In Flames – Battles
Ruotsin metallijättiläinen In Flames julkaisee kahdennentoista albuminsa marraskuun 11. päivä Nuclear Blast Recordsin kautta. Bändin siirtyminen alkuaikojen rehellisestä melodisesta death metallista kevyempään suuntaan on aiheuttanut vuosien saatossa kuohuntaa fanipiireissä edellisen albumin katkaistessa kamelinselän mielipiteiden jakautumisen suhteen. Onko In Flames siirtynyt täysin ”Siren Charmsin” viitoittamaan suuntaan, vai tarjoaako uusi albumi jälleen raskaampaa menoa? Sitä lähdettiin selvittämään kun ”Battles” lähti pyörimään soittimessa.
Aivan aluksi on kerrottava eräs asia heille, jotka elävät haaveissaan edelleen vuodessa 2000. Ei, In Flames ei vieläkään ole siirtynyt takaisin ”Colonyn” ja ”Claymanin” kaltaiseen puhtaaseen melodiseen death metalliin, eikä hyvin suurella todennäköisyydellä tule sitä enää koskaan tekemäänkään. ”Siren Charmsista” on kuitenkin otettu askel selkeästi erilaiseen suuntaan. Albumin kansitaide kuvaa mielestäni ”Battlesia” erittäin hyvin. Värimaailma on yhtä freesi kuin albumin soundi, josta todella huokuu se, että äijät ovat juoneet olutta, grillanneet ja pitäneet hauskaa nauhoittaessaan albumia Californian auringon alla. Anders Fridén ja Björn Gelotte mainitsivatkin taannoin eräässä haastattelussa ympäristön tarjonneen kappaleille aivan erilaisen kasvualustan kuin synkkä ja sateinen Berliini edellistä albumia nauhoitettaessa.
Albumin avaava ”Drained” alkaa kiusoittelevan hitaasti puhjeten intron jälkeen täyteen kukoistukseensa. Välittömästi on havaittavissa, että kappaleen energiatasot ovat eri tasolla kuin edellisellä julkaisulla. Fridénin karjunnat sivaltavat varsin mukavasti, siirtyminen tarttuvaan kertosäkeistöön tapahtuu jouhevasti, ja kappale jatkaa kasvamistaan ilman paikallaan polkemisen tunnetta aina loppuun saakka. Seuraavana vuoron saa ensimmäinen singlelohkaisu ”The End”, jonka voi nähdä energialatauksensa puolesta hyvin luonnollisena jatkumona avausraidalle. Kolmas kappale puolestaan tarjoaa todella mielenkiintoisen yllätyksen. ”Like Sand” on kuin ”Satellites And Astronautsin” vuonna 2016 syntynyt pikkuveli, jossa on sulautettu yhteen uutta ja vanhaa In Flamesia sen verran tyylikkäästi, että kylmät väreet hiipivät pitkin selkää. Vaikka kappale rakentuukin suurimmaksi osaksi puhtaille vokaaleille, niin uskallan väittää, että tämä timantti uppoaa varmasti myös moneen vanhemman tuotannon ystävään. Albumin avauskolmikko asettaaakin riman varsin korkealle seuraavia biisejä silmällä pitäen.
Mainos päättyy
”The Truth” tarjoilee kovan alkurynnistyksen jälkeen rauhallisempaa menoa ja johdattelee samalla kuulijan kohti puhtaille lauluosuuksille painottunutta albumin keskiosuutta. Jos joku on pohtinut hiljaa mielessään edustaako ”The Truth” albumin kevyintä osastoa, niin voin kertoa että kyllä edustaa. ”Here Until Forever” on ainut varteenotettava haastaja kevyimmän kappaleen tittelistä tarjoillessaan albumin loppupuolella siirapilla kuorrutetun balladin. ”In My Room” tuo vahvasti mieleen ”Siren Charmsin” meiningit, joskin positiivisemmalla atmosfäärillä. Täytyypä tälle kappaleelle antaa myös maininta erityisen maistuvasta kitarasoolosta.
