Haastattelu Lapko

Suomalainen indie-bändi Lapko julkaisee tänään vihdoin uuden odotetun albuminsa nimeltä “ΓΟΛΕ”. Kaaoszine kävi jututtamassa yhtyeen laulajaa Ville Maljaa bändin kuulumisista ja uudesta levystä. Lue lisää nähdäksesi haastattelu kokonaisuudessaan.

Morjensta. Kuinkas Lapkon vuosi on lähtenyt käyntiin kokonaisuudessaan?

Ville Malja: No siis vuosihan lähti vähän tylsissä merkeissä, koska mehän jouduttiin odottamaan tähän kevääseen asti, että saatiin levy-yhtiöltä lupa julkaista jotain. Loppu syksystä tultiin pois studiosta ja miksailtiin loppuvuosi. Kevät sitten hiottiin vielä levyä ja kiristeltiin luistimia.

Artistin kuuluu aina sanoa, että uusin levy on paras ja henkilökohtaisin – toivottavasti edes tuo ensimmäinen määre pitää paikkansa.

Teiltä ilmestyy uusi albumi nimeltä “ΓΟΛΕ” toukokuussa Fullsteam Recordsin kautta. Onko nyt rakkautta ilmassa vai mistä nimi albumille tulee?

Ville Malja: No rakkauttahan nyt saisi olla ilmassa aina enemmänkin, tai sitähän ei ole koskaan liikaa. Mutta ajatushan oli siinä, että koko bändi on suhtautunut rakkaus teemaan populääri- ja rockmusiikissa aina tosi skeptisesti tai se on jotenkin jo niin kaluttu aihe. Mutta, kun noita sanoja rustasin, niin huomasin, että aika monessa kappaleessa jo alkuvaiheessa alettiin katsoa teemaa vähän nurjasta vinkkelistä. Semmoisista kulmista, mitkä eivät ole niin prinsessaruususmaisia. Se oli niin kuin se, että ajateltiin jossain vaiheessa, että Love – se on ehkä maailman huonoimpia albumin nimiä, mutta kertoo mikä meidän asenne on ollut. Me halusimme laittaa itsemmekin siihen likoon. Levyssä näkyy niitä rakkauden nurjiakin puolia, mitä ei aina rakkaudesta nosteta ylös, mutta ne ovat varmasti kaikille suhteellisen tuttuja.

Kaikki ovat ainakin toivottavasti tunteneet sen ensi-ihastuksen, mutta kaikille on myös varmasti tuttuja semmoiset tuntemukset ja kokemukset, että se tämä kyseinen tunne on ajanut kokijansa johonkin semmoiseen oloon, mikä ei ole ollut niinkään positiivinen. Eli siis albumi kertoo niistä asioista.

Albumin nimi on suomennettuna rakkaus. Mistä albumi tarkemmin ottaen kertoo ja mistä olet itse saanut vaikutteita albumin lyriikoihin?

Ville Malja: Noh tuota, Ylppö sanoi joskus, että kaikki on totta niitten jostain Maj Karma-jutusta. Mutta sitten taas joku viisas on sanonut, että artistin ei aina tarvitse puhua totta. Se on sitten varmaan jostain siitä välistä. Itse pyrin siihen, että kun alkaa tehdä sanoituksien runkoa, niin olisi sellainen tilanne että siihen saisi oman kouriintuntuvan otteen. Vaikka se ei olisikaan aina oikea tapahtunut tapahtuma, niin haluan siihen oman perstuntuman ja että se tuntuu konkreettiselle.

Albumilla on sama tuottaja kuin edellisellä, eli D. James Goodwin. Miten päädyitte tekemään yhteistyötä hänen kanssaan uudestaan ja kuinka tuo yhteistyö tällä kertaa sujui? Oliko hänellä hyviä ideoita liittyen kappaleisiin vai toimiko hän “vain” tuottajana?

Ville Malja: No kyllähän se hyvin sujui, mutta samalla myös sopivan huonostikin. Se oli semmoista vuoristorataa, ei sitä levyä missään nimessä täysin harmonisessa mielentilassa kirjoitettu – eikä myöskään tehty.

James on meille siitä sopiva tyyppi, että hänellä on sopivan skandinaavinen mielenmaisema, hän osaa ajatella meitäkin paljon eikä meno ole sellaista perus jenkkihöttöä. Hänellä on sukujuuret Venäjälle, mistä hän on kiinnostunut. Se aiheuttaa sellaisen ilmiön, että me ollaan hyödytty tästä pohjoisesta ulottuvuudestamme. James on aika valikoiva mitä haluaa tehdä; hän tekee välillä aika isojakin juttuja, ettei hänen tarvitsisi käyttää kahta kuukautta aikaa tällaiselle helsinkiläiselle vaihtoehtorock-bändille, koska voisi tehdä jotain tuottavampaa. James oli rakentanut uuden studiokompleksin Woodstockin vuoristoon ja siellähän me sitten majoituttiin, kokkailtiin ja ääniteltiin. Nuo Amerikan hurjat on semmoisia, että ne eivät kauheasti jaksa katella soittamisen opettelua. Ne on tottunut siihen että tehdään hommat aika vauhdilla. Esituotanto tehtiin ihan viimeiseen asti omalla kämpällä, mutta jos vertaa edelliseen levyyn, niin James teki paljon vähemmän soittohommia, nyt sieltä on tuottajalta muistaakseni vain muutama raita. Tällä levyllähän Anssi ja Jannekin jo laulavat.

Albumin saundi on ehkä rokimpi kuin mitä teiltä yleensä ollaan totuttu kuulemaan. Minkä takia albumista tuli mielestänne raskaampi?

Ville Malja: Yleensähän iän myötä vähän rauhoitutaan, mutta me ollaan varmaan rauhoituttu siellä yksityiselämän puolella ja nyt kompensoidaan sitä musiikilla. Meillä oli vähän semmoinen ajatus, että tehdään kaikista hevein levy – semmoinen karsittu, tiukka, raskas levy. Mutta jossain vaiheessa huomattiin, ettei tästä kyllä hevilevyä tule, ei me osata tehdä hevilevyä. Heikkosen mielestä, tämä on progressiivisin ja äänekkäin levy mitä me ollaan tehty; minusta se on klassisinta ja eeppisintä rockia urallamme tähän asti.

Ettekö enää halua kuulua indie-bändeihin?

Ville Malja: Ehkä suoraan sanottuna, me ei koskaan olla haluttukaan olla mikään indie-bändi – mitä se nyt sitten tarkoittaa. Kuuntelijat ovat itse halunneet luokitella meidät indie-katekoriaan, plus meidän levy-yhtiö on osaltaan profiloinut meitä sinne suuntaan. Mä ajattelen, et meidät tulisi nähdä vain rock-bändinä, mutta ei mulla ole mitään sitä vastaan vaikka joku sanoo meitä indieksi. Mieluummin kuitenkin indieksi, kuin mainstreamiksi. Ehkä tuo vanha alternative-luonnehdinta on se meidän kategoria. Ihmiset saa luokitella meitä miten huvittaa.

Levyn kansi on vähintäänkin mielenkiintoinen ja olette varmaan saaneet siitä kaikenlaisia kysymyksiä. Minä ajattelin kysyä sitä, että miksi Anssi ei ole myös alasti? Kuva näyttää sille, että Anssia hävettää olla sekopäisien nakupellejen keskellä.  Onko kuvalla mitään tarinaa?

