Hellyeahin Tom Maxwell musiikin nykytilanteesta: ”Ihmiset eivät halua ostaa koiranpaskaa.”
Yhdysvaltalainen metalliyhtye Hellyeah julkaisee 3. kesäkuuta järjestyksessään viidennen studioalbuminsa, joka kantaa nimeä ”Unden!able”. Kaaoszine tavoitti bändin kitaristi Tom Maxwellin ja jutteli hänen kanssaan levystä, säveltämisestä ja musiikin nykytilanteesta.
Kuinkas bändillä on vuosi tähän mennessä mennyt?
Tom Maxwell: Hyvin on mennyt, olemme juuri aloittamassa kiertuettamme ja saimme uuden levymmekin valmiiksi, mistä olemme hyvin ylpeitä. Tänään soitettava keikka on kiertuerundin neljäs. Tähän asti vuosi on siis mennyt oikein mukavasti.
Mainos päättyy
Uusi levynne ”UNDEN!ABLE” ilmestyy 3.6. Pystyisitkö kertomaan hieman levyn tekoprosessista? Oliko se erilaista aiempaan nähden bändin uusien jäsenten takia?
Tom Maxwell: Säveltämisen suhteen emme juuri tehneet mitään eri tavalla kuin aikaisemmin. Aloitimme koko homman samalla tavalla kuin ennenkin työstämällä Vinnien kanssa uusia kappaleita. Mutta kuten mainitsitkin, tällä kertaa mukana olivat bändin uudet jäsenet. Kyle ja Brady auttoivat muuttamaan soundia siksi, miltä levyn lopputulos kuulostaa. Brady teki myös paljon mahtavaa soolotyötä levyllä tuoden mukavasti uutta makua bändiin ja musiikkiin. Suurin ero kuitenkin on, että tällä levyllä pyrimme tekemään tuoretta musiikkia emmekä toistamaan itseämme.
Tähänastisella urallanne jokaisella levyllänne on ollut ikään kuin oma identiteettinsä ja levyt ovat keskenään hyvin erilaisia. Halusitteko tällä levyllä kulkea tähän uuteen suuntaan vai tapahtuiko tämä itsestään kappaleita tehdessä?
Mainos päättyy
Tom Maxwell: Itse olen aina halunnut viedä bändiä raskaampaan suuntaan. Ennen ”Blood for Blood” -levyä bändi teki bilerokkia, mikä oli täysi vastakohta sille, mitä halusin tehdä. Tätä eteläheviä kohtaan on suuria stigmoja, jotka meihinkin kohdistuivat. En halunnut, että bändi leimattaisiin bilebändiksi. Kun niin käy, on vaikea nousta sieltä maailmasta takaisin.
Miten sanoisit kaiken tämän sitten alkaneen?
Tom Maxwell: Siihen riittää yksikin kappale. Ensimmäisen levymme aikoihin laulajamme Chad keksi nimen ”Alcohaulin’ Ass” kappaleelle, ja siinä se oli. Teimme kappaleen vitsinä pitääksemme hauskaa, mutta yhtäkkiä meitä pidettiinkin hassuna junttibändinä. Bändimme senaikainen toinen kitaristi Greg halusi kirjoittaa tämmöistä ja esimerkiksi ”Drink Drank Drunk” -kappaleen kaltaista musiikkia, kun taas itse yritin kirjoittaa ”Waging Warin” tyylisiä kappaleita. Kappale kuitenkin stigmatisoi bändiä. Kun koitti aika erota Gregistä, halusin käyttää tilaisuutta hyväksi ja viedä bändiä alkuperäisen konseptimme suuntaan ”Blood for Blood” -levyllä.
Eli sanoisit yhden syyn Gregistä eroamiseen olevan, että teillä oli eriävät ajatukset siitä, miltä bändin tulisi kuulostaa?
Tom Maxwell: En oikein tiedä. Gregistä eroaminen ei oikeastaan liittynyt musiikkiin vaan oli enemmän henkilökohtainen. Hänen elämänvalintansa sinä aikana vaikuttivat kovasti bändiin, joten meidän oli pohdittava, annammeko tämän jatkua vai eroammeko hänestä.
Levyä kuunnellessani huomasin sen kuulostavan metallisimmalta levyltänne tähän mennessä. Mistä olet ottanut vaikutteita tämän levyn kitarointiin?
Tom Maxwell: En oikein pidä vaikutteiden ottamisesta vaan haluan yksinkertaisesti olla hyvä säveltäjä. Minua ei voisi vähemmän kiinnostaa olla akrobaattinen kitarataituri, sillä se on mielestäni helvetin tylsää. Haluan vain kirjoittaa kappaleita. Siitä löytyy avain monen bändin mahtavuuteen: musiikki. Moni bändi pyrkii säveltämään vain saadakseen ulos uuden levyn: ei intohimoa, ei sielua eikä syvälle sisimpään kulkemista ottaakseen kantaa asioista. Haluan itse olla lauman ulkopuolella ja Hellyeahin olevan täysin omaa juttuaan tekevä bändi. Haluan kirjoittaa aina vain parempia kappaleita.
Sooloista puheen ollen, haastattelin äskettäin Children of Bodomin Alexi Laihoa ja päädyimme puhumaan sooloista ja kitaroinnista levyillä. Hänkin sanoi, ettei joka kappaleessa ole välttämätöntä olla suuria sooloja, vaan joskus hieman riisutumpi soundi voi toimia paremmin.
Tom Maxwell: Sehän käy tylsäksi. ”Uusi kitarasoolo, jihuu.” Se käy vain ennalta arvattavaksi. Mielestäni soolojen tulisi tulla luonnollisesti, enkä itsekään sen suuremmin nauti sooloilusta, ellei se sovi kappaleeseen. Perinteinen liidiosio vain käy niin tylsäksi minulle. Jos se on jotain tuoretta, uutta ja saa minut innostumaan asiasta, niin mikä ettei, mutta joskus täytyy osata antaa musiikin puhua puolestasi eikä seistä kaikkien edessä kitaraa runkaten.
Oletko mielestäsi ihminen, joka pyrkii haastamaan itseään uutta levyä tehdessä, vai pysytkö omalla mukavuusalueellasi kappaleita säveltäessäsi?
Tom Maxwell: Noh, et ole juuri koskaan mukavuusalueellani, ja jos olet, ehkä teet väärää työtä. Sinun täytyy kävellä kappaleesi ääreltä kyseenalaistaen tekemistäsi, sillä jos teet niin, olet tekemässä jotain uutta ja tuoretta. Jos ajattelet valmiista levystäsi, että ”hei jee, nyt tuli kova levy”, on mahdollisuus, että teet jotain hyvin paikallaan polkevaa. Tarvitset jonkinlaisen tason epämukavuutta. Kun teet jotain uutta ja erilaista etkä ole täysin varma asiasta, et voi tietää, tuleeko kukaan pitämään siitä, mutta ainakin kaivaudut sisimpääsi ja yrität keksiä itseäsi uudelleen.
En tiedä, oletko kuullut tästä, mutta hiljattain julkaistun artikkelin mukaan tämän vuoden myydyimpien metallialbumien top20-listalla jopa neljä tai viisi on vanhoja Metallica-levyjä. Mitä mieltä olet metallista nykyään? Mikä on mielestäsi syy siihen, etteivät uudemmat levyt myy yhtä hyvin?
Tom Maxwell: Ihmiset eivät halua ostaa koiranpaskaa. On niin paljon ylisaturaatiota ja bändejä, ja kaikki bändit kuulostavat samalta. Kuuntelen metalliradiokanavaa täällä Yhdysvalloissa enkä useimmiten osaa sanoa, kenen kappaletta soitetaan, sillä kaikki kuulostavat samoilta. Miksi kukaan käyttäisi rahaa teollisuuteen, joka on paskaa? Ymmärrän, miksi nykyään ostetaan pari kappaletta kerrallaan, sillä useimmalla levyllä on vain pari hyvää biisiä. Miksi kukaan haluaisi käyttää rahojaan kokonaiseen levyyn, joka on enimmäkseen paskaa? Jos kaivaudut syvälle ja teet päästä päähän hyvän levyn, silloin se saattaisi onnistua. Ihmisiä täytyy hieman tönäistä oikeaan suuntaan, he saattavat tarvita tuota levyä ja pakettia. Nykyajan latauksen ja striimaamisen myötä ihmiset saavat mahdollisuuden kuunnella levyjä ja päättää etukäteen, aikovatko he sen ostaa. Eli jos bändit käyttäisivät hieman enemmän aikaa ja vaivaa, ne saattaisivat myydä enemmän levyjä.
