Muutamassa vuodessa hurjasti suosiota ja mainetta kerännyt metallinen hardcoreyhtye While She Sleeps on täällä taas uuden julkaisun muodossa. Bändi rakensi oman studionsa, erosi levy-yhtiöstään ja antoi fanien rahoittaa levyn tuotantoa; näkyykö tämä jälki levyssä?

While She Sleepsin kasvua on ollut mielenkiintoista seurata. Muistan bändin suosion keskittyneen lähinnä Brittein alueelle vielä ennen ”This Is The Six”-debyyttipitkäsoiton julkaisua, sillä seurasin näitä piirejä niihin aikoihin aktiivisesti Twitterin kautta. Siinä vaiheessa kun bändin toinen täyspitkä ”Brainwashed” julkaistiin parisen vuotta sitten, bändi olikin yhtäkkiä maailmanlaajuisessa suosiossa, ikään kuin en itse olisi huomannut bändin kasvaneen tässä välissä. Epähuomioni kohdistui valitettavasti myös ”Brainwashed”-levyyn, sillä se on itseltäni jäänyt pahasti unohduksiin. Onnekseni opiskelijatoverini päätti kuluvan lukuvuoden kurssin aikana levittää muille kurssikävijöille sanaa bändistä, sillä huomioni onnistui jälleen heräämään bändin suhteen.

Viime vuoden puolella bändi ilmoitti eroavansa levy-yhtiöstään ja ottavansa vastaan faneiltaan lahjoituksia seuraavan levynsä tekoon. Tarkoista eroamisen syistä en ole järin varma, mutta tilanteen ympärillä oletettavasti pyörinyt tyytymättömyys järjestelmään ja ohjailuun paistaa hyvin läpi levyn, kuten bändin aiemmallakin tuotannolla tapana on ollut. Bändin vahvasti hardcoresta ammentava olemus ja yhteisöllisyys tuntuu jotenkin uhkuvan bändin musiikista entistä vahvemmin. En lyriikoita käsiini ole saanut, mutta levyn läpi onnistuu poimimaan viittauksia muun muassa ihmisten välisiin tasoeroihin, ahneuteen sun muuhun. Etenkin ”Empire of Silence” sillanrakentamiskertosäkeineen on selvästi osoitettu Yhdysvaltain juuri valitulle presidentille. Sanottavaa on siis paljon, mutta voiko sitä olla liikaa?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levy on varsin pitkä, ja kokonaiskestoa koko hommalla on peräti 51 minuuttia, jaettuna yhdelletoista kappaleelle. Kappaleista vain yksi – levyn toiseksi viimeinen vihoittelu ”Revolt” – on kestoltaan alle neljän minuutin rajan, ja sekin alitetaan vain parilla sekunnilla. Muut kappaleet poukkoilevat taas neljän minuutin reilummalla puolella. Bändi onnistuu välttelemään perinteistä kappalerakentelua oivallisesti, mutta tämäkin johtaa pieneen vaikeaselkoisuuteen materiaalin ollessa määrältään hyvin runsasta. Ensimmäinen muutama kuuntelukerta kärsi tästä pahasti, mutta kirjoitushetkellä muutamaan otteeseen läpi kuunneltuna levy on alkanut avautumaan kunnolla. Vaikka materiaalia on paljon, se on kuitenkin ehdottomasti läpikaluamisen ja -kahlaamisen arvoista, sillä bändi on jälleen onnistunut kokoamaan kasaan muutamankin helvetin toimivan koukun.

Bändin yhteiskunnallinen kiukku ei tietenkään näy vain bändin lyyrikoissa, vaan myös itse bändin musiikissa. Bändin areenamaiset yhteislallattelut tuovat bändin musiikkiin omaa yhteisöllisyyden tunnetta, omanlaista ”tässä me yhdessä olemme”-fiilistä. Kiukkuisuus paistaa läpi bändin instrumentaaliosaston panoksesta bändin musiikkiin, sillä laukauksia ei juuri säästellä. Etenkin muistettavia breakdowneja löytyy läpi levyn, alkaen heti levyn avaavasta nimikkokappaleesta ”You Are We”. Silloinkin, kun bändi hieman hiljentää tahtia tai keventää menoa, bändin vokaalipuoli kantaa viestiä eteenpäin. Hyvä esimerkki tästä löytyy ”Steal The Sun”-kappaleen ”did you sell your soul to the headlines?”-lausahduksen ympärillä pyörivistä kevyemmistä osista, jolloin vokaalien yhteisöfiilis onnistuu jatkamaan raskaampien osioiden sanomaa. Aiemmin mainittujen tapahtumien harkintaan mukaan ottaminen korostaa tätä, ja saa myös ajattelemaan, että bändillä on nyt vapaammat kädet materiaalinsa suhteen. ”Silence Speaks”-kappaleelta löytyvä varsin nimekäs vierailu Bring Me The Horizon-keulahahmo Oliver Sykesin muodossa toimii myös hyvänä vaihteluna bändin vokalisoinnille, vaikka se ei missään kohdin puuduttavaksi äidykään.

Levyn suuri materiaalin määrä johtaa kuitenkin väkisin siihen, että osa materiaalista ei nouse yhtä korkealle kuin muu. Esimerkiksi puolivälitienoilta löytyvä ”Settle Down Society” ei sen suurempia tunteita onnistu herättämään, ja viimeiseksi heitetty ”In Another Now” jää hieman antiklimaattiseksi lopetukseksi levylle. Mainituista toisen lopun kitaravemputtelu onnistuu jättämään hieman happaman maun, ja olisin itse ehdottomasti jättänyt sen leikepöydälle ja keskittynyt tätä edeltävän osion paisutteluun. Vaihtoehtoisesti bändi olisi voinut asettaa ”Hurricane”-sinkun viimeiseksi, sillä kappale loppuu juuri loistavasti ja toimisi täydellisenä lopetuksena levylle.

Kaiken kaikkiaan levy on loistava osoitus bändin elinvoimaisuudesta. Kolmas levy onkin usein se, jolla bändin on tarkoitus osoittaa olevan muutakin kuin alkuhuuman lapsi, ja sen bändi onnistuu ehdottomasti tekemään. Bändin suosio kasvaa vuosi vuodelta, ja bändin voikin tarkastaa ensimmäisellä Suomen kamaran festarikeikallaan tulevan kesän Provinssissa.

8+/10

Kappalelista:

1. You Are We
2. Steal The Sun
3. Feel
4. Empire of Silence
5. Wide Awake
6. Silence Speaks
7. Settle Down Society
8. Hurricane
9. Revolt
10. Civil Isolation
11. In Another Now

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy