkemmässä vaiheessa sosiaalisen median takia, kun ihmisten on helppo kirjoittaa negatiivisia kommentteja bändeille näinä päivinä?

Carla: Kyllä on, mutta minusta tuntuu, että muusikkona tai julkisuudessa seurattuna henkilönä täytyy oppia kehittämään paksu nahka, eikä päästää asioita vaivaamaan itseään. Usko minua, olen saanut osani ikävistä kommenteista uutissivuilla kuten Blabber mouth. Ihmiset sanovat kamalia asioita, kuin ”Tapa itsesi. Toivon, että hän saa syövän ja kuolee, blaa blaa blaa” ja sitä miettii, miten nämä ihmiset voivat sanoa näitä kamalia asioita? Loppujen lopuksi kuitenkin tietää, että heissä on jotain vialla, ei sinussa. Jotta joku tekisi jotain tuollaista, heissä on varmasti jotain vialla.

Muusikot ovat myös yleisesti todella herkkiä ihmisiä. Sen takia me olemme muusikoita, koska me tunnemme liikaa, joten näinä päivinä on vaikeaa. Mutta ihmiset, jotka ovat julkisuudessa, ovat oppineet käsittelemään asioita paksun nahan avulla.

Itse olen enemmän huolissani nuorista, jotka ovat julkisuudessa, jotka todella nojaavat näihin kommentteihin ja heidän Instagram-kavereihinsa. On varmasti todella vaikea aika olla nuori. Ainoat paineet, joita minulla oli siinä iässä, tulivat lehdistä. Ja kun menin kouluun, mietin, onko toisella tytöllä paremmat vaatteet tai onko hän nätimpi.  Myös koulukiusaaminen, mutta nyt kiusaaminen ei lopu. Kun menet kotiin, olet internetissä ja voit vieläkin olla kiusattu ja mielestäni se on kertakaikkiaan kamalaa.

Kyllä. Ja jos sinulla on jokin mielen sairaus tai masennus tai muu vastaava sairaus, nykyään on helpompi päästä siihen ajatukseen, että elämällä ei ole merkitystä enää.

Carla: Kyllä. Se on todella kuluttavaa, internet on todella kuluttava. Minullakin on ongelmani masennuksen kanssa ja kun selaan sosiaalista mediaa, minun on pakko joskus vain lopettaa, jotta saan itseni lopettamaan ikävät ajatukset. Mielestäni kaikkien tulisi oppia laskemaan puhelin käsistään ja laittamaan pois sosiaalinen media. Jos se triggeröi sinua, älä katso sitä.

Puhutaan vielä Linkin Parkista ja Soundgardenista. Kuinka paljon laulajana otit vaikutteita Chesteristä ja Chrisistä? Vaikuttivatko he sinuun mitenkään?

Carla: Chris Cornellilla oli suuri vaikutus minuun, kun olin nuori. Oli muutama bändi, jotka muuttivat näkemyksiäni musiikista. Guns’n’Roses, Nirvana, Soundgarden. Joten tottakai sydämeni särkyi, kun hän… Sen lisäksi, että olen muusikko, olen myös surutyön ammattiauttaja ja teen surutyön ohjausta. Joten minulle se oli todella surullinen asia ja olin niin suruissani hänen perheensä puolesta ennen kaikkea. Ja se ravistelee meitä, kun menetämme jonkun, joka on koskettanut meitä niin paljon lyriikoillaan. Me emme tunne heitä, mutta meistä tuntuu, että tunnemme heidät laulujensa kautta. Varsinkin Chris Cornell, hänen sanoituksensa olivat minulle hyvin voimakkaita. Muistan erityisesti yhden kappaleen, joka oli itsemurhasta kertova. Todella voimakkaat lyriikat ja hänen äänensä tukemassa niitä. On niin surullista, kun he koskettavat niin paljon ja tiedät, ettet koskaan tule kuulemaan heidän ääntään uudelleen. Toivot, että voisit auttaa heitä yhtä paljon kuin he ovat niin kauan auttaneet sinua.

Kyllä. Ja on outoa, että joskus et näe sitä heissä, kuinka heillä on tuskia. Näin videon Linkin Parkin Chesteristä, jonka hänen vaimonsa oli kuvannut muutamaa päivää ennen kuin Chester teki itsemurhan. Videolla hän nauroi ja leikki lastensa kanssa, joten en usko, että kukaan tiesi, mitä hän kävi läpi päässään.

