Kaunistelematon ja moniulotteinen: arvostelussa Nuoret Sankarit – Lassie palaa autoon 7”

Kirjoittanut Nikki Jääsalmi - 2.10.2018

En ikäni vuoksi ehtinyt ensimmäisiin punk-musiikin virtoihin mutta otin homman haltuun 90-luvun alussa punkin – kenties laman myötä – uudesti syntyneen suosion myötä. Minulle kelpasi niin suomalainen hardcore kuin hempeämmistäkin asioista laulaneet bändit. Nuo bändit ovat edelleen lähellä sydäntäni, vaikka on myönnettäväkin, etten ole ollut kovin syvällä tämän päivän kuvioissa. Niinpä ilo oli suuri, kun sain käsiini Nuoret Sankarit -yhtyeen ”Lassie palaa autoon” -seiskatuumaisen. Ainoa tietämys yhtyeestä oli sen 80-luvulla julkaistuun kokoelmalevyyn yhdistyvä nimi, mutta se on minun häpeäni. Retkue on silti ollut liki kymmenen vuotta kasassa, eikä käsillä oleva levytys ole suinkaan sen ensimmäinen vierailu äänilevyjen maailmaan. Sinkun piirretty kansi henkii hyvällä tavalla juuri sitä aikakautta, kun hurahdin tämän tyyliseen musiikkiin.

Neulan laskeuduttua levylle alkaa kaunistelematon meininki, eikä levy voi olla huono, jos ensimmäinen sana on ”vituttaa”. Sinkun nimibiisi on tarinaltaan moniulotteinen, sillä sen voi nähdä ottavan kantaa laajempana viitekuvana niin yhteiskunnallisiin kuin eläinsuojelullisiin asioihin. Toivottavasti kovin moni Lassie ei enää pala autoon. ”Onx mun pakko” on suorempaa vitutuksen julistusta duunarien kustannuksella isoja bonuksia kerääviä herroja kohtaan. Tempo pysyy samana A-puolen päättävässä ”Vätykset”-biisissä, joka käsittelee hauskasti sukupolvien välistä kuilua ja ”ennen kaikki oli paremmin” -ajatusmaailmaa vähemmän käytetystä näkökulmasta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

B-puolen avaava ”Valittu kansa” sisältää hienon oivalluksen, sillä tarinan kertoja voi pärähtää uskoon ainoastaan Hank Williamsia kuuntelemalla. ”Ei juippeja mun baariin” on inhorealistinen kuvaus tiettyjen paikkojen sisään lämpiävästä tunnelmasta. B-puoli on temmoltaan hieman etupuolta hitaampi ja biisimateriaali ehkä aavistuksen verran vähemmän tehokasta tarttumapintaa sisältävää.

Yhtyeestä paistaa tekemisen into sekä vilpittömyys, mikä tarttuu nopeasti myös kuuntelijaan. Bändi on sopivalla tavalla rosoinen ja epätäydellinen piilottaen biiseihinsä yksinkertaisuuden kuoren sisälle hienoja ja pieniä biisiä rikastavia juttuja. Pyörää ei yritetäkään keksiä uudelleen vaan toimitaan oman osaamisalueen ytimessä. Viisi biisiä on juuri sopiva kerta-annos, ja livenä bändi voi tempaista huikeat kierrokset kehiin. Täytyypä tutustua yhtyeeseen tarkemmin.

8-/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

A-puoli:
Lassie palaa autoon
Onx mun pakko
Vätykset

B-puoli:
Valittu kansa
Ei juippeja mun baariin