Curimus: Operaatio Yeast Side Story, osa #4

”Edessä on sovitussessioiden viimeinen päivä, kun saavun ylimääräisenä silmä- ja korvaparina treenikämpälle hieman kello yhdentoista jälkeen sunnuntaiaamuna. Bändin jäsenet ja tuottaja Tom Gardiner ovat olleet paikalla jo reilun tunnin, joten työt ovat jo täydessä käynnissä. Edellisenä päivänä biisejä on hiottu puolille öin ja tähän nähden retkue näyttääkin jopa yllättävän virkeältä, ilmapiirin ollessa ainakin päällisin puolin tarkasteltuna varsin rento, kovasti päälle puskevasta kiireestä huolimatta. Yö ei näytä siis lipsahtaneen ainakaan kovin pahasti rock ’n rollin puolelle.

Päivän ohjelmassa on kolmen kappaleen sovitusten viimeisteleminen. Ulkopuolisin korvin kuunneltuna valmiinkin kuuloisia kappalerakenteita pilkotaan vielä osiin ja palasia siirrellään, käännellään, typistetään tai venytetään tarpeen niin vaatiessa. Hiljalleen kuitenkin esimerkiksi Slayer-kohta, Megadeth-riffi ja Twisted Sister löytävät lopullisen paikkansa ja muotonsa, Tomman visioidessa yhden biisin loppuun ”vähän Bon Jovia”. Laulusovitusten aika ei ole vielä, joten vokalisti Silvennoisella on aikaa ottaa jopa pienet nokoset vaativan kahvinkeittovastuun lomassa.

Rumpali Niemisen osuus nauhoituksissa on alkava jo kahden viikon päästä, eikä kaveri selvästikään ole täysin vakuuttunut omasta valmiudestaan ja kykyjensä riittävyydestä hoitaa hommat vaadittavalla tasolla kunniakkaasti loppuun. Epätoivon hikikarpalot suurenevat miehen ohimoilla entisestään Gardinerin vaatiessa rumpupornoa, luvaten heti perään onnistuneesta suorituksesta kansikuvajuttua Modern Drummeriin. Tämä kuvastaakin päivän mittaan saamaani käsitystä Tomman työskentelymetodeista tuottajan pallilla; vaativa, mutta kannustava. Yhtye ei pääse helpolla, mutta palasten loksahtaessa uomiinsa hillitty onnistumisen riemu on nähtävissä bändin lisäksi myös tuottajan olemuksesta.

Noin viiden tunnin kuluttua viimeinenkin kappale saadaan sovitettua muotoonsa ja soitettua kokonaisuudessaan läpi niin, että siitä saadaan taltioitua kelvollinen versio vielä viimeisiä hienosäätöjä silmällä pitäen. Urakan ollessa ohi Tomma esittää toiveen, että sanoituksia ja niiden sovituksia viilataan jossain muualla kuin treenikämpällä, jossa kaksi viimeisintä viikonloppua on pääosin mennyt. Ainoatakaan vastalausetta ei kuulla ja onkin havaittavissa, että lienee enemmän kuin tervetullut vaihtoehto kokoontua seuraavan kerran porukalla muissa maisemissa.

Bändin jäsenet ovat aiemmissa teksteissään kertoneet yhtyeen ilmaisun laajentuneen moneen suuntaan. Tämä on helppo allekirjoittaa jo päivän aikana kuulemieni kolmen kappaleen perusteella. Kun yhtyeelle tyypillisen humppakomppi-thrashin ja groovaavan jyräyksen seassa kuullaan esimerkiksi leijuvaa tunnelmointia ja doom metalmaista synkkäsävyistä laahausta, lausetta ”kyllä sen samaksi bändiksi edelleen tunnistaa” ei välttämättä sittenkään voida ainakaan jokaisen riffin kohdalla käyttää. Sen sijaan lause ”tällaista bändiltä ei olla ennen kuultu” tulee mieleen useammankin kerran. Kyllähän sen voi suoraan myöntää, että pieni kurkistus tapahtumien keskipisteeseen nosti odotuksia tulevaa albumia kohtaan entisestään. Kyllähän näitä kelpaa sitten keväämällä kuunnella vaikkapa sieltä merch-pöydän takaa, eikä tarvitse hävetä ainakaan aiempaa enempää.”

Kirjoittanut: Toni Lehtonen, 16.9.2013