Messiaan paluu teknologiseen aikakauteen – haastattelussa Sepulturan Derrick Green

Brasilialainen Sepultura on tehnyt pitkän uran musiikin parissa: bändi perustettiin vuonna 1984 eli jo yli 30-vuotta sitten. Matkan varrelle on mahtunut paljon draamaa ja miehistönvaihdoksia, merkittävimpänä taatusti laulaja-kitaristi Max Cavaleran lähtö bändistä vuonna 1996. Hänen saappaansa saapui täyttämään Derrick Green, joka on hoitanut laulajan virkaa tähän päivään asti. Tänä vuonna Sepultura on julkaisemassa 14. levyään ”Machine Messiah”, ja samana vuonna bändin klassikkolevyn ”Scitzophrenia” julkaisusta tulee kuluneeksi 30 vuotta; lisäksi bändin suunnitelmissa on julkaista urastaan kertova dokumentti. Niinpä oli syytä ottaa yhteyttä bändin edellä mainittuun laulajaan Derrick Greeniin ja kysellä hieman, mitä kaikkea vuosi 2017 oikein tulee Sepulturalla pitämään sisällään.

Morjensta Derrick! Mitäs Sepulturan leiriin tällä hetkellä kuuluu?

Derrick Green: Aika hyvää! Meneillään on paljon kaikenlaista: uusi albumi on tulossa piakkoin ja luvassa on lisäksi kiertue Kreatorin, Abortedin ja Soilworkin kanssa helmikuun alussa. Lisäksi USA:ssa on tulossa kiertue Testamentin kanssa jossain vaiheessa. Kaiken tämän lisäksi luvassa on Sepulturan urasta kertova dokumentti, joka julkaistaan vuoden 2017 aikana. Tällä hetkellä kiirettä siis riittää ja koetamme kovasti saada asioita järjestykseen albumin ja dokumentin julkaisun suhteen, mutta kaiken tämä kiireenkin keskellä fiiliksemme on positiivinen ja hyvä.

Teiltä on tosiaan tulossa uusi levy, joka kantaa nimeä ”Machine Messiah”. Voisitko ihan aluksi kuvailla hieman levyä sitä odottaville faneille?

Derrick Green: Kuten suurin osa Sepulturan levyistä, tuleva levy on hyvin erilainen kuin edellinen levymme. Koko ajatus oli oikeastaan kokeilla taas jotain uutta, ja homma käynnistyi Jens Bogrenistä ja siitä, että päätimme äänittää albumin Ruotsissa hänen studiollaan. Olin itse hyvin innoissani, koska olen suoraan sanottuna hänen faninsa. Pidän useista levyistä, joita Jens on ollut tekemässä, joten tämä oli mahtava mahdollisuus. Myös se että saimme työskennelle uudessa ympäristössä, tuntui hyvin hienolta. Levy kuulostaa raskaalta ja likaiselta mutta myös tietyllä tavalla puhtaalta ja viimeistellyltä. Levyllä kuuluu sekä Sepulturan oma tyyli että Jensin tuttu kädenjälki. Halusin ehdottomasti, että saisimme myös järkyttää itsemme uudella materiaalilla. Kaiken tämä uuden kautta levy on ollut matka myös meille itsellemme. Levyn teemat käsittelevät hyvin paljon robotiikkaa, mekaniikkaa ja teknologiaa sekä ihmisen suhdetta siihen ja sitä, miten suhteemme teknologiaan tulee muuttumaan vuosien kuluessa. Lisäksi levy kertoo hieman maailmanpoliittisesta tilanteesta ja siitä, mitä maailmassa tapahtuu – ja voi pojat, että maailmassa tapahtuukin tällä hetkellä paljon!

Millaista oli Jensin kanssa työskentely? Kerrotaan, että hänellä on joitain hyvin omalaatuisia työskentelytapoja.

Derrick Green: Juuri se erikoisuus ja luovuus tekivät hänestä kiinnostavan työskentelypartnerin verrattuna edellisen levymme tuottajaan Ross Robinsoniin, joka on hyvin orgaanisen äänen ystävä ja ihmisenä hyvin avoin ja tietyllä tapaa välitön. Jens taas rakasti viilata osuuksia ja työskennellä perfektionistin tavoin. Molemmat tuottajat olivat erinomaisia, mutta heidän työskentelytapansa olivat hyvin erilaisia. Kun Jens kuuli ensimmäiset demomme, hän ryhtyi välittömästi ehdottamaan asioita, joita voisimme muuttaa tai ehkä tehdä eri tavalla. Juuri tämä tarkkuus, jolla hän teki asioita ja vaikutti asioihin, teki hänen kanssaan työskentelystä mukavaa. Lauluosuuksissa hän myös antoi eri sanojen lausumistapaan paljon vinkkejä, joita en ehkä olisi muuten tullut ajatelleeksi ollenkaan. Mikä uskomattominta: englanti ei ole edes hänen äidinkielensä, ja silti hänellä oli hyvin tarkka visio eri sanojen lausumisesta ja siitä, miten ne kuulostavat selkeimmiltä, kuten myös kitaraosuuksista, joista tuli kerrassaan erinomaisia. Hän piti huolta siitä, että kaikki kuulosti oikealta sekä hänen että myös meidän korviimme. Ajoitus tälle yhteistyölle oli kaikin puolin täydellinen, ja olemme hyvin tyytyväisiä koko prosessiin.

Hauskaa oli myös se, että hänen studionsa sijaitsi ihan hänen kotinsa vieressä Örebrossa, keskellä ei mitään, paikassa jossa ei ollut häiriötekijöitä. Oli myös mielenkiintoinen kokemus olla Ruotsissa kesäaikaan äänittämässä levyä, upea kokemus kaikin puolin!

On kulunut noin neljä vuotta edellisen levynne ”The Mediator Between Heands and Hand Must Be The Heart” julkaisusta. Kuinka kauan kesti, ennen kuin tämän jälkeen ryhdyitte kirjoittamaan uutta materiaalia? Ja täytyy sanoa, että minulla on yhä vaikeuksia muistaa tuon levyn nimi ulkoa.

Derrick Green: Tiedätkös, meillä on myös yhä ongelmia muistaa se. Uskotko, että levy-yhtiö ei pitänyt nimestä? Kun esitimme sen heille, he luulivat meidän menettäneen järkemme! Mutta tosiaan, albumin julkaisun jälkeen vietimme kaksi vuotta kiertäen maailmaa ja noin kaksi vuotta sitten ryhdyimme oikeasti kirjoittamaan uutta levyä. Osa materiaalista on kirjoitettu tien päällä, mutta suurin osa on tehty sille pyhitetyllä ajalla. Kiertue ”Mediatorin” jälkeen oli hyvin pitkä ja raskas, olimme useissa paikoissa, joissa emme olleet ennen olleet, joten noissa paikoissa emme voineet emmekä halunneet keskittyä kirjoittamaan materiaalia.

Oliko uuden albumin luomisprosessi helppo vai pitikö se sisällään ongelmia joko kirjoitus- tai nauhoittamisvaiheessa?

Derrick Green: Onneksi ongelmia ei tällä kertaa ollut. Bändi on ollut kasassa jo sen verran kauan, että suurin osa toiminnallisista ongelmista on saatu jo ratkaisua tähän mennessä. Toki nykyiselle rumpalillemme tämä on vasta toinen albumi ja jokaisen rumpalin tyyli on hieman erilainen, mikä voi aiheuttaa hieman ongelmia, mutta hän on nuori ja hyvin taitava eikä ongelmia ollut tälläkään osa-alueella. Nauhoitusprosessimme on muodostunut tehokkaaksi, vaikka kuitenkin luomme vielä studiossakin materiaalia koko ajan; ja jos saamme idean, joka saa vanhan idean vaikuttamaan huonolta, se lentää niin sanotusti ikkunasta! Erilaista tässä oli vain ympäristö eli Örebro, jossa äänitimme Jensin kanssa, mutta rento ilmapiiri varmasti auttoi myös viime hetken sävellysjutuissa, jotka saivat aikaan muutoksia lennosta. Sanoitukset myös syntyivät helposti musiikin päälle minun ja Andreaksen toimesta.

Millaisia musiikillisia eroja näet ”Machine Messiahin” ja edellisen levynne välillä?