Ville Malja: Me ajateltiin, että suhtaudutaan siihen vain levyn kantena, meni sitten syteen tai saveen. Tiedostimme sen, että siitä tulee varmaan pienoinen myrsky vesilasissa. Lapkon tekemisessä on yleensäkin semmoinen meininki, että haluamme pitää sellaisen taide-aspektin mukana myös. Haluttiin valita se kuva juuri siksi, että se herättää ajatuksia ja keskustelua. En haluaisi alkaa selittelemään sen enempää sitä miksi päädyimme juuri siihen kuvaan, sillä selittelyllä ehkä vähän aliarvioidaan kuvan katsojaa – annamme ihmisille oman tulkinnan vapauden. Jos kuulijalle tai levyn ostajalle tulee semmoinen vastareaktio kannesta, että ” hyi helvetti” tai “onpas vastenmielinen, hyi”, niin musta tuntuu että se on hyvä. Koska se fiilis tulisi viimeistään varmaan sitten kun kuuntelee levyä. Levyllä käsitellään niitä teemoja ja siinä on semmoinen sama asenne. Jos ei kestä kansikuvaa, ei varmaan kestä musiikkiakaan.

Mitä teiltä voi odottaa levynjulkaisukeikalla? Aiotteko heittää Tavastian levyjulkkarikeikkanne alasti vai leijat päässä? Vai kenties kääriytyneenä yhteen isoon peittoon?

Ville Malja: No, jos me oltaisiin leijat päässä kääriytyneenä alasti peittoon, niin se olisi kyllä jo lähtökohtana helvetin hyvä! Mutta me ajateltiin että meillä on niin helvetin hyvä levy, että ehkä meidän kannattaa vaan soittaa ja keskittyä siihen. Ei meillä ole mennyt kuitenkaan kaikki aika siihen että me vaan treenataan, ollaan ehditty miettimään kyllä noita muitakin juttuja. Pitää varmaan lunastaa lippu ja tulla katsomaan, jos kiinnostaa.

Jos Lapko olisi shotti, minkälainen shotti se olisi?

Ville Malja: Henkilökohtaisesti en juo tiukkoja, niin vaikea sanoa. Mutta mä luulen että me oltaisiin sellaiseen korkeaan lasiin tehty sateenkaari-shotti sateenvarjolla.

Jos kaikki Lapkon jäsenet olisivat Disneyn sarjakuvahahmoja, niin mitä hahmoja he olisivat ja miksi?

Ville Malja: Tupu, Hupu ja Lupu, muuta vaihtoehtoa ei ole…

Kesä on täällä taas ja myös festarit alkavat kohta. Mitkä ovat ne hulluimmat muistot, mitä itselläsi on festareihin liittyen? Onko koskaan tullut tehtyä mitään tyhmää festareilla?

YouTube Preview Image

Ville Malja: Me ollaan tehty vähän liikaakin tyhmää, kaikkea mistä ei todellakaan kannattaisi puhua. Tää ei ole ehkä niin hullua, mutta meillä oli alkuaikoina käytössä semmoinen bussi missä oli puusauna. Kun auton vauhti nousi yli 80km/h, lämmitettiin sauna ja otettiin vauhtilöylyt.

Mikä on oma suosikkifestarisi Suomessa? Miksi?

Ville Malja: Yhden festarin ylös nostaminen on vähän vaikeaa, se on kuin arvostelisi sisaruksia ja pitäisi sanoa ketä rakastaa eniten. Mutta Provinssi, Ilosaari ja Ruisrock on semmoinen kolmio, mikä aiheuttaa mussa suuria väristyksiä jokainen. Niistä jokaisesta voi sanoa jotain hyvää, mutta kyllä mä tykkään siitä Ilosaaresta, se on vaan fiilikseltään niin ainutlaatuinen. Siellä on artistialueelta mahdollisuus nähdä melkein koko festivaalialue. Se tunne on kuin maanviljelijällä, joka katsoo omia maitaan niin kuin et “voi vittu siellä ne nyt on kaikki ihmiset ja toivottavasti ne vielä tulee katsomaan keikkaa”

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevaisuuteen. Haluatko lopuksi vielä sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Ville Malja: Mikäli Lapko ei ole aikaisemmin tuttu, kannattaa avoimin mielin ainakin kerran kuunnella uusi levy ja arvioida vasta sitten. Uusi levy on vähän semmoista päihtynyttä Slayeriä.

Kirjoittanut: Leena Ruusu

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua voidaksesi kommentoida.