Heavy metalia taustalle infernaaliseen ajomatkaan – tätä tarjoaa White Wizzardin neljäs kokopitkä ”Infernal Overdrive”

Kymmenen vuoden iän saavuttanut yhdysvaltalainen heavy metal -kokoonpano White Wizzard polkaisee vaihtuvan vuoden käyntiin tuoreella julkaisulla. ”Infernal Overdrive” luokittuu yhtyeen neljänneksi kokopitkäksi, joka on kalifornialaisherrojen mukaan tähän mennessä vahvinta tuotantoa, mitä heidän ideoistaan on saatu kasattua. Asenteen perusteella on hyvä selvittää, voidaanko mielipiteestä olla samaa mieltä.

Viimeisimmässä bändin julkaisussa ”The Devil’s Cut” (2013) Wyatt ”Screaming Demon” Andersonin saappaisiin astui hetkeksi aikaan Joseph Michael, joka hoiti työnsä kunniakkaasti, vaikka itse en loppupeleissä katso herran kuuluvan White Wizzardin ääneksi. No, tästä voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta Andersonin palattua takaisin konkkaronkkaan ”Infernal Overdrive” vaikuttaa alustavasti siltä White Wizzardilta, johon ollaan totuttu. Eri kysymys on sitten se, onko julkaisu sitä luvattua vahvaa tuotantoa.

Helvetti soikoon! Albumin alkupuolisko tarjoaa sellaista näytettä, että oksat pois! Mikäli syystä tai toisesta levyn aloitusraita ”Infernal Overdrive” ei pääse vauhtiin, niin viimeistään ”Storm the Shores” sytyttää liekin palamaan. Teokset uhkuvat energistä näytettä, joista tulee hyvin paljon mieleen Iron Maidenin ja hitusen verran Iced Earthin tyylisiä ja vaikutteisia suorituksia. Samalla linjalla jatkavat ”Chasing Dragons” ja ylipitkäksi venytetty ”Voyage of the Wolf Raiders”, jolloin albumin energisyys lopahtaa. Sinällään harmi, sillä alkupuoliskon näytteiden jälkeen niin ei olisi toivonut käyvän.

”Infernal Overdrive” -levyn loppupuolisko, lukuun ottamatta mainiota ja yhtä albumin vahvimpia paloja ”Cocoon”, painelee tasaisempaan tahtiin, josta löytyy sitten niitä pitkiksi venytettyjä täytekappaleita. Täysin katastrofeja sävellykset eivät ole, sillä Jon Leonin ja James J. Laruen yhteistyöllä sovitetut kitaramelodiat ovat melkoista korvakarkkia etenkin vannoutuneille heavy metalin ystäville. Olisin silti kaivannut enemmän niitä alkupuoliskon tyylisiä näytteitä kuin näitä ylipitkiä suorituksia. ”The Illusion’s Tears” luokittuu siinä ja siinä niihin rajamain, että tarjoaako kappale uudelleenkuunteluarvoa. Hyvänä puolena ”The Illusion’s Tears” on kaikista muista kappaleista se erilaisin näyte, joka erottuu helposti.

Infernaalinen ajomatka uuden tuotannon parissa ei ole kirjaimellisesti infernaalinen kokemus vaan hyvä ja toimiva paketti. Levyltä löytyy ne varmat hetket, mutta mielipidettä vahvasta White Wizzardin tuotannosta on hieman paha sanoa. Sanotaan vaikka näin, että ”Infernal Overdrive” on heavy metal -julkaisuksi takuuvarmaa näytettä ja korvakarkkia heavy metalin suurille ystäville. Ja voisiko tätä suositella muille? Miksi ei?! Ota ihmeessä ”Infernal Overdrive” haltuun, mikäli se herättää vähäänkään mielenkiintoa.

7½/10

Kappalelista:

1. Infernal Overdrive
2. Storm the Shores
3. Pretty May
4. Chasing Dragons
5. Voyage of the Wolf Raiders
6. Critical Mass
7. Cocoon
8. Metamorphosis
9. The Illusion’s Tears

White Wizzard Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentit