Vääristynyttä todellisuudentajua ja muuntuneita tietoisuuden tiloja vuodesta 2007 asti edistänyt Oranssi Pazuzu julkaisee helmikuun 26. päivä neljännen täyspitkänsä, ”Värähtelijä” -nimisen eepoksen. Levy julkaistaan cd:n lisäksi vinyylinä ja digitaalisessa muodossa.

Sinkkubiisin virkaa toimittanut Hypnotisoitu viharukous–raita antoi ennustaa entistä repivämpää ja käänteiltään hektisempää materiaalia, biisin nimen ja helvetillisen äänimaailman ollessa taattua Pazuzua. Levyn avausraita Saturaatio muuttaa tätä käsitystä heti kättelyssä, ollen enemmän paikallaan junnaava ja hitaasti kasvava kokonaisuus. Pitkälti yhden teeman variointiin nojaava, jamitteluhenkinen yhdeksänminuuttinen käy muutaman kuuntelun jälkeen tylsäksi juuri pituutensa takia, vaikka sillä onkin lukuisat hyvät hetkensä.

Toinen kappale, ”Lahja”, viettää ensimmäiset kaksi minuuttiaan primitiivisissä tunnelmissa. Pitkä intro antaa odottaa paljon – onkin siis varsinainen pettymys, kun tämäkään sävellys ei oikein lähde mihinkään suuntaan. Ei veret seisauttavia käännekohtia, vaan lisää maalailua ja uhkaavaa tunnelmointia. Onneksi kappaleen pituutta ei ole venytetty suhteettomiin sfääreihin, mutta kun vielä kolmantena tuleva nimikkokappale edustaa samaa soundia, alkaa oma mittani jo hiljalleen olla täynnä tämän lajin osalta.

Jos levyä pohtii kokonaisuutena, voidaan myös kolme ensimmäistä biisiä nähdä paremmassa valossa. Koko levyn voi todellakin mieltää myös yhdeksi helvetilliseksi äänimassaksi, joka vyöryy kuulijan ylitse ja jättää jälkeensä vain epämääräisen ahdistuneen tunteen ja mielikuvan levyn yleissoundista. Mutta ei kai kokonaisvaltaisen kuuntelukokemuksen mahdollisuus tule poissuljetuksi, vaikka itse biisit olisivatkin mielenkiintoisempia myös sellaisenaan?

Neljäntenä tuleva Hypnotisoitu viharukous nostaa tasoa selvästi. Kappale on kirkkaasti kärkikastia niin Pazuzun kuin koko mustan metallin mittapuulla. Viiteen ja puoleen minuuttiin on mahdutettu kunnioitettava määrä tajunnanrepivää aggressiota, eikä biisin rakenne jätä kuulijaa tylsistymään missään kohtaa. Jos jotakin toivoisin levyllä kuulevani enemmän, niin tätä!

”Hypnotisoitu viharukous” tuntuu olevan biisijärjestyksessä avainasemassa, ikään kuin siltana kahden osion välillä. Ensimmäinen ”osio” tässä omassa jäsentelyssäni käsittää kolme ensimmäistä kappaletta, kun taas viharukouksen jälkeiset kolme muodostavat sille vastinkappaleensa. Kuten jo mainitsin, levy on vahvimmillaan kun sen hahmottaa kokonaisuutena.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Toisena ennakkomaistiaisena julkaistu ”Vasemman käden hierarkia” on peräti 17-minuuttinen tutkimusmatka, joka sivuaa käytännössä kaikkia hulluuden sävyjä aina pienestä flippailusta täyteen psykoosiin. Tällä kertaa jokainen minuutti lunastaa asemansa biisissä, eikä aluksi ylitsepääsemättömältä tuntuvaa pituutta edes noteeraa ainakaan negatiivisessa mielessä. Myös tätä seuraava ”Havuluu” ja levyn lopetusbiisi ”Valveavaruus” ovat kohtalaisen pitkiä biisejä, molemmat noin kymmenminuuttisia. Näin levylle kertyy mittaa reilu tunti, mikä on etenkin alkukankeudet huomioon ottaen turhan paljon. Onneksi myös kaksi viimeistä raitaa pystyvät säilyttämään mielenkiinnon ainakin suurilta osin, ja näin ollen neljä raitaa seitsemästä on pelastettu: vain levyn alkupuoli tahtoo jäädä mitäänsanomattomaksi. Levyn loppuessa viivan alle jää hyvällä tavalla paha olo ja enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä. Toivoa sopii, että Pazuzu kykenee jatkossakin kehittämään omintakeisia vahvuuksiaan ja rakentamaan entistä mielenkiintoisempia kuuntelukokemuksia.

8/10

Kappalelista:

1. Saturaatio
2. Lahja
3. Värähtelijä
4. Hypnotisoitu viharukous
5. Vasemman käden hierarkia
6. Havuluu
7. Valveavaruus

Kesto: 01:09:13

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy