Klassikkoarvostelu: Strapping Young Lad – City (1997)

Kun viime vuoden puolella kirjoittelin Strapping Young Lad -yhtyeen kymmenvuotispäiviä viettäneestä ”The New Black” -levystä, totesin heti alkuun levyn olevan mahdollisesti vähemmän klassikkostatuksen arvoinen kuin osa bändin muusta tuotannosta. Näistä kahdesta levystä vuonna 2005 julkaistu ”Alien” saattaa ehkä olla konkreettisimmalla mahdollisella tavalla kiteytys maestro Devin Townsendin mielentilasta, mutta allekirjoittaneelle tänä vuonna 20 vuotta täyttävä ”City” on aina edustanut bändiä parhaimmillaan.

On jokseenkin hassua ajatella, että Townsendin ura alkaa olla siinä pisteessä, missä osaa hänen tuotannostaan voidaan alkaa tarkastella klassikoina ja reliikkeinä aiemmasta ajasta. Townsend on toki kulttihahmo ja luonut varsin mittavaa suosiota, mutta jotenkin mikään hänen muutamasta kymmenestä vuosien aikana taltioiduista levytyksestä ei ole tuntunut saaneen omanlaista klassikkoarvoa, jonka monet muut samoihin aikoihin julkaistut levyt ovat saavuttaneet. Nyt on kuitenkin niin, että levyjen julkaisusta alkaa olla parikymmentä vuotta, mikä antaa oikein loistokkaan syyn pohdiskella hepun varhaisimpia tuotoksia ja kenties vertailla niitä hänen uudempaan tuotantoon.

Townsendin tuotantoa vertaillessani voin suoraan todeta, että Devin Townsend vuosimallia 1997 oli varsin erilainen hirmu kuin nykyään, ja tästä ”City” toimii äärimmäisen vahvana todisteena. Jo pari vuotta aiemmin julkaistu, lähinnä soolona räpelletty ”Heavy As A Really Heavy Thing” osoitti sen, mutta ”City” tuntuu vieneen homman kokonaan uudelle tasolle. Edellisen levyn ollessa sekamelska oikeita soittajia ja rumpukoneita, ”Cityllä” Townsendin kanssa soitti bändin hajoamiseen asti kasassa ollut Hoglan-Byron-Stroud -kombo, ja tämän vakituisen bändin tuoma, astetta yhtenäisempi soundi tuntui saaneen omanlaisen hauskan orgaanisen komponenttinsa siihen sikiävän vihan, aggressiivisuuden ja itsetuhoisen manian sekamelskaan, jota Townsend oli pari vuotta aiemmin kehitellyt. ”Oh My Fucking God”, ”Detox” ja etenkin ”Home Nucleonics” ovat vielä 20 vuotta julkaisunsa jälkeen häkellyttävän päällekäyviä hyökkäyksiä.

Levyn kolkko ja industriaalinen soundi toimii edellä mainitun komppaamisessa. Samplaukset ja Townsendin musiikille ominainen äänimuuri luovat hyvin omanlaisen tunnelman, jollaista ei usein tunnu löytävän edes itse Townsendin muusta tuotannosta. Etenkin verrattuna Townsendin muutaman viimeisimmän albumin äänimaailmaan ”City” tuntuu lähes täydeltä vastakohdalta. Townsendin syyt hajottaa SYL on tässä vaiheessa käyty läpi jo moneen otteeseen, mutta hänen kommenttinsa bändin vaikutuksesta hänen terveyteensä nousevat levyä kuunnellessa mieleen. Allekirjoittaneelle on täysi mysteeri, miten hän on onnistunut näin vahvasti keskittämään kaiken vihansa ja aggressionsa musiikkimuotoon, mutta näin vihainen meno ei voi olla kenellekään tervettä pitkällä aikavälillä.

Kuten aiemmin myötäilinkin, levy on kestänyt aikaa hyvin ja on edelleen helvetinmoisen pureva isku naamaan, kiveksille ja munuaisiin. Toki levyltä löytyy pieniä miinuksiakin, eikä se missään nimessä ole täydellinen. Esimerkiksi levyn lopettava ”Spirituality” – vaikka kuinka kolkon industriaalinen onkin – on hieman mitäänsanomaton lopetus levyltä löytyvään muuhun materiaaliin verrattuna ja harvemmin tulee kuunneltua. Cop Shoot Cop -cover ”Room 429” on toki hauska ja hyvin erilainen muuhun levyyn verrattuna, mutta luo myös hyvin outoa kontrastia, etenkin sijoittelunsa puolesta. Mikäli kappaleen olisi sijoittanut viimeiseksi aiemmin mainitun lopetuksen sijaan, saattaisi levy olla täydellinen. Sitä se kyllä kuitenkin jo hipoo.

Strapping Young Lad -aikoinaan Townsend jakoi sävellysprosessinsa itse bändiin sekä sen ulkopuoliseen kevyempään ja melodisempaan materiaaliin Devin Townsend Band -kokoonpanossa, mutta sen ulkopuolellakin mies työsti sitä sun tätä. ”City” ei ole poikkeus tähän, sillä samoihin aikoihin hän sävelsi myös ”Ocean Machine: Biomech” -levynsä, josta todennäköisesti kirjoittelen myös kevään myötä tekstiä. Miehen voi myös nähdä keikalla Devin Townsend Project -bändin kanssa kevään aikana, mutta tehkää itsellenne palvelus älkääkä pyydelkö ”Sträppäreitä”, ei se niitä kappaleita tule soittamaan.

Kappalelista:

1. Velvet Kevorkian
2. All Hail The New Flesh
3. Oh My Fucking God
4. Detox
5. Home Nucleonics
6. Aaa
7. Underneath The Waves
8. Room 429
9. Spirituality

Kirjoittanut: Thomas Frankton