Arvostelu Mokoma – 180 Astetta

Mokoma – 180 Astetta

“180 Astetta” on Mokoman yhdeksäs pitkäsoitto; se on keikkalavoja ahkeraan kiertäneeltä ja rakastetulta rässipumpulta erittäin kunnioitettava saavutus. Ei uskoisi että näin pienessä maassa pärjää näin pitkään, mutta passelisti uusia juttuja levyille hivuttanut bändi on ollut huipulla jo kauan ja tuskin on pitkään aikaan horjahtamassa pois. Marko Annala (laulu), Janne Hyrkäs (rummut), Santtu Hämäläinen (basso), kitaristit Tuomo Saikkonen ja Kuisma Aalto ovat jälleen asian ytimessä ja suoltaneet kovan rieskan faneilleen – uusille tuntemattomille ja vanhoille tutuille.

Ville Pirisen peruskansitaidetta (joka nyt on tullut tutuksi varmasti kaikille edellisien levyjen myötä) hetken ihailtuaan, kansilehdykän sisältä löytyvät biisien sanojen lisäksi myös pienet kertomukset niiden synnystä.

Levy alkaa todella jykevästi “Uusi Aamu” -kappaleella, joka selittää heti mitä levyn nimi tarkoittaa – tarpeeksi nopea ja raskas ralli avauskappaleeksi. “Valkoista Kohinaa” oli levyn ensimmäinen sinkkulohkaisu; kappale on raakuudessaan jollain tapaa verrattavissa “Kuoleman Laulukunnaat” -albumin tuotantoon. Hieno kappale, mutta kertosäe hokema ”on meitä täällä liikaa – liikaa meitä täällä on” saattaa särähtää välillä korvaan negatiivisia viboja aiheuttamaan. Moshpitin seinät repeävät yhden miehen nuotassakin viimeistään Jannen tuplabasarin aloittaessa möyhimisen “Valkoista Kohinaa”-biisissä.

Punamultaa“, levyn toinen sinkkuskibale, aiheuttaa ainakin allekirjoittaneessa hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Biisissä on aineksia olla yhtä eeppinen, kuin KLK-ajan suosittu ja merkityksellinen “Kuu Saa Valtansa Auringolta“, mutta on kuitenkin rakenteeltaan hieman erilaisempi. Hieno virsi tämäkin, tuottaa isänmaallisia fiiliksiä.

Uskalla Elää” on kokolailla verrattavissa ns. alkukauden Mokoma-kappaleisiin akselilla “Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi” ja “Kurimus” – rohkaisevat sanat ja itsetunto nousee kuulijalla. “Ajan Hermo” on basisti Hämäläisen sävellys ja aivan helkkarin hieno biisi loistavaan Mokoman biisivalikoimaan. Yksi niistä kappaleista, jonka toivoo olevan myös live-setissä, aina. Tästä tulee mieleen Death.

Kuinka Kävi Näin” on taas jo hempeilevämpään puoleen kääntyvää Mokomaa. “Ihmisen Pyörä” ja “Kuollut, Kuolleempi, Kuollein” kääntävät menon raskaammalle puolelle – hyvä niin, sillä hempeilyt saa nyt riittää hetkeksi. Paitsi, että “Virsi n:o 5” on allekirjoittaneelle jollain tapaa levyn heikoin kappale muiden rallien joukossa, mutta saapa ainakin hetken hengähtää taas.

Illan Henki” – kolmas kappale, josta jengi väänsi videon. Tämä on toinen kappale levyllä, joka tuo mieleen seikan että jos Chuck Schuldiner (RIP) olisi elossa, niin hän nostaisi hattuaan ja tuumaisi, että miksei hän kekannut näin hienoa kappaletta. Death tunkee läpi – selkäranka tärisee! Kuisma Aalto on takonut hienon kappaleen!

Levyn lopettava “Vapaa” avaa sellaisen helpotuksen tunteen, että ei ole tosikaan. Se on pieni jäähyväinen hienolle levylle ja petaa tietä tulevalle. Melkein tulee itku kun levy loppuu näin raikkaasti ja hienosti. Uutta odotellaan jo – toivottavasti se tulee pian. Sen aikana kuunnellaan tämä ja kaikki muut levyt uudestaan ja uudestaan – toki käydään myös keikoilla!

Levy on mainiota kuultavaa edellisen, akustisen “Varjopuoli” -albumin jälkeen. Ei akustisessa Mokomassa mitään valittamista ollut, mutta tässä on nyt jonkun aikaa odotettu sitä perinteistä Moksua, jolla päästäisiin kunnolla irrottelemaan kotona ja keikoilla. “180 Astetta” ei petä. Se on rankempaa kuin “Luihin ja Ytimiin”, mutta ei yllä millään mittapuulla KLK:n ja “Sydänjuuret” -levyn super-raskaan soundin tasolle.

Täysi kunnioitus kyllä siitä, että yhtye jaksaa ja uskaltaa olla levy levyn perään uudistuva ja kokeillaan aina jotain erilaista kuin aikaisemmin. “180 Astetta” sisältää uusia elementtejä innokkaasta tuplabasarista, uskaliaisiin basso-efekteihin. Annalan laulu on jollain tapaa taas vivahteikkaampaa ja kitarat murjoo taustalla tuttuun ja turvalliseen tyyliin. Respect!

Levy saattaa vaatia useamman kuuntelukerran – ihan heti ei voinut muiden asioiden häiritessä keskittyä kaikkiin kappaleisiin, mutta muutaman kerran läpi kuunneltuaan pitkäsoitto avautuu kaikessa loistossaan iskien tajuntaan enemmän, kuin alkumetreillä olisi kuvitellut.

9/10

Kappalelista:
1. Uusi Aamu
2. Valkoista Kohinaa
3. Punamultaa
4. Uskalla Elää
5. Ajan Hermo
6. Kuinka Kävi Näin
7. Ihmisenpyörä
8. Kuollut, Kuolleempi, Kuollein
9. Virsi n:o 5
10. Illan Henki
11. Vapaa

http://www.mokoma.com/

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua voidaksesi kommentoida.