Kotiteollisuus @ Tavastia, Helsinki 18.4.2015
Viime lauantai oli hyvä päivä harrastaa Kotiteollisuutta. Paitsi että yhtye soitti ensimmäisen keikkansa Helsingissä uuden ”Kruuna/Klaava”-levynsä tiimoilta, oli koko poppoo aiemmin päivällä myös paikallisessa Levykauppa X:ssä juhlistamassa kansainvälistä ”levykauppapäivää”. Allekirjoittanut osallistui molempiin tilaisuuksiin, joista jälkimmäisen ohjelma koostui Jouni Hynysen lyhyestä haastattelusta, Duo Kummitusjunan vielä lyhyemmästä akustisesta keikasta ja hännän huippuna pikaisesta nimmarisessiosta. Vaikka levykauppavierailusta tarinaa saisikin enemmän aikaan, on nyt tarkoituksena pureutua nimen omaan illemmalla olleeseen keikkaan Helsingin Tavastia-klubilla.
Perimmäinen syy paikallevaivautumiseeni oli se, että toisin kuin muuan mystisen kohtalon kokenut Kaaoszine-toimittaja, minä puolestaan pidän ”Kruuna/Klaava”-albumista. Tuskinpa mikään muu voima olisi minua tuona iltana ajanut katsomaan bändiä, jonka viimeisestä täyden vaikutuksen tehneestä levytyksestä alkaa jo olla melkein kymmenen vuotta. Kotiteollisuuden uutukainen on kuitenkin taas inspiroituneemman kuuloista materiaalia tältä bändiltä vuosikausiin, joten ihan avoimin mielin olin liikkeellä.
Mainos päättyy
Keikka käynnistyi osuvasti tuoreen levyn nimikkokappaleella ”Kruuna/Klaava”. Kun bändi soitti tämän jatkoksi putkeen kaksi seuraavaa veisua, ”Helvetistä itään” ja ”Jos sanon”, tuskin kenellekään jäi epäselväksi, tulisiko illan pääpaino olemaan musiikilla vai aikoinaan surullisenkuuluisaksi äityneillä välispiikeillä. Toki lavakomiikkaakin koettiin, mutta onneksi siitä puuttui lähes kokonaan se pakotuksen maku joka oli aistittavissa joskus silloin, kun keikkayleisöä yleisesti tuntui kiinnostavan se vittuiluosasto kaikkein eniten.
Illan aikana kuultiin encoreineen seitsemäntoista biisiä, joista neljä oli Kotiteollisuuden uusimmalta levyltä. Setin edetessä huomasin kaipaavani uusia kappaleita enemmänkin, niin puhkikuluneilta kuulostivat yhtyeen vakioarsenaaliin kuuluvat ”Helvetistä itään”, ”Jos sanon”, ”Satu peikoista”, ”Vuonna yksi & kaksi” ja ”Kaihola”. Sitä vastoin en muista, milloin viimeksi olisin kuullut bändin itsensäkin joskus vihaaman ”Minä olen”-rallatuksen livenä. Suuri yleisö kyllä riemuitsi, mutta itse olisin jokaisen edellä mainitun sijaan kuullut mielummin uusia biisejä tai kierrepallona mitä tahansa yhtyeen ”Tomusta ja Tuhkasta”-albumia edeltäneeltä ajalta.
Jos yhtä vanhaa inhokkia ei aika ollutkaan ehtinyt kultaamaan, niin vastapainoksi joskus vihaamaltani Kotiteollisuuden nimikkoalbumilta nostettu ”Raskaat Veet” teki tällä kertaa oikein hyvän vaikutuksen. Kappaletta alusti ajankohtaan sopivasti Hynysen eduskuntavaaleihin liittynyt palopuhe, jonka aikana mies hieman yllättäen jätti kampanjoimatta minkään tietyn puolueen saati ehdokkaan puolesta (tai vastaan). Mitään varsinaista painostusta ei oltaisi tarvittukaan, sillä keikkakansa tiesi jo vanhastaan oikean vastauksen: kaikki uuniin ja Otto-Pelle Kusinen presidentiksi.
Mainos päättyy
Mitä vanhemmaksi Kotiteollisuus käy, sitä suuremmin sitä ärsyttää musiikkinsa leimaaminen metalliksi. Jos närkästys onkin täysin ymmärrettävää ottaen huomioon viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneen kehityksen yhtyeen studiotuotannossa, on Kotiteollisuuden soundi livenä edelleenkin raskasta suomirockia selvästi raskaampi. Tuota soundia täydetää vuosi sitten miehistöön vakinaistettu Miitri Aaltonen, jonka positiivinen vaikutus yhtyeen kitaravetoiseen äänimaailmaan niin levyllä kuin nyt livenä oli tavastiallakin selvästi kuultavissa.
Suureksi epäonneksi Kotiteollisuus joutui Hynysen ääniongelmien vuoksi keskeyttämään taannoisen keikkansa Lappeenrannan kotikulmillaan. Ohikiitävä jännityksen hetki koettiin myös Tavastialla, kun kultakurkun pilli päästeli särkynyttä pihinää ”Laulu kuolleille”-kappaleen kertosäkeessä. ”Leiki kuollutta”-runttausta seurannut polviinnojailu puolestaan sai hätäisimmät miettimään jo ambulanssin tilaamista. Pieniä väsymisen merkkejä lukuun ottamatta koko bändi oli tiukassa vedossa ja taisipa se soittamisen ilokin pilkistää välillä sieltä tuuheiden partojen ja paksujen kakkuloiden takaa.
”Kruuna/Klaava” on Kotiteollisuudelta selkeä tasonnosto verrattuna usean viime levyn ”vain” tasavarmaan suorittamiseen. Kun yhtyeen livesoittokin on vielä tätä luokkaa, voin varauksetta suositella faneille bändin keikkakunnon tarkistamista. Kotiteollisuus ei enää ole koko kansan ilmiö kuten se oli reilut kymmenen vuotta sitten, joten bändin ympärillä pyörinyttä hypeä aiemmin karsastaneiden olisi viimeistään nyt hyvä aika käydä todistamassa, mistä siinä suomalaisessa äijärockissa oikeasti onkaan kyse.
Settilista:
- Kruuna/Klaava
- Helvetistä itään
- Jos sanon
- Yötä vasten
- Laulu kuolleille
- Kuolemajärvi
- Veri valuu maahan
- Raskaat veet
- Leiki kuollutta
- Helvetti jäätyy
- Emmauksen tiellä
- Minä olen
——————————
- Tämän taivaan alla
- Vuonna yksi ja kaksi
- Kaihola
——————————
- Hulluutta ja humalaa
- Satu peikoista
Teksti ja kuvat: Ossi Kumpula