Derrick Green: Sanoisin, että albumin ”tahti” on erilainen verrattuna ”Mediatoriin”, jossa turpaanveto oli yhtä kappaletta lukuun ottamatta jatkuvaa – albumi oli materiaaliltaan kaikin puolin hyvin hyökkäävä. ”Machine Messiahilla” on enemmän hengähdystaukoja, erilaisia tempovaihteluita ja jopa lauluosuuksia, joissa ei vain huudeta. Kaikki tämä tekevät albumista hyvin vaihtelevan. Molemmat albumit ovat synkkiä erilaisista rakenteistaan huolimatta, mutta ”Messiah” on silti mielestäni vielä synkempi teemoiltaan, vaikka se näistä kahdesta onkin hieman teknisempi ja hengittävämpi albumi.

Albumilta on julkaistu etukäteen kaksi kappaletta: ”I Am The Enemy” ja ”Phantom Self”. Miksi juuri nämä kappaleet valittiin ensimmäisiksi maistaisiksi?

Derrick Green: Nuo kappaleet edustavat levyä vahvimmillaan ja ovat siksi erinomaisia kappaleita ensimmäisiksi maistiaisiksi. ”I Am The Enemy” on suoraviivaista turpaanvetoa, se ei sisällä mitään mystistä vaan on rankkaa thrashia ja iskee suoraan naamaan. ”Phantom Self” taas tarjoaa hieman mystiikkaa ja koukeroita. Biisit ovat hyvin erilaisia mutta molemmat yhtä vahvoja kappaleita ja siksi sopivia ensimmäisiksi julkaisuiksi.

Levyn kansikuva ja nimi antavat jo hieman osviittaa siitä, että luvassa on luultavasti teknologiasta kertoava levy. Haluaisitko hieman itse avata tarinaa teemojen ja sanoitusten takana?

Derrick Green: Koko levyn teeman aloitti minun ja Andreaksen keskustelu teknologiasta. Olen itse hyvin innostunut siitä ja sen kehityksestä oikein käytettynä siinä, missä Andreas uskoo teknologian tuhoavan meidät täysin kehittyessään. Tämä keskustelu oli aloituksena sanoituksien tarinalle, ja kerromme levyllä hieman omaa mielipidettämme asiasta. Levyn nimikkokappale ”Machine Messiah” kertoo tarinaa uskonnolliselta kannalta, jolloin teknologia ja siihen liittyvät seikat voivat olla juuri se messiaan uusi tuleminen, josta meille on kerrottu. Vai etkö voisi kysyä esimerkiksi Googlelta asioita, joita muuten kysyisit ehkä Jumalalta? Tämä johtaa siihen, että ihmiset seuraavat ja kantavat uutta ristiä, joka voisi tässä tapauksessa olla vaikka matkapuhelin. Onko tämä yhteys hyvä vai huono asia ja mitä se meille tekee? Siihen haemme sanoituksissamme vastauksia. Osa ongelmista, joista syytämme teknologiaa, johtuu usein meistä ja tämä dilemma käännettynä toisinpäin on myös aivan yhtä totta toisinaan.

Halusimme siis kirjoittaa hyvin moniuloitteisesta asiasta ja vaikeista teemoista, lisäksi heitimme sekaan vielä politiikkaa, joka kiinnostaa nykyään ihmisiä yhä enemmän ja enemmän. Mukana on myös kertomuksia pahoista ihmisistä, jotka pyrkivät ainoastaan hallitsemaan vääryydellä – ja tähän jos mihin jokainen voi samaistua suuresti. Kirjoitin myös kappaleen, jossa pohditaan GMO-ruokaa ja sen mahdollisia ongelmia sekä lääketeollisuuden suurta valtaa nykyään; nämä ovat asioita, joita pohdin usein ja jotka eivät jätä minua rauhaan.

Tuntuu, että juuri teknologiaan liittyvät asiat ovat mietityttäneet ja puhututtaneet metalliskeneä jo pidemmän aikaa ja viime aikoina on nähty useita teemalevyjä, jotka pohtivat juuri teknologian mahdollisia haittavaikutuksia ihmiskuntaan.

