1980-luvulla oli kaikki paremmin: kokaiini oli halpaa, moottoriveneet nopeita ja musiikin tekeminen kannattavaa. Guns N’ Rosesin raivaama polku oli päällystetty asfaltilla, ja menestyksen salaisuus tuntui olevan ratkaistu. Uusien rahasampojen toivossa levy-yhtiöt kiinnittivät nuoria tukkahevibändejä jatkuvalla tahdilla, ja yhä useammat aloittelevat yhtyeet saivat hetkensä valokeilassa. Vaan vastoin levymogulien toiveita oli maailma jo silloinkin mekanistinen ja kylmä: se mikä menee ylös, tulee myös alas. Tarjonta oli ylittänyt kysynnän jo hyvän aikaa sitten, ja räjähdys oli väistämätön.

Näin kävi myös glam rock -kuplalle, joka puhkesi voimalla 90-luvun alkupuolella. Monet yhtyeet saivat tuta ailahtelevan yleisön oikut nahoissaan. Traagisia tarinoita riittää, kenties surullisenkuuluisimpana niistä jenkkiyhtye Warrantin kohtalo. ”Cherry Pie” –megahitillään maineeseen noussut yhtye katosi nopeasti kasvavan grunge-massan alle, eikä musiikkimaailman muuttuviin suhdanteisiin sopeutumaton solisti Jani Lane koskaan toipunut siitä. Vuonna 2011 mies löytyi löytyi kuolleena kotoaan viinapullojen ympäröimänä. Rutiköyhänä kuolleen Lanen lompakosta ei löytynyt edes henkilöllisyystodistusta, pelkästään paperinpalanen, jossa puhelinnumero ja teksti ”I am Jani Lane”.

Warrant ei suinkaan ollut ainoa musiikkitrendien raivoavaan ristiaallokkoon hukkuneista bändeistä.  Joukossa oli monia todella poikkeuksellisia yhtyeitä. Yksi näistä oli Extreme.

Extreme kuului niihin 80-luvun glam rock -bändeihin, jotka pelkän asenteen sijasta nojasivat myös tekniseen osaamiseen. Neljän virtuoosin muodostama yhtye soitti teknisesti vaativaa rockia yhteiskuntakriittisten lyriikoiden höystämänä. Yhtyeen ensimmäinen levy sai aikaan kiinnostunutta kuhinaa hard rock -piireissä, mutta lopullisesti pankin räjäytti yhtyeen toinen levy, ”Pornograffiti”. Levynä ”Pornograffiti” ei ole helpoimmasta päästä: kyseessä on nimittäin yli tunnin mittainen konseptilevy koko läntisen pallonpuoliskon, etenkin Yhdysvaltojen, moraalisesta rappiosta. Singlenä julkaistu ”More Than Words” nousi nopeasti listaykköseksi ja samalla varmisti levyn tuplaplatinastatuksen.

Tästä kaikesta on kulunut 25 vuotta. Extreme on ehtinyt tässä välissä hajota, palata yhteen, vetäytyä tauolle ja palata tauolta. Bändi on palannut keikkalavoille ja tarjoilee yleisölle harvinaista herkkua: juhlavuoden kunniaksi ”Pornograffiti” esitetään kokonaisuudessaan alusta loppuun. Yksi näistä esiintymisistä on ikuistettu osaksi ”Metal Meltdown” -sarjaa. ”Metal Meltdown” on Loud & Proud Recordsin julkaisema dvd-sarja, joka tuo miltei luvattoman suuret määrät nostalgiaa ja hiuslakkaa katsojan kotisohvalle. Extremen lisäksi lauteille nousevat Twisted Sister, Skid Row sekä The White. Ohjauksesta vastaa aiemmin muun muassa Bon Jovin ja Metallican videoita ohjannut Brian Lockwood – kentälle on siis kasattu kasarirockin ykkösketju.