Nykypäivän ihmiset ovat varsin kärsimättömiä levyjen kuuntelemisen suhteen ja sanovat, ettei heillä ole siihen aikaa. Oletko silti sitä mieltä, että täyspitkä levy on oikea tapa julkaista materiaalia EP:iden sijaan?
Tom Maxwell: Itsekin hieman taistelen sen ajatuksen kanssa, onko järkevää julkaista kokonaista levyä. Joskus mietin, olisiko järkevämpää tehdä levy ja julkaista se pienissä osissa. Levy-yhtiöt eivät kuitenkaan halua tehdä tätä, sillä jälleenmyyjät ostavat levyt ennakkoon ja haluavat rahansa niistä. Et voi juuri myydä asioita, jos julkaiset niitä ns. ”viraalisesti”, joten he haluavat saada myytyä kovia, fyysisiä kopioita.
Julkaisitte 360 asteen videon ”X”-kappaleesta. Mikä on mielipiteesi YouTubesta ynnä muista julkaisukanavina uusille bändeille – ovatko ne hyväksi vai pahaksi?
Tom Maxwell: Hyväksi, toki. Jos on jotain, minkä kautta voit kasvattaa tietoisuutta bändistäsi, se on hyväksi. Nykyään mietin, onko videoiden tekeminen sen arvoista, mutta ”Moth”-kappaleemme videolla on lähes kymmenen miljoonaa näyttökertaa, joten ihmiset selvästi katsovat sitä. Kaikessa teknologiassa on hyvää ja pahaa, etkä voi katsoa asiaa vain toiselta kantilta. Sinun täytyy käyttää hyödyksesi positiivisia puolia ja karttaa negatiivisempia puolia ja strategisesti miettiä, miten saisit hommasta parhaiten jotain irti maailmassa, jossa striimaaminen on ongelma monelle. Se on ikään kuin työkalu, jota käytät päästäksesi lähemmäs fanejasi.
Käytätkö itse esimerkiksi Spotifyta vai pyritkö välttämään sitä?
Tom Maxwell: Kyllähän minä joskus. En kuitenkaan näe, miksi asiasta hälistään niin paljon. Joitain vituttaa, että heidän kappaleensa ovat siellä. Mutta kun myyt viisi miljoona levyä viikossa ja se vaikuttaa levymyynteihisi paljon, niin tokihan se on ongelma, jos et saa uutta poreallasta palatsiisi. Mutta nouseville ja vähemmän levyjä myyville bändeille se on aika tarpeellinen, sillä se antaa monille mahdollisuuden kuulla musiikkiasi.
Näin viimeisenä kysymyksenä: miltä bändinne tulevaisuus näyttää? Sattuisiko bändinne viimein saapumaan ensimmäiselle Suomen-viisitilleen?
Tom Maxwell: Se olisi kyllä mahtavaa. En ole koskaan käynyt Suomessa, joten rakastaisin mahdollisuutta päästä käymään siellä. Mutta kokonaisuudessaan luvassa on paljon kiertämistä, mikä on vasta aluillaan, ja uskoisin sen kestävän parisen vuott. Tuona aikana tulemme pyörähtämään planeetan ympäri parisen kertaa. Paljon kiertämistä ja… Noh, paljon kiertämistä, levyn julkaisemisen ja promoamisen ohella. Toivon mukaan tulevan vuoden aikana saavumme Eurooppaan ja Suomeen ja pääsette katsomaan soittoamme!
Kiitoksia paljon haastattelusta! Onko mitään, mitä haluaisit näin lopuksi sanoa tätä lukeville faneillenne Suomessa?
Tom Maxwell: Haluaisimme kiittää fanejamme kärsivällisyydestä.Ttulemme sinne niin pian kuin mahdollista, ja muistakaa myös napata käsiinne uusi Hellyeah-levy!
Haastattelun voit kuunnella englanniksi tästä:
https://www.facebook.com/hellyeahband/
Haastattelu: Arto Mäenpää