Ennakkokuuntelu: Pressure Points – False Lights
Heinolalainen progressiivista metallia soittava Pressure Points julkaisee järjestyksessään uran toisen albuminsa nimeltä ”False Lights” elokuun 14. päivä saksalaisen 7HARD Recordsin kautta. Kaaoszine yhteistyössä Pressure Pointsin kanssa haluaa nyt tarjota lukijoilleen muutaman päivän ajan tutustua tähän kotimaisen progemetallin mestariteokseen sivustollaan. Voit kuunnella bändin uuden albumin kokonaisuudessaan tästä:
Yhtyeen kosketinsoittaja Veli-Matti Kyllönen on kommentoinut tulevan albumin kappaleita seuraavasti:
Mainos päättyy
1. Wreckage – Avausraitana toimii kappale, joka sävellettiin uuden levyn biiseistä ensimmäisenä, mutta saatiin lopulliseen muotoonsa vasta loppumetreillä. Kappale muodostaa aikaloopin edellisen levyn lopetusraidan Grand Delusionin kanssa, eikä nokkelimmilta jääne huomaamatta, että Faith No More on ihan paras eli best. Biisi esittelee Pressure Points 2.0:n ja heti kärkeen uuden kitaristimme Jaakko Lehtisen laulutaitoja. Wreckage onkin eräänlainen pitkä intro False Lightsin uumeniin, ollen samalla kenties progerockeinta peepeetä ewö. Biisin tekstissä suomitaan maailman nykytilaa, ja se sisältää mm. erittäin kovan kitarasoolon, hammondia ja rokkaavan menokertsin. Ja koko levy siis alkaa jumankeude (stop the press) bassolla! BASSOLLA!
2. Between the Lies – Jostain kryptillis-mystillisestä syystä kakkosraidaksi päätyi toisena sävelletty biisi, jonka ekat demotukset ovat jo vuodelta 2011. Teksti käsittelee valheiden verkkoa informaatiotulvan keskellä, josta peruspeasantin pitäisi yrittää epätoivoisesti kaivaa faktoja. Massiivinen melankolinen kitarateema, kerrostalon kokoinen kertosäe taas Jaakon tulkitsemana, sekä slidekitarasoolo! Hillitön tulkitsija Severi Peura featuroi loppupuolen vokaaliosastolla.
3. Electric Shadows – Seiskakielisillä jyrätty, erittäin murhaavasti starttaava kipale, josta tulossa myös videota. Allekirjoittanut suorittaa PP:n lauludebytointinsa säkeistössä. Electric Shadows omaa ehkä vahvimman kertosäkeen koko levyllä – eeppinen lienee oikea termi sitä kuvailemaan, joskin kuvaa sana muutakin levyä. Tarinassa yksilö murskautuu byrokratian rattaisiin. Tätä ikävää tapahtumaa säestetään pienellä tahtilajikikkailulla, levyn kauneimilla melodioilla, Kartsan ja Jaskan kimppasoololla, sekä fragilella pianotunnelmoinnilla. Stadionprogea!
4. Sleepwalk – Levyn kevein kipale, hengähdystauko. Niin kasari, että melkein hävettää. Biisiä tehtäessä idea oli lähteä hennosti ja kasvattaa kappaletta riffi riffiltä, missä onnistuimme mainiosti. Kappale kulkee vaivattomasti kingston-deviniäänisten rock-osioiden kautta Queensrychen ja Amorphiksen tonteilla salaa yöpyen kohti lopun Abba(th)-pianoilla kuorrutettua överiyttä. Juuri sopivasti liikaa kaikkea. Ensi kerran meidän biisissä jurnutetaan samaa sointua kaksi ja puoli minuuttia.
5. Dance of Coincidence – Eka singlelohkaisu. Levyn raskainta osastoa, jossa alun bläkähtävän deathmetelin kautta siirrymme akustisen kitaran säestyksellä jopa floydmaiseen ilmaisuun. Jaskan räjähtävä rokkisoolo, sekä loppupaisuttelun riipaisevan kaunis kitaramelodia à la Kartsa saanevat jopa Päivi Räsäsen nostamaan liikuttuneessa tilassa pedon merkin kohti stratosfääriä, jonka takana lyriikoita mukaillakseni ei ole ketään. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee ei vain liikenteessä, vaan ihan kaikessa? Onko maailma nykytilassaan, uskontojen ja väkivallan kurimuksessa, todellakin paras suoritus, mihin kykenemme?
6. In Desolation – (Keltainen) Paskalehdistö saatana! Levyn loppuun säästelimme groovaavimmat ja raskaimmat riffit, kovimmat tykitysrummut, eeppisimmät dimmuilutukset ja vihaisimman meiningin kaikenkaikkiaan. Kuunnellessasi voit repiä iltalehtiä ja seiskoja, kirota valmiiksi pureskeltua poliittista uutisointia, kohuotsikoita ja klikkausjournalismia, pelonlietsontaa ja lähdekritiikittömyyttä. Viimeisten tahtien kaikuessa voit vielä käydä kusemassa MV-lehden toimituksen postiluukkusta. Suutu jo!
Mainos päättyy
