Demonurkka vol. 81 (vk 45/2017)
Pikkujouluaika on täällä, ja omissa nurkissaan murjottavat metallistitkin joutuvat tulemaan ledvalojen värikkääseen valoon sosialisoitumaan. Ensimmäisen järkytyksen pimeyden kulkija kokee, kun jatkobileiden musiikkitarjonta selviää. Ei ole siellä Burzumia, Sotajumalaa eikä edes Turmion Kätilöitä. Tähän tilanteeseen voi varautua joko turruttautumalla boolin syviin pyörteisiin tai aloittamalla siedätyshoidon tämän viikon Demonurkan avulla. Tällä viikolla teemana pop, rock ja muu kevyempi meno. Arvostelussa ovat Mansesteri, Aston Kalmari ja Antivalent.
Mansesteri – Turbolenssi
Mainos päättyy
Aloitetaan peli reippaasti yökerhon tanssilattialle sopivalla menolla, joka käy hyvin tämänviikkoiseen kevyempään ja populaarimpaan teemaan. Mansesteri on tamperelainen hip hop -ryhmä, jonka musiikissa on kivasti rokkia mukana menossa. Rumpali paukuttaa näpäkästi, ja kitarakin tuntuu taustalla kuuluvan. Meno on mukavan tarttuvaa, ja varsinkin kertosäe jäi heti ensimmäisella kuuntelulla päähän soimaan. Siitä voidaan jo sanoa, että on hitin makua, kun normaalisti black metalia ynnä muuta sellaista kuunteleva arvostelija hyräilee biisin mukana aamukahvia juodessaaan. Kertosäkeiden puhtaat laulut on vallan mainiosti vedetty ja tarttuvuus on vedetty äärimmilleen. Itse räppiosuudet hoitaa ryhmän kaksi räppäriä, joista toinen kuulostaa Cheekin pikkuserkulta. Ei jatkoon. Onneksi toinen kaveri näyttää sitten kaapin paikan isolle osalla radiossa soivista räppäreistä: selkeää artikulaatiota sekä nopea ja hyvä flow, jossa on myös asennetta. Kitaroita isommalle, rumpuihin vähemmän konemainen soundi ja Cheekin serkulle yskänkarkki, niin hyvä tulee. Pakko myöntää, että ei ole vastaan tullut montaa tämäntyylistä biisiä, jota jaksaisi kuunnella vapaaehtoisesti. Mansesteri ansaitseekin ”poikkeus vahvistaa säännön” -palkinnon tässä asiassa.
Mainos päättyy
Aston Kalmari – Odota
Lappeenrannasta kuuluu kummia, kun rakennusinsinööri tarttuu kitaraan ja alkaa säveltää omia biisejä. Yhden miehen bändi Aston Kalmari soittaa mies ja kitara -tyylistä indie rockia, jossa on kivasti pop-elementtejä tuomassa maustetta biiseihin. Syntikat ja ajoittaiset torviosuudet sopivat yllättävän hyvin akustisen kitaran soundiin. ”Odota”-biisissä on reippaasti hittiainesta, ja koska miehellä on vielä miellyttävän kuuloinen lauluääni, voisi kappale hyvinkin olla radiosoitossa. Mukavan kuuloisen biisin kruunaavat rautalankakitarasoundilla soitettu soolo ja hyvät sanoitukset. Huomaa kyllä, että Aston Kalmarissa häärivällä Aleksi Arolalla on takanaan useita keikkoja ja reippaasti kokemusta biisien teosta. Itse laittaisin erikoisia soittimia enemmänkin biiseihin ja koettaisin vielä vetää enemmän pop-soundia taustoille. Biisimateriaali on kunnossa, ja toivonkin miehelle valoisaa tulevaisuutta musiikin saralla.
Antivalent – Edge Of The World
Demonurkan tämän viikon viimeinen ehdokas on Seinäjoelta ponnistava Antivalent, joka soittaa popahtavaa indie rockia, jonka juuret ovat syvällä Kalifornian rockpiireissä. Vuonna 2016 perustettu poppoo on sangen valmiin kuuloinen paketti jo toisella ”Edge Of The World” -sinkullaan. Tuotanto on laadukasta, ja palaset tuntuvat olevan kohdillaan. Kappale on kuin räätälöity radiosoittoa ja isompia areenoja varten, ja uskonkin, että Antivalentilla olisi kysyntää Saksan suunnalla Sunrise Avenuen tasoittamalla keikkarintamalla. Vaikka palaset ovat kaikki kohdillaan, bändiä vaivaa tietty sieluttomuus. Se on todellakin kuin tekemällä tehty sopimaan tiettyyn muottiin ja tietylle markkina-alueelle. Hyvin tehtyä ja laadukkaan kuuloista, mutta vähän turhan muovista ja valmiiksi pureskeltua omaan makuuni.
No niinhän siinä nyt kävi, että ”musta hevonen” tuli ja vei voiton. Kiitos korvamadosta Mansesteri, olette tämän viikon Demonurkan voittaja!
Ai, onko sullakin demo? Lähetä se Demonurkan ihmeteltäväksi.
http://kaaoszine.fi/demoupload/
Kirjoittanut: Janne Partanen
