Kvelertak Tavastialla 17.10.2016: Viisi syytä, miksi sinun olisi pitänyt olla paikalla

Joskus perinteisempi ”tätä tapahtui, sitten tätä” -teksti ei yksinkertaisesti riitä kuvaamaan riemun ja rockin täyteistä iltaa. Kvelertakin, tuon norjalaisen action rock/bläkkis/autotallipunkin sanansaattajan esiintymiset ovat aina olleet railakkaampaa luokkaa, joten nyt jos koskaan on mahdollisuus poiketa normista, sillä Tavastian maanantainen keikka oli helposti parhaita tänä vuonna näkemiäni. Tässä siis viisi syytä, miksi juuri sinun olisi pitänyt olla maailman parhaan rockbändin keikalla!

1. The Dogs

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Olin alun perin suunnitellut pyhittäväni listasta vain yhden yhteisen paikan illan lämmittelijöille, mutta ensimmäisen bändin aloitellessa en voinut olla muuttamatta mieltäni. Taitaa varmaan kertoa jo jotain, että heti ensimmäisen muutaman kappaleen aikana bändin laulaja oli ehtinyt kiivetä vielä harvalukuisen yleisön sekaan lauleskelemaan, heiluttelemaan kamerapitin kuvaajille paljasta kivespussiaan ja nappaamaan käteensä yhden epäonnekkaan kuvaajan kameran, jolla hän otti kuvia sekä yleisöstä että edellä mainitusta haarapussukasta. Tämän ilmeisesti ensimmäistä kertaa Suomessa olleen bändin juureva garage rock toimi oivana vastapainona illan toiselle lämppäriaktille, ja siinä missä bändin laulaja ontui laulutaitoja tarkasteltaessa, hän korvasi sen poikkeuksellisen energisellä esiintymisellään. Ei tässä ehkä mistään tämän vuosikymmenen G.G. Allinista toki puhuta, mutta harvemmin näin innokasta esiintymistä tulee nähtyä. Mielelläni en tätä kuitenkaan seuraisi kamerapitin syövereistä.

2. Teksti-TV 666

Montako kitaristia tarvitaan soittamaan Tekstareita? Viiden kitaristin voimin rullaava kitaravalli-autotalli-indierockin ylpeys toimi mukavana vastapainona illan toiselle lämppäriaktille sekä mukavana soundillisena portaana illan pääbändiin, vaikka bändin pitkään junnaavat ja jammailevat kappaleet pääsivätkin käymään hieman pitkäksi loppua kohden. Suurin huomio kiinnittyi itse musiikin sijasta bändin seitsemän jäsenen hyvin erilaisiin esiintymistyyleihin: oli rauhallisemmin ja hillitymmin paikallaan seisoskelevaa fiilistelijää ja paikasta toiseen villisti heiluvaa hippirämpyttäjää. Aktiivisuus tuntui myös jakautuvan pääosin yhdelle puolelle lavaa, mikä johti muutamaan hauskaan hetkeen, jolloin yhdellä puolella lavaa seisoskelevat kitaristit soittivat rauhassa osuuksiaan, kun vastakkaisella puolella liikuttiin. Siinä missä The Dogs edusti Kvelertakin räyhäkkäämpää puolta, Teksti-TV 666 edusti enemmänkin bändin tunnelmallisempaa ja jammailevampaa puolta, joka tuoreella ”Nattesferd”-levyllä on aiempaa vahvemmin esillä. Tästä herää toki myös kysymys, mitenköhän tähän lämppäriratkaisuun on edes päädytty. Tämä tuskin lienee syy, mutta ainakin suhtkoht huvittavana puolena illan lämppäreiden kitaristien määrä on keskiarvoltaan sama kuin pääbändin. Hmm…