Derrick Green: Uskon, että se kaikki alkaa samasta asiasta: pelkäämme asioita, joita emme välttämättä ymmärrä. Kuka edes voi sanoa ymmärtävänsä täysin sitä, miten ympärillämme oleva tekniikka toimii? Pahimmillaan ihmiset alkavat keksiä syitä ja seurauksia ymmärtämättömyytensä seurauksena. Ihmisten pitäisi osata suodattaa tietoa, sillä se kaikki ei välttämättä aina ole totta.

On toki myös sanottava, etten ole teknologiavastainen, mutta on syytä aina hieman pohtia. Elämäämme helpottavaa tekniikkaa voidaan varmasti myös käyttää vääriin tarkoituksiin. Esimerkkinä vaikkapa drone-lennokit, joilla voidaan viedä lääkkeitä mutta joihin voidaan myös asentaa aseita, jolloin niiden tarkoitusperä muuttuu. Kaikki nämä vaihtoehdot maalaavat pelottavan kuvan tulevaisuudesta, ja ainoastaan tieto ja ymmärrys valaisevat asioita ja auttavat kenties välttämään tuon tulevaisuuden.

On myös huvittavaa, jos katsot jotain elokuvaa 70-luvulta, jossa tulevaisuus esitetään kirkkaana ja kauniina paikkana, joka oli yleinen oletus siihen aikaan. Ja sitten vuonna 1999 The Matrix tapahtui!

Derrick Green: Totta! Tuo elokuva muokkasi valtavasti ihmisten mielipiteitä tekniikasta ja sen varjopuolista, kuten esimerkiksi Terminator jo ennen sitä sai ihmiset pelkäämään koneiden kehitystä. Usein on syytä olla hieman skeptinen, mutta toivon mukaan me vältämme tuon tulevaisuuden, joita nuo edellä mainitut elokuvat edustavat.

Kuten tuossa jo mainitsinkin, myös kansikuva viittaa hieman sanoitusten suuntaan. Kuka on vastuussa tuosta kansikuvasta?

Derrick Green: Se onkin hauska tarina, Andreas selaili nettiä ja löysi erään filippiiniläisen taiteilijan, joka oli maalannut maalauksen, jonka nyt näet levyn kansikuvana. Emme muuttaneet maalauksesta mitään. Tämä taiteilijanainen ei ole millään tavalla kytköksissä metallimusiikkiin, vaan hän on hyvin nöyrä taiteilija, eikä kansikuva ollut tilaustyö meille. Andreas koetti tavoittaa häntä sähköpostitse, ja kesti kuukausia emmekä saaneet häntä kiinni, kunnes otin yhteyttä erääseen Filippiineillä asuvaan faniimme, joka sai naisen kiinni tunnissa ja kertoi hänelle: ”Brasilialainen metallibändi haluaisi ostaa maalauksesi ja tehdä siitä kansikuvan levyynsä.” Hän piti hienona sitä, että maalausta arvostettiin, ja oli heti mukana. Maalaus todella kuvastaa sitä, mitä halusimme alun perinkin kansikuvalta. Olen hyvin tyytyväinen, että löysimme tämän taiteilijan ja saimme näinkin upean kansikuvan.

Tuosta saisi aikaan mahtavan tilanteen, jos joku tämän naisen tuttava tai sukulainen olisi kova metallifani. Taitelija kertoisi: ”Myin tuossa vastikään maalaukseni eräälle metallibändille kansikuvaksi, mikäs se nimi nyt olikaan, Sepultura tai jotain.” Haluaisin todella nähdä tuollaisen tilanteen tapahtuvan!

Derrick Green: Tuo voi hyvinkin tapahtua, ja täytyy myöntää, että tilanne olisi melko mahtava nähdä, tilannekomiikkaa parhaimmillaan!

Mitä on luvassa albumin julkaisun jälkeen kiertuerintamalla?

Derrick Green: Uskoakseni helmi- ja maaliskuun kierrämme Eurooppaa, minkä jälkeen muutama kuukausi menee USA:n kiertueella, jonka jälkeen toivomme palaavamme Eurooppaan kesäksi. Sitten kenties Etelä-Amerikka, taas Eurooppa, Aasia… kaikkialle! Pyrimme kiertämään kaiketi taas koko maailman, siinä on iso urakka mutta myös oma hienoutensa. Olemme myös tulossa Suomeen piakkoin juuri tuolla mainitsemallani kiertueella Kreatorin, Soilworkin ja Abortedin kanssa ja toivon mukaan palaamme Suomeen myös myöhemmin tekemään joko festivaalikeikan tai oman headliner-keikkamme.

