Epämetalliyhtye Kuona hämmentää ja ilahduttaa ”Kaksivaara”-albumillaan

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 11.10.2018

Tampereelta ponnistava Kuona toi viime kuussa kaiken kansan kuultaville esikoisalbuminsa. ”Kaksivaara” on mielenkiintoinen keitos, mutta toisaalta kun katsoo yhtyeen jäsenten ulkoisia habituksia, mitä tältä porukalta saattaa odottaakaan? Yhtyeen motto antaa osviittaa mistä ”Kaksivaara”-albumissa on kyse: ”Kuona on epämetallia. Kuona on ei-toivottu. Kuona on sivutuote”.

Albumi lähtee vauhtiin puhelinnumeron mukaan nimetyllä sekavalla introlla, jonka jälkeen sukelletaan ”Halinallen” väkevään rutistukseen. Soundinsa puolesta kappaleesta löytyy groovia, hiekkapaperin karheita lauluosuuksia sekä kertosäkeistöissä rääkymistä. Kappale tuo niin nimensä kuin sanotuksissa esiintyvän ”palamisen” puolesta mieleen Sielun Veljien ”Peltirumpu”-kappaleen, vaikka muuta yhtäläisyyttä näiden välillä ei olekaan.

Kuonan mielipuolinen asenne tulee hyvin esiin ”Kostant”-kappaleella, jossa kuulijat yllätetään väkivahvalla ulosannilla. Erikoisesti nimetty ”Aleksitymia” (joka ilmeisesti viittaa persoonallisuuden piirteeseen, johon kuuluu vaikeus ilmaista tunteita) alkaa murakalla groovilla, jonka jälkeen pulahdetaan melankoliaan. Kappaleesta löytyy myös mielipuolinen kitarasoolo, joka saa viimeistään jalan vipattamaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Myös albumin kappalelista ansaitsee huomiointinsa. Sen lisäksi, että osa kappaleista on nimetty hyvinkin erikoisesti, huomio kiinnittyy siihen, että viides kappale loistaa poissaolollaan. Kaaoszinelle antamassaan haastattelussa käy ilmi, että viides kappale olisi unohtunut. En tiedä varmaksi onko tämä täyttä totta vai markkinointikikka, mutta joka tapauksessa se kiinnittää huomion. Viides kappale, joka on nimetty ainakin Spotifyssa ”.” on instrumentaalinen välisoittokappale, jonka jälkeen jatketaan aggressiivisella ”Leikkaa auki” -epämetallirallilla.

Vaikka ”Kaksivaara”-albumilta löytyy paljon energisiä ja raivokkaita kappaleita, mahtuu mukaan poikkeuksia. Levyllä on mm. neljä sekuntia kestävä ”Jumalanpilkkaa”, jo aiemmin esiin nostamani introkappale sekä instrumentaalinen viides kappale. Myös ”Torakat” tekee poikkeuksen paikoittaisella ”humppa”-soundillaan kuten päätösraita ”Aivokirurgia”, joka hipoo 15 minuutin keston rajaa. Päätösraidasta olisi tosin voinut karsia pituutta, kun se sisältää monta minuuttia hiljaisuutta.

Kuonan esikoisalbumi on aggressiivinen, persoonallinen ja hämmennystä herättävä. Debyytti on myös joko tahattomasti tai tahallisesti humoristinen. Itse veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Joka tapauksessa levyä on hauska kuunnella. Yhtye on yhdistellyt ennakkoluulottomasti niin punkia, rockia, metallia, humppaa kuin progea levylleen. Kuonan omien sanojen mukaisesti levy on taideteos, mitä se kyllä onkin. Sitä ei voi kuitenkaan kiistää etteikö albumi olisi melkoinen sillisalaatti. Kuuntelukokonaisuus ei ole mitenkään yhtenäinen, mutta toisaalta se ei sido kuuntelemaan kappaleita järjestyksessä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Itse yhtye niin kuin debyyttialbumi ovat hieman outoja, se todettakoon. Se ei ole kuitenkaan mielestäni huono asia, vaan päinvastoin hyvä. Kuona toteuttaa itseään vapaasti välittämättä muiden mielipiteistä. Ja ennen kaikkea heidän musiikkinsa herättää ajatuksia, mihin läheskään jokainen vastaan tuleva levy ei pysty. ”Kaksivaara”-albumia kannattaa lähestyä ennakkoluulottomasti, ehkä jopa pienellä varovaisuudella. Albumin ensimmäistä kuuntelukerrasta toipuminen voi vaatia aikansa, mutta kyllä se siitä.

Kokonaisuudessaan ”Kaksivaara”-albumi on toimiva, vaikkakin suhteellisen sekava paketti. Levy antaa kuitenkin hyvän kuvan yhtyeestä ja heidän erikoisuudestaan. Myös albumilta välittyvä energisyys antaa viitteitä siitä, että Kuonan esiintymisen näkeminen olisi varmasti melkoinen keikkakokemus. ”Kaksivaara”-albumiin kannattaa tutustua, jos kaipaa erilaista musiikkia tai on kokeilunhaluinen.