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

3. Kvelertak

Illan pääbändi, se kaikkein paras norjalainen bläkkisrockpunkbändi, oli kaikessa maagisuudessaan ja ainutlaatuisuudessaan läsnä Tavastian lavalla. Aiemmin bändin vain festareilla nähneenä sen näkeminen näin klubiolosuhteissa toi esiintymiseen huomattavasti intiimimmän ja läheisemmän tunteen, ja tämä välittyi etenkin bändin esiintymisestä: tässä on bändi, joka pelaa aivan helvetin hyvin yhteen. Bändin kolmen kitaristin (Vidar Landa, Maciek Ofstad ja Bjarte Lund Rolland) riffit ja harmoniat ovat vain yksi osa sitä tarkkaa ja täydellistä palapeliä, jota bändin musiikki on. Kun mukaan heitetään basisti Marvin Nygaard, rumpali Kjetil Gjermundrød ja illan aikana pientä lauluhäikkää potenut Erlend Hjelvik, saadaan bändi, jonka jokainen aspekti komplimentoi toistaan täydellisesti luoden yhdessä jotain huomattavasti suurempaa kuin osastensa summan, vaikka kuinka puhki kulutettu kyseinen viisaudenlausahdus onkin. Vaikka Hjelvikin rääkyminen ei terveydellisistä syistä aivan loistavalla mallilla illan aikana ollutkaan, bändin esiintymisestä uhkui juuri sitä tunnelmaa ja rockin henkeä, joka bändin musiikista niin ainutlaatuista ja yksinkertaisuudessaan loistavaa tekeekin.

4. Yleisö

Kvelertakin kaltaisen bändin musiikki vaatii myös innokkaan yleisön toimiakseen täysin elävänä, ja juuri sellainen bändiä odotti sen noustessa Tavastian lavalle. Heti ”Dendrofil for Yggdrasil” -aloituksen alkusoinnuista lähtien yleisö huusi, jorasi, hyppelehti ja taputti mukana juuri, niin kuin rockyleisön toivoisi tekevän. Erityisen maininnan arvoista on encorena toimineen ”Utrydd dei Svake” -kappaleen aikana lavalle muodostunut noin kymmenhenkinen tanssiryhmittymä, joka auttoi bändiä iskemään jokaisen kuulijan korviin vielä viimeisenkin energianpuuskahduksen. Liian usein tulee nähtyä keikkoja, joiden yleisö seuraa esiintymistä yhtä passiivisesti kuin kotioloissa näyttöä tuijotellessaan, joten näin aktiivisen yleisön näkeminen onnistuu aina kohottamaan kokemusta entisestään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

5. Se settilista

Viimeisenä – muttei toki vähäisimpänä – on mainittava illan settilista. Kappaleanti keskittyi luonnollisesti keväällä julkaistuun loistavaan ”Nattesferd”-kolmoslevyyn (josta kirjoittamani arvostelun voit lukea tästä). Yleisö sai kuulla kaikki paitsi levyn heikoimman lenkin virkaa toimittavan ”Nekrodamus”-kipaleen. Loput kappaleannista jakautui varsin tasaisesti bändin kahden muun levyn kesken ensimmäisen ”Kvelertak”-levyn ollessa edustettuna viidellä kappaleella ja kolme vuotta sitten julkaistun ”Meir”-levyn neljällä. Parhaiten yleisölle upposivat ”Blodtørst”– ja ”Bruane Brenn” -kappaleiden kaltaiset täkyt, mutta kuultiinhan myös astetta erilaisempia valintoja. Ensimmäisen levyn avausbiisi ”Ulvetid” loisti poissaolollaan, mutta tätä kompensoitiin samalta levyltä löytyvillä ”Offernatt”-kappaleella ja jo mainitulla ”Utrydd dei Svake” -encorella. Henkilökohtaisena kohokohtana toimi kuitenkin illan taattujen hittitäkyjen sijaan ”Nattesferd”-levyltä löytyvä yhdeksänminuuttinen ”Heksebrann”-eepos. Toivon mukaan tätäkin bändiä tullaan näkemään piakkoin uudestaan Suomen kamaralla.

1. Dendrofil for Yggdrasil
2. 1985
3. Mjød
4. Bronsegud – SSQ
5. Månelyst
6. Berserkr
7. Evig Vandrar
8. Blodtørst
9. Ondskapens Galakse
10. Nekroskop
11. Svartmesse
12. Offernatt
13. Heksebrann
14. Bruane Brenn
15. Kvelertak
16. Nattesferd
17. Utrydd dei Svake (encore)

Teksti: Thomas ”Tom” Frankton