Tämä näkyy myös lopputuloksessa: ”Pornograffiti Live 25: Metal Meltdown” on kokonaisuudessaan varsin mainio live-taltiointi. Varmaalla otteella tehty dvd maalaa tarkan kuvan yhtyeestä, joka on miltei yhtä nälkäinen kuin 25 vuotta sitten. Extreme kaluaa koko merkkiteoksensa läpi ilman yhtäkään epävarmaa hetkeä. Valtaosa kiitoksesta kuuluu luonnollisesti soittajien rautaiselle soittotaidolle. Van Halenissakin vierailleen solisti Gary Cheronen äänihuulet ovat kuin etikkaliemessä säilytetyt, eikä niissä kuulu vanhenemisen merkkejä lainkaan. Yhtyeen todellisiksi sankareiksi nousevat kuitenkin kitaristi Nuno Bettencourt ja basisti Pat Badger erinomaisilla taustalauluillaan. Bettencourtilla riittää toki muitakin meriittejä: lähivuosina Rihannan kiertuebändissä mainetta niittänyt kitaristi on yksi alansa ehdottomista huipuista.

Erityismaininnan ”Pornograffiti Live 25: Metal Meltdown” saa keikan keskelle ripotelluista haastattelupätkistä. Musiikkimaailman suuruudet aina Brian Maysta Tom Morelloon avaavat kappaleiden välissä sanaiset arkkunsa jakaakseen mietteitään Extremestä. Yksi dvd:n tähtihetkistä onkin, kun kitarajumalan mainetta nauttiva May ylistää ”Get The Funk Outin” kitarasooloa lapsenomaisella innostuksella ja eleillä, jotka jokainen kitaranörtti varmasti tunnistaa. Kolikolla on valitettavasti kääntöpuolensa, sillä vuoronsa saa myös Aerosmithin solisti Steven Tyler, jonka puheenvuoro koostuu sekavista muisteluista sekä täysin odottamattomasta Bane-imitaatiosta.

Pakettiin kuuluu myös vajaan puolentoista tunnin dokumentti Extremestä. Valitettavasti live-dvd:n korkealle asettama rima alitetaan reippaasti, ja lopputulos jää parhaimmillaankin keskinkertaisen tasolle. Dokumentti on toteutettu ilman yksittäistä kertojaa, ja näin yhtyeen edesottamusten kertaaminen jää yhtyeen jäsenten harteille. Tämä luo dokumenttiin hätäisen tunnelman; aivan liian monta mutkaa vedetään aivan liian suoraksi. Tämä on sääli, sillä yhtyeen historiassa riittäisi mielenkiintoisia sattumuksia. Dokkari sisältää myös muutamia bändin tilannekomiikantajua – tai lähinnä sen puutetta – esitteleviä kohtauksia. Nämä selkeästi lavastetut kohtaukset herättävät lähinnä myötähäpeää ja saavat katsojan kyseenalaistamaan koko dokumentin todenmukaisuuden.

Vaan ei se mitään. Tämän paketin tärkein tehtävä on kuitenkin olla konkreettinen todiste yhtyeen elinvoimaisuudesta, sillä vielä parempaa on luvassa. Solisti Cherone on haastatteluissa maininnut uuden levyn olevan jo tekeillä. ”Pornograffiti Live 25: Metal Meltdown” antaa faneille täydet oikeudet nostaa odotukset korkeiksi.

8/10

Kappalelista:

1. Decadence Dance
2. Li’l Jack Horny
3. When I’m President
4. Get The Funk Out
5. More Than Words
6. Money (In God We Trust)
7. It (‘s A Monster)
8. Pornograffiti
9. When I First Kissed You
10. Suzi (Wants Her All Day What)
11. He-Man Woman Hater
12. Song For Love
13. Hole Hearted
14. Play With Me

https://www.facebook.com/extremeband/?fref=ts
http://www.extreme-band.com

Kirjoittanut: Lassi Linnola