Dark Sarah on mielestäni yksi Suomen aliarvostetuimmista metalliyhtyeistä. Vaikka yhtye koostuukin melko nimekkäästä poppoosta, vaikuttaa silti, ettei yhtye ole saanut ansaitsemaansa näkyvyyttä. Jos Dark Sarah on mennyt täysin ohi, niin kerrottakoon, että kyseessä on siis kotimainen elokuvametallin ehdoton kärkinimi. Dark Sarah alkoi Amberian Dawnista tutun Heidi Parviaisen eräänlaisena sooloprojektina vuonna 2012, ja se on julkaissut kaksi albumia, joista viimeisin ”The Puzzle” ilmestyi vuonna 2016.

Yhtyeen albumeissa ei ole kyse pelkästään kappaleista, jotka nyt sattuvat olemaan samalla albumilla, vaan jokainen albumi on kokonaisuus, joka sisältää oman tarinansa: Dark Sarahin debyytti ”Behind the Black Veil” kertoo, miten Sarahista tuli Dark Sarah sulhasen jätettyä hänet alttarille, kun taas ”The Puzzle” puolestaan kertoo, miten Dark Sarah päätyi Underworld-nimiselle saarelle, ja miten hän lopulta pääsi sieltä pois. Nyt ”The Chronicles” -trilogia on saapumassa päätökseensä, kun arvostelussa on trilogian viimeinen osa – ”The Golden Moth”.

Bändin jokaisella albumilla on ollut oma teemavärinsä: debyytti on hopea ja harmaa, ”The Puzzle” on sinertävän violetti ja ”The Golden Moth” -albumi on hiekan ja kullan sekoitus. Jokaisella albumilla on ollut melkoisen nimekkäitä vieraita: debyytillä vierailijoina olivat esimerkiksi Sonata Arctican Tony Kakko ja Xandriasta tuttu Manuela Kraller, kun taas ”The Puzzlessa” oli Manuela Krallerin lisäksi JP Leppäluoto, joka lopulta kiinnitettiin osaksi Dark Sarahin miehistöä. ”The Golden Mothin” vieraslista ei jää edellisten albumien varjoon: vierailijoina ovat nimittäin Diabulus In Musican Zuberoa Aznarez, Nightwishin ja Tarotin Marco Hietala ja Turisaksesta ja Ensiferumista tuttu Netta Skog.

Mielestäni ”The Puzzle” oli ehdottomasti yksi vuoden 2016 parhaita albumeita, ja sitä tulee yhä edelleen kuunneltua ja fiilisteltyä. Albumin kappaleet toimivat yksinäänkin, mutta kappaleista saa paljon enemmän irti, kun ne kuulee osana koko albumia. Siksi odotinkin ”The Golden Mothia” kuin kuuta nousevaa, ja rima on siis tämän albumin kohdalla äärimmäisen korkealla.

”The Golden Mothin” käynnistää varsin vakuuttavasti ”Desert Rose”, joka siirtää kuuntelijan mystiseen ja synkkään autiomaahan. ”The Golden Mothin” alkutekstien taustalla soiva haitari on ehdottomasti koko ”Desert Rosen” tähti, ja se vahvistaa koko kappaleen salaperäisyyttä. Tuosta mystisestä autiomaatunnelmasta siirrytään sujuvasti seuraavalle raidalle, joka onkin tämän albumin ensimmäinen sinkkulohkaisu ja musiikkivideokappale. ”Trespasser” on kuin jatko-osa ”The Puzzlella” kuultuun ”Dancing With The Dragonille”. Vaikka jo ”The Puzzlella” tuli todistettua, että Heidin ja JP:n äänet sointuvat upeasti yhteen, niin varsinkin tässä kappaleessa se tulee erityisesti esiin. Etenkin kappaleen rauhallisimmassa osassa on upeaa herkkyyttä, jonka luominen vaatii yliluonnollisia voimia.

Vieläkin pysytään idässä, kun ”Wheel” tuo esiin itämaisia vaikutteita, jotka korostuvat etenkin introssa. Pikku hiljaa kappaleen edetessä ”Wheel” alkaa muistuttaa yhä enemmän ja enemmän Dark Sarahia. ”Wheelistä” huomaa viimeistään, miten hyvin JP on integroitunut osaksi Dark Sarahia. Seuraavana kuultava ”My Beautiful Ene” tuo todellakin esiin sen, miksi Dark Sarahia tituleerataan elokuvametalliksi. Mielestäni ”My Beautiful Ene” on ehdottomasti tähän astisen ”The Golden Mothin” darksarahmaisin kappale. Suuret orkestraatiot luovat kappaleeseen satumaisen ja herkän tunnelman, joka vain vahvistuu kertsin soidessa. On se vain niin ihana kappale!