Vuonna 2017 tulee myös kuluneeksi 30 vuotta  ”Scitzophrenian” julkaisusta. Onko tämän merkkipaalun vuoksi luvassa joitain erityisiä keikkoja tai juhlallisuuksia?

Derrick Green: Mahdollisesti. Olemme juhlistaneet aiemmin joitain tiettyjä klassikkoalbumeita, kuten soittaneet ”Chaos A.D.:n” läpi kokonaan. Tällaiset keikat ovat hauskoja, mutta tietysti soitamme kappaleita noilta albumeilta joka tapauksessa settilistassamme, joten meille itsellemme on hauskempaa soittaa kappaleita, joita emme ole veivanneet vuosikymmeniä. Osa faneistammehan ei ollut edes syntynyt, kun ”Scitzophrenia” julkaistiin, eikä ole nähnyt sitä alkuperäisellä miehistöllä, joten kun soitamme kappaleita tuolta levyltä, osa ihmisistä ei edes tunnista kappaletta – mutta toki vanhat fanit riemastuvat aina täysin. Levy on toki klassikko ja arvostan sitä nyt vielä enemmän, kun olen itse bändissä, mutta uudempien fanien suhtautuminen vanhaan materiaaliin ei ole aina täysin ylitsevuotavan innostunutta.

Mainitsit tuossa aiemmin jostain dokumentista, joka tullaan myös julkaisemaan. Kertoisitko vielä hieman siitä?

Derrick Green: Toki! Eräs brasilialainen dokumentaristi matkusti kanssamme lähes viisi vuotta: hän oli mukana kiertueella ja ”Mediatorin” äänityksissä. Tästä materiaalista hän kasasi dokumentin, jossa on fanien haastatteluja, meidän vanhoja haastattelujamme ja paljon muuta. Dokumentti kertoo tarinan bändistä ja siitä, miksi olemme yhä olemassa, miten kaikkien muutoksien jälkeenkin Sepultura on yhtä olemassa ja keikkailee edelleen. Olen innoissani dokumentista ja odotan todella, että ihmiset näkevät sen. Ei välttämättä tarvitse olla edes fanimme, että dokumentista voi nauttia. Näin äskettäin viimeisen version dokumentista ja olen todella tyytyväinen siihen.

Kiitoksia haastattelusta ja tervetuloa taas piakkoin Suomeen keikalle! Mikäli tähän loppuun haluat sanoa jotain suomalaisille faneillesi, sana on nyt vapaa!

Derrick Green: Odotamme kovasti, että pääsemme taas Suomeen soittamaan. En usko, että kyllästymme koskaan soittamaan Suomessa! Toivon mukaan näemme myös myöhemmin uudestaan joko omalla kiertueellamme tai festivaaleilla. Itse pidän suuresti festivaaleistanne, ne ovat hienoja tilaisuuksia, joissa on mukava soittaa.

https://www.facebook.com/sepultura/

Lue lisää aiheesta

The Night Flight Orchestran uusi kappale kuunneltavissa The Nightflight Orchestra Ruotsalainen superkokoonpano The Night Flight Orchestra on julkaissut uuden "Sad State Of Affairs" -nimisen kappaleen ”A...
Eluveitien entisten jäsenten luotsaama Cellar Darling julkaisee debyyttialbuminsa heinäkuussa Cellar Darling Sveitsiläisen folk metal -yhtye Eluveitien riveistä viime vuonna lähteneiden rumpali Merlin Sutterin, vokalisti Anna Murphyn ja kit...
Saksalainen heavy metal -jyrä Rage julkaisemassa uutta albumiaan heinäkuussa Saksan sitkeimpiin heavy metal -jääriin kuuluva Rage on julkaisemassa järjestyksessään 23:sta albumiaan nimeltä "Seasons Of The Black" heinäkuun 2...
Dimmu Borgir julkaisi livevideon ”Progenies Of The Great Apocalypse” -kappaleesta tuoree... Norjalainen mustan metallin ruhtinas Dimmu Borgir julkaisi huhtikuun 14. päivä uuden "Forces Of The Northern Night" -nimisen DVD:nsä Nuclear Blast...