Hienoiset pettymyksen tunteet alkavat kuitenkin nostaa päätään ”Before I Fallin” jatkaessa vokaalien suhteen puhtoista linjaa. Kappale omaa kyllä pirteää riffittelyä ja on muutenkin pätevää korvamato-osastoa, mutta kivikovan aloituksen jälkeen liuta aggressiivisuuden puutoksesta kärsiviä biisejä alkavat luoda salakavalasti epäuskon ilmapiiriä. Oliko alku vain hämäystä, jonka jälkeen löysäillään loppualbumi?
Ei sentään. ”Through My Eyes” palauttaa ”Drifteriä” etäisesti muistuttavalla, joskin luonnollisesti kevyemmällä, setityksellään uskon särmikkäämpiin esityksiin myös albumin loppupuoliskolla. Tällaisen tarjoaakin myös nimikkokappale ”Battles”. Kyllä, epäpuhtaat vokaalit loistavat jälleen melko mallikkaasti poissaolollaan, mutta muuten kappaleessa toimiikin kaikki. Leijailevan haikea, mutta silti väkevän tarttuva äänimailma luo ainakin allekirjoittaneelle vahvan mielikuvan auringonnoususta kesäisenä aamuyönä. Olisikohan syy juurikin albumin California-efektissä?
”Underneath My Skin” pyörähtää käyntiin lupaavalla hiustenheilutusriffillä, mutta alkuhuuma latistuu hieman biisin ikään kuin pysähtyessä laulun tullessa mukaan kuvioihin. Kertosäkeistö pelastaa kuitenkin tilanteen hienosti, ja tutun riffin kajahtaessa jälleen ilmoille ”latistumisen” näkeekin yhtäkkiä luonnollisena osana kappaletta. Kyseessä on loppujen lopuksi melko taidokkaasti rakennettu kokonaisuus. Taidokkaiden kokonaisuuksien linjalla jatkaa myös ”Wallflower”, joka on ”Like Sandin” ohella ”Battlesin” terävintä kärkeä. Yli kahdeksan minuuttia kestävä ja monta eri osaa sisältävä uinuva peto herätellään hitaasti, ja kyseessä on mielestäni yksi bändin kaikkien aikojen teoksista.
Viimeisenä kappaleena vuoron saa ”Save Me”, joka annostelee loppuun vielä edeltäjäänsä nopeampaa antia. ”Battlesille” ominainen punainen lanka välittyy soundeista hienosti läpi ja lopun tyhjyyteen häipyvät sävelet viestivät selkeästi albumin loppumisesta. Mieleen nousee kuitenkin kysymys siitä, mikseivät kaksi viimeistä kappaletta ole toisinpäin ihan vain ”Wallflowerin” erinomaisuuden takia. Biisit voi kukin toki kuunnella siinä järjestyksessä kuin itse haluaa, joten tällainen spekulointi menee jo hifistelyn puolelle.
Kokonaisuutena ”Battles” on monipuolinen albumi, joka on selvästi rakennettu siten, että siitä löytyisi jokaiselle bändin ystävälle jonkinlaista tarttumapintaa, ja monien kappaleiden kohdalla onkin havaittavissa selkeitä piirteitä aiemmasta tuotannosta eri aikakausilta. ”Siren Charms” ei missään nimessä ollut mielestäni huono albumi, mutta silti toivoin että seuraava julkaisu tarjoaisi jälleen jotain erilaista – ja se tarjosi. In Flamesin suurin vahvuus tuntuukin olevan kyky uudistua ja yllättää vuodesta toiseen paikallaan polkemisen sijaan.
8-/10
Kappalelista:
1. Drained
2. The End
3. Like Sand
4. The Truth
5. In My Room
6. Before I Fall
7. Through My Eyes
8. Battles
9. Here Until Forever
10. Underneath My Skin
11. Wallflower
12. Save Me
[aesop_video align=”center” src=”youtube” id=”ofnphUgX4EI” disable_for_mobile=”on” loop=”on” autoplay=”on” controls=”on” viewstart=”on” viewend=”on”]
Kirjoittanut: Jouni Lepistö
Mainos päättyy