Hell, Carcass & Amon Amarth @ Kaapelitehdas, Helsinki 9.12.2013

Maanantai ei oikein koskaan ole ollut lempiviikonpäiväni: viikonloppu on juuri lusittu ja seuraavaan tuntuu olevan vielä ikuisuus. Mutta tänä joulukuisena maanantaina näkyi pieni pilkahdus valoa, kun Kaapelitehtaalle rantautui suhteellisen mielenkiintoinen kolmikko Amon Amarth, Carcass ja Hell. Joten suunta siis viimaa pelkäämättä sinne!

Hetki ennen ensimmäistä bändiä merikaapelihalli ei ollut vielä lähellekään täynnä, eikä itsellänikään ollut suuria odotuksia illan aloitusakti Hellistä. Mutta niinpä vaan englantilaiset onnistuivat avaamaan illan lyhyellä, mutta loistavalla show’llaan. Jo puolituntinen keikka näytti, että bändi osaa asiansa, jota voisi pitää melkeinpä teatterina. Yllättävää oli myös se, että Kaapelitehtaan soundit olivat jopa suhteellisen hyvät jo lämppärinkin kohdalla. Myös vähäinen yleisö tuntui pitävän näkemästään. Hellin orjantappurapäisen vokalistin David Bowerin meininkiä lavalla oli erityisen mielenkiintoista seurata. Hetken siinä mietti, onko tämä tyyppi nyt tosissaan vai todistammeko loistavaa ironiaa tai jopa hulluutta. Kaiken teatraalisuuden lomassa bändi esitti joka tapauksessa hienon keikan, jota olisi voinut mielellään kuunnella ja katsella pitempäänkin. Kovasti vokalisti kiitteli paikalle saapunutta yleisöä, eli kyllä bändillä selvästi oli kannattajansa paikalla. Tämän jälkeen täytynee tutustua hiukan tarkemmin bändin tuotantoon.

Pienen roudaustauon aikana alkoi Kaapelitehtaan hallikin vähitellen täyttyä ja ilmassa leijui jo odottava innostus. Erityisesti jäi mieleen anniskelualueelta eräs ”nuori” mies, joka oli nuottiöljyä jo muutaman enemmän nauttinut ja huusi koko tauon ajan: ”Kohta alkaa Carcass, maailman paras bändi!” Ja sieltähän Jeff Walker marssitti tämän raadonhajuisen rykmenttinsä lavalle. Nelikko oli hiukan uusiutunut, mutta menoa tämä ei tuntunut yhtään haittaavan. Tänä vuonna monien toimittajien valinnoissa top kymppiin nostetun ”Surgigal Steel” -levyn julkaissut Carcass rokkasi menemään suurella kokemuksella, mutta myös innokkaasti. Valitettavasti pari kolme ensimmäistä biisiä kärsi kaapelitehdasmaisen heikoista soundeista, jotka nekin onneksi paranivat keikan kuluessa.

Carcassin kolmevarttisen aikana kuultiin biisejä 1980-luvun lopusta luonnollisesti uusimmalle levylle asti. Setti oli mielestäni erittäin hienosti koottu, koska varmasti keikalla on aina kuulijoita, jotka haluavat kuulla livenä vanhaakin materiaalia. 1993 julkaistulta ”Heartwork”-lätyltä oli mukaan nostettu useampikin ralli, ja kyllähän se ainakin minulle passasi. Carcass on buukattu myös ensi kesän Tuskaan, joten menkääpä ihmeessä katsastamaan! Kyllä nämä miehet nimittäin osaavat soittimistaan hienoa meteliä taikoa.

Yhdeksän aikoihin täräyttivät Ruotsin viikinkimetallistit oman settinsä käyntiin uusimman levyn ”Father Of The Wolf” –biisillä, ja siitä lähtien vierähtikin puolitoistatuntinen melkoista vauhtia. Amon Amarth on vuosien varrella kerännyt sellaisen keikkavarmuuden, joka näkyy jokaisella keikalla. Ajoittain tämä saattaa lipua myös liiallinen varmistelun puolelle, mutta tälle bändille harvoin niin käy.

Luonnollisesti Amon Amarthin setissä kuultiin useita biisejä tänä vuonna ilmestyneeltä ”Deceiver Of The Gods” -levyltä, mutta mukavasti myös muilta 2000-luvun levyiltä. Ja eihän kai voi olla Amon Amarth -keikkaa ilman ”Cry Of The Black Birds” -biisiä, eihän? Viikinkiaiheinen lava näytti tälläkin kertaa oikein tyylikkäältä, vaikka veneitä ei Kaapelitehtaalle ollutkaan roudattu. Tässä vaiheessa täytyy myös osoittaa erityiskiitos valomiesten suuntaan; jokaisen kolmen bändin kohdalla nähtiin hienot valot, jotka stemmasivat musiikkiin hienosti. Itselleni oli myös yllätys, että Kaapelitehtaalle oli saatu taiottua näinkin hyvät soundit, koska olen aina pitänyt paikkaa kaikkea muuta kuin hyvänä keikkamestana juuri onttojen soundien takia.

Bändin nokkamies Johan Hegg kiitteli suomalaisia kovasti, ja kyllä maanantaiyleisökin innostui viimeistään pääbändin kohdalla. Kyllähän siellä hienoa yhteislaulantaakin saatiin kuulla viimeistään päätösbiisissä ”The Pursuit Of Vikings”. Täytyy kyllä valitettavasti sanoa, että olen bändiltä parempiakin vetoja päässyt todistamaan, mutta ei se missään tapauksessa tarkoita, että Amon Amarth tällä Suomen keikalla olisi väsynyt ollut, ei todellakaan. Kaiken kaikkiaan tämä kolmen bändin kattaus tarjosi oikein hienon maanantain pelastuksen.

Teksti: Rudi Peltonen
Kuvat: Teemu Siikarla