Kypck – Имена на стене
Sattumaa tai ei, kotimaisen Kypckin kolmas täyspitkä julkaistaan noin kuukausi Sotshin olympialaisten päättymisten jälkeen. Ei sillä, että yhtyeen musiikilla olisi mitään tekemistä ainakaan vauhdikkaiden urheilulajien kanssa, mutta yhtyeelle tyypilliseen tapaan levyn sanoitukset ovat kokonaan venäjänkielisiä. Ja ehtipä eräs ystäväni humoristisesti kommentoimaan kansikuvaakin kysymällä, onko kuvassa hylättyä Sotshin kisakatsomoa. Ei ole.
No, se niistä yhtäläisyyksistä, sillä musiikillisesti Kypck ei tällä kolmannella täyspitkälläkään yllä edes 50 kilometrin taktiikkahiihdon vauhtiin. Korkeintaan curlingin määrämittainen pesään saattaisi olla tempoltaan yhtäläinen, siinäkin kannattaa harjaaminen unohtaa täysin. Levyn ahdistavuutta voisi verrata Kaj Kunnaksen jääkiekkoselostuksiin sillä erotuksella, että Kypckin kohdalla ahdistavuus on ainoastaan positiivista.
Mm. Sami Lopakan (ex-Sentenced) tähdittämä yhtye onnistuukin kolmannella yrittämällään vakuuttamaan allekirjoittaneen täysin. Olkoonkin, että yhtyeen kaksi aiempaa täyspitkää ovat olleet hetkittäin lupauksia herättäviä, on omasta mielestäni kummallakin levyllä yhtyeen yltiöahdistava ja painostava doom metal mennyt levyjen loppupuolella hiukan pitkäveteisen puolelle.
Tätä virhettä ei ”The Names On The Wall” (englanninkielinen käännös) toista, vaan levy toimii tällä kertaa alusta loppuun asti. Ja mitä noihin englanninkielisiin käännöksiin tulee, niin jatketaan niillä arvostelu loppuun asti, nillittää siitä kuka ja mitä tahansa. Arvostelija nyt on vain liian laiska copy-pastettamaan koko ajan, eikä näppäimistöstä löydy venäjän kielen aakkosia, mutta arvostelukappaleesta löytyy käännökset. Veikkaan myös, että valtaosa lukijoistakin saa niistä enemmän tolkkua.
Levyn avausraitana toimiva ”The Prophet” on rytmitykseltään painostava kappale, joka ei vielä ihan täyttä napakymppiä levylle lupaile. Sen sijaan jo kakkosraitana kuultava ”Name On The Wall” tarjoilee tarttuvalla kertosäkeistöllään sekä hieman jopa Sentencediä muistuttavilla melodioillaan yhden levyn kokokohdista. Ennen kaikkea levyssä ylipäätänsä hämmästyttää sen koukuttavuus. Huomaa jo muutaman kuuntelukerran jälkeen hyräilevän kappaleita mukana, vaikka tuo venäjän kielen taito tosiaan rajoittuu muutamaan sanaan. Yllä mainitun ”Name On The Wall” -kappaleen lisäksi erityismaininnan koukuttavuudestaan ansaitsee myös levyn loppupuolella kuultava ”It’s Always Been This Way”.
Vanhana Sentenced-fanina pidän siitä, että pääosin S. Lopakan säveltämästä levystä kuulee kyllä herran kädenjäljen, vaikka musiikillisesti Kypck on astetta raskaampaa kuin Sentenced loppuvuosinaan. Silti samankaltainen melankolia ja ahdistus, jota Sentencediltä tottui kuulemaan, heijastuu myös Kypckin musiikista. Ja tällä kertaa, kun pelkän ahdistavan tunnelman lisäksi myös kappaleet ovat aiempiin Kypck-levytyksiin verrattuna selkeästi tarttuvampia, ei tähän paljoa lisättävää jää. Kermana kakun päälle voinee mainita, että levyn tuottajana toiminut Hiili Hiilesmaa on harvemmin epäonnistunut työskentelyssään, eikä sitä tee tälläkään kertaa.
Mainos päättyy
En tiedä, mitä dopingia Kypckin leirissä on vodkan lisäksi nautittu levyä tehtäessä, vaan onko sillä niin väliäkään, sillä näissä kisoissa ei pelaajia testata. Tällä hetkellä ”Имена на стене” pitää vuoden 2014 kotimaisen metallilevyn kärkisijaa hallussaan. Kestääkö se loppuun asti, jää nähtäväksi.
10/10
Kappalelista:
1. Пророк (The Prophet)
2. Имя на стене (Name On The Wall)
3. Воскресение (Resurrection)
4. Дети Биркенау (The Children Of Birkenau)
5. Грязный герой (The Filthy Hero)
6. Как философия губит самоотверженных, бескорыстных бюрократов (As Philosophy Ruins Unprejudiced, Selfless Bureaucrats)
7. Белорусский снег (Belarussian Snow)
8. Всегда так было (It’s Always Been This Way)
9. Этой песни нет (This Song Is Not)
10. Трос, грузовик и темный балкон (A Rope, A Truck And A Dark Balcony)
Kirjoittanut: Riku Mäkinen
Mainos päättyy