Carla: Niin. Ihmiset voivat tuomita niin paljon kuin haluavat, mutta jos et kärsi mielen sairauksista he eivät tiedä siitä mitään. Tiedätkö, monet ihmiset Seattlen skenestä, jotka ovat menehtyneet, siis muusikoita, olivat huumeriippuvaisia, mutta he alkoivat käyttää huumeita heidän elämässään tapahtuneen vaikeuden takia. Mutta kun aloitat tiettyjen huumeiden, kuten esimerkiksi heroiinin käytön, aivosi muuttuvat ikuisesti. Et enää prosessoi asioita samalla tavalla kuin muut ihmiset. Aivosi serotoniinitasot eivät ole enää samat. Ihmisten ei usein tarvitse ymmärtää sitä. Joten normaali, terve ihminen, joka ei ole tehnyt samaa aivoilleen, he selviävät paremmin vaikeudesta. Mutta joku, joka on vahingoittunut sillä tavoin, se on todella vaikeaa. Huumeet ovat todella kamala asia. En tiedä, tämä on vain todella surullista aikaa musiikissa.

Mutta onko metallimaailmassa paljon huumeita tällä hetkellä? Minun näkökulmastani en oikeastaan näe niitä niin paljon kuin luulisi niitä liikkuvan näissä piireissä.

Carla: Henkilökohtaisesti en tunne ketään, joka käyttäisi huumeita tällä hetkellä bändissä. En tunne ketään. Tiedän itsestäni, että jos yrittäisin käyttää huumeita ja esiintyä, ei ole mitään mahdollisuutta, että koko keikkaa edes tapahtuisi. Bändit joiden kanssa olen ollut kiertueella, ympärilläni olevissa ihmisissä, en näe huumeiden käyttöä lainkaan.

Kyllä. Nykyään se taitaa olla ammattimaisempaa, kuin mitä se oli 80- tai 90-luvuilla. Ihmiset saattoivat olla todella humalassa, kun he esiintyivät, mutta sitä ei oikeastaan enää tapahdu, koska muuten bändi päätyy jokaiseen sosiaaliseen mediaan ja metallisivuille tai ympäri maailman, jos teet jotain tyhmää bändisi kanssa. Niin se menee nykyään.

Carla: Olet oikeassa.

Kiitos paljon haastattelusta ja onnea tulevan albumin kanssa. Haluatko sanoa jotain viimeisiä sanoja suomalaisille faneillenne?

Carla: Ai onko tämä Suomeen? Cool! Isoäitini on itseasiassa Suomesta, joten olen osaksi suomalainen. Emme vielä tiedä ensi kevään aikataulua, mutta toivottavasti pääsisimme vihdoin myös sinne Suomeen asti soittamaan!

Kiitos paljon haastattelusta.

Carla: Kiitos paljon. Arvostan tätä.

https://www.facebook.com/butcherbabies/

Butcher Babiesin tulevan albumin voit ennakkotilata tästä.

Lue lisää aiheesta

Tribulationilta uusi albumi tammikuussa – Ensimmäinen single kuunneltavissa musiikkivideon ker... Tribulation, kuva: Ester Segarra Ruotsalainen progressiivista äärimetallia soittava Tribulation aikoo julkaista tammikuun 26. päivä uuden albumin ...
At The Gates aloittanut uuden albumin nauhoitukset – Ensimmäinen studiovideo julki At The Gates Ruotsalainen melodisen death metalin pioneeri At The Gates on aloittanut uuden albuminsa nauhoitukset tuottaja Russ Russellin kanssa ...
Metalcoren ystäville aikainen joulu: Calibanilta vinyylikokoelma joulukuussa Caliban Saksan tunnetuimpiin metalcore-yhtyeisiin lukeutuva Caliban aikoo julkaista kaiken kaikkiaan viidestä albumista koostuvan vinyylikokoelman...
Corrosion Of Conformitylta albumi tammikuussa: uusi kappale ”Cast the First Stone” kuunn... Yhdysvaltalainen sludge -yhtye Corrosion of Conformity on asettanut tulevan albuminsa nimeksi "No Cross No Crown". Yhtye on julkaisemasssa tulevaa...