Jälleen siirrytään sujuvasti seuraavalle raidalle, aivan kuten elokuvassa siirrytään kohtauksesta toiseen. ”I Once Had Wings” tarjoaa varsin mystisen aloituksen, mutta se menee ohi, kun Netta Skogin soittama haitarimelodia JP:n laulun tahdittamana muuttuu eräänlaiseksi baarirallatukseksi. Kappale ei ole kuitenkaan Dark Sarahin tyylinen juomalaulu, vaan viimeistään Heidin osuuden alkaessa kappaleen luonne muuttuu ammattimaisesti Dark Sarahiksi.

Raita kuusi on superhehkutukset ansaitseva kappale ”Pirates”. Kappale onnistuu tuomaan musiikkiin merirosvovivahteita muuttamatta sitä kuitenkaan ihan täysin merirosvometalliksi. Lisäksi se luo mielikuvan, että nyt ollaan merillä. ”Pirates” sisältää samanlaista mystisyyttä ja kauneutta kuin ”Dancing With The Dragonissa” on. Kappale on ehkä eniten elokuvamaisin kappale tällä albumilla. Mielestäni ”Pirates” saattaa olla jopa koko ”The Golden Mothin” paras raita.

Vielä ollaan hetki merellä, kun ”Sky Sailingin” tahtiin suunnataan aluksen nokka kohti uusia seikkailuja. Kyseinen kappale onnistuu välittämään meren aallot ja sen fiiliksen, joka merellä ja meren läheisyydessä usein on. ”Sky Sailingin” c-osa sisältää jopa pieniä Disney-leffamaisia piirteitä, jotka vain vahvistuvat seuraavalle raidalle saavuttaessa. Tuo varsin satumaisesti alkava kappale, ”Wish”, on siis täysin orkestraalinen veto, eikä sisällä minkäänlaista metallimeininkiä – mutta eipä se siihen oikein edes sovikaan. ”Sky Sailing” saa hauskoine vuorosanoineen ja söpöine melodioineen ehdottomasti hymyn huulille!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Leikittely jää sikseen ja siirrytään takaisin synkkään todellisuuteen, kun vuorossa on ”The Gods Speak”, joka on toinen ”The Golden Mothin” sinkkulohkaisu. Kappaleessa on neljä todella vahvaa laulajaa:  Heidin ja JP:n lisäksi vierailijoina ovat Zuberoa Aznarez ja Marco Hietala. Orkestraatiot soivat taustalla sopivan voimakkaina, eivätkä jyrää muita – niin kuin joskus saattaa käydä. Pienenä plussana on myös mainittava, että kappale sisältää myös lyhyen Star Wars -tyylisen melodian. ”The Gods Speakin” päätyttyä jää täysin sanattomaksi. Aivan uskomattoman upea kappale!

Vielä jatketaan hetki herkemmällä linjalla, kun on vuorossa dramaattinen ”Promise”. Hypnotisoivan kauniin kappaleen jälkeen kuullaan itse albumin nimikkobiisi ”Golden Moth”, joka vaikuttaa aluksi melko hämmentävältä. Onneksi kappaleen edetessä se kuuluisa punainen lanka alkaa pikku hiljaa löytyä. ”Golden Moth” ei ehkä yksinään toimisi, mutta se on erittäin olennainen osa koko tätä albumia.

Lopulta olemme päätyneet ”The Golden Mothin” viimeiselle raidalle ”The Gate Of Timelle”. Se tarjoaa todella salamyhkäisen päätöksen koko albumille ja Dark Sarahin ”The Chronicles” -trilogialle. En tiedä, johtuuko se vain siitä, että olen koukussa Dark Sarahin tuotantoon, mutta jotenkin tämä albumin outro antaa olettaa, ettei kaikki pääty vielä tähän… Dark Sarahin kaltaista elokuvametallia, jossa koko albumin läpi kulkee tarina, kuulisi varsin mielellään lisää.

”The Golden Mothin” päätyttyä olen aivan älyttömän innoissani koko albumista! Ei kyllä ole epäilystäkään, etteikö ”The Golden Moth” sijoitu ainakin omalle top 5 -listalle tämän vuoden parhaimpien albumien listauksessa. Vaikkei tarinan kulku ole ehkä ihan yhtä selkeä kuin ”The Puzzlessa”, ”The Golden Moth” on silti yllättävän eheä kokonaisuus. On myöskin todella hankalaa valita vain yhtä lempparikappaletta, mutta jos haluaa tietää, millaista elokuvametalli on parhaimmillaan, niin ainakin ”Sky Sailing”, ”I Once Had Wings”, ”My Beautiful Ene” ja ”Pirates” ovat ehdottomasti kuuntelemisen arvoisia kappaleita.

9 / 10

Kappalelista:
1. Desert Rose
2. Trespasser
3. Wheel
4. My Beautiful Ene
5. I Once Had Wings
6. Pirates
7. Sky Sailing
8. Wish
9. The Gods Speak
10. Promise
11. Golden Moth
12. The Gate Of Time

Dark Sarah Facebookissa
Dark Sarahin kotisivut

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Tia Salmela