Kotimaista dark metallia parhaimmillaan: Mustan Kuun Lapsien odotettu uusi albumi Kaaoszinen ensisoitossa
Viime vuonna pysyvästi paluun keikkalavoille tehnyt Mustan Kuun Lapset julkaisee odotetun uuden albuminsa nimeltä ”Saatto” tammikuun 27. päivä Inverse Recordsin kautta. Kaaoszine yhteistyössä yhtyeen kanssa haluaa nyt tarjota lukijoilleen viikon ajan mahdollisuuden kuunnella tämän väkevän albumin kokonaisuudessaan sivustollaan. Voit kuunnella levyn tästä:
Yhtyeen laulaja-kitaristi Pete Lehtisen mietteet ”Saatto” albumin kappaleista sekä ideoista niiden takaa voit lukea tästä:
Mainos päättyy
1. Ja toinen yötä rakastaa:
Mulle tuli ”Saaton” synia tehdessä traditioksi naukkaulla Four Rosesia. Huomasin sen parantavan luovuutta tiettyyn pisteeseen asti, mutta tässä kohtaa piste ehkä hieman ylittyi. Humalaiset muistiinpanot pelastivat intron unohdukselta. Nimi viittaa Reino Helismaan ikivihreään ”Päivänsäde ja menninkäiseen” joka taas alustaa tunnelmaa ”Saaton” varsinaiseen aloitusbiisiin ”Peikonmieleen”.
2. Peikonmieli:
Mä olen eläinrakas ihmisvihaaja enkä enää muista kirjoitinko ”Peikonmielen” alunperin erakoitumisen ja luonnon ylistykseksi, vai epätoivoiseksi huudoksi samankaltaisien löytämiseksi. Se mikä on varmaa on Selim Lemouchi´n inspiroiva vaikutus kappaleen syntyyn. Koin hänet sielunveljeksi jonka musiikki kosketti syvältä, ja jota en ehtinyt koskaan saamattomuuttani lavalla näkemään.
3. Kuolemanvirta:
Kantavana ajatuksena on elämän juoksu pitkin kiihtyvää vauhtia etenevää virtaa. Jokainen eletty vuosi tuntuu menevän nopeammin kuin edeltäjänsä. Yllättävän pian me kaikki joudumme hyvästelemään ne ketä eniten rakastamme tai sen mikä on tärkeintä kullekin, ja se on ajatus minkä pitäisi saada arvostamaan jokaista elettyä päivää. Kuolemanvirta olisi voinut olla nimeltään myös Lumikukka Il, niin yksiin lyriikat sattumalta menevät.
Mainos päättyy
4. Amor Vincit Omnia:
Olin vaimoni kanssa tuttavien häissä keväällä 2012. Väkisinkin hymyilytti juhlissa esiintyvän yhtyeen vokalistin nuhruinen olemus, likainen tukka ja lespaava laulutyyli. Eipä hymyilyttänyt muutamia viikkoja myöhemmin kun solistina toimineen Touko Tarkin koko maata järkyttänyt teko tuli julkisuuteen. Amor Vincit Omnia on omistettu Eerikalle. Lepää rauhassa.
5. Cilice:
Viinanhuuruiset seikkailut ovat osaltani onneksi jo vähentymään päin mutta melko kusisista tilanteista olen joutunut nuorempana heräämään. Kukaan ei onneksi kuollut mutta verta vuodatettiin, sydämiä ja kaverisuhteita särkyi. ”Cilice” on paluu noihin tunnelmiin; katumusharjoitus peilin edessä, oman selkärangan kyseenalaistamista ja vastuunoton raskautta. Yritin hakea akustisiin osuuksiin Ennio Morriconen henkeä mutta ei niistä tainut ihan sellaisia tulla.
6. Sudenilma:
Alkoholi on tässäkin sytykkeenä. Mulla on viharakkaussuhde Jack Daniel´siin. Olen kokenut sen kanssa suuria onnen hetkiä ja eeppisiä seikkailuja kuin myös lähes hengen vienneitä krapuloita. Kaikista ei vain ole Lemmyiksi, myönnän sen. Tästä biisistä tuli ”Saaton” valmistuttua kuin varkain itselleni yksi levyn lempiraidoista.
7. Valkoinen satama – Haaksi:
Julkaisimme ”Valkoisesta satamasta” demoversion loppuvuodesta 2015 Lemmyn kuoleman liikuttamina. Se on myös ensimmäinen uusista kappaleista joka on otettu keikkasettiin mukaan. Saaton raskain kappale, levyn ainoat blast beatit. Vastaanotto on ollut todella hyvä enkä ole huomannut uuden biisin pahemmin pilanneen yleisön fiiliksiä vanhempien kappaleiden ohessa.
Mainos päättyy
8. Valkoinen satama – Tyven:
Tämä on itseasiassa se alkuperäinen Valkoinen satama. Akustisesta raakileesta syntyi metalliversio, ei toisin päin. Piti lisätä ”Haaksi” ja ”Tyven” -nimet erottamaan satamat toisistaan. Mielestäni nimet kuvaavat kappaleita hyvin; ”Haaksi” on Villen murisema hyinen ja raskas matka, ”Tyven” on Sara Strömmerin kauniisti maalaama kotiinpaluu. ”Saaton” kevyin kappale.
9. Saatto:
”Saatto” on levyn vanhin biisi, akustinen alkuperäisversio on vuodelta ´09. Tosin eipä versioissa lyriikoita ja laulumelodiaa lukuun ottamatta paljon yhtymäkohtia enää ole. Halusin levylle kappaleeseen puhtaat laulut ja turkulaisen Jani Rämön suoritus on juuri sitä mitä tilattiin. Saatto menee kyllä rääkymälläkin mutta menettää silloin paljon. Tiesimme heti biisin valmistuttua että tämä on albumin grand finale.
Mainos päättyy