Murhia, metallia ja mustaa magiaa – Haastattelussa uuden levynsä julkaissut Inkvisitor


Kotimainen thrash metal -skene on ollut viime vuosina kovassa nosteessa. Yksi mielenkiintoisimmista tämän hetken kotimaan kovista on jyväskyläläinen Inkvisitor. Bändi on juuri julkaissut uuden levynsä, sen kuuluisan ”toisen vaikean albumin”, ”Dark Arts Of Sanguine Rituals” -nimellä kulkevan murhamysteerin. Konseptilevy kertoo neo-noir -tyylisen tarinan, joka on kaikkea muuta kuin mitä thrash-levyltä odottaisi. Jututimme bändiä levyn tekoon liittyvistä haasteista, uudesta kokoonpanosta ja itse levyn tekemisestä.

Haastattelussa Inkvisitorin Jesse Kämäräinen.

”Kaksi vuotta meni, melkein kaikki ukot vaihtui, mutta hyvä tuli!”

Bändin miehistö koki aikamoisen muutoksen. Miten saitte paletin toimimaan uudella kokoonpanolla?

– Kyllä se aika kivuttomasti lähti käyntiin. Itseasiassa, rumpali jouduttiin vaihtamaan sen takia, kun uusien biisien tekeminen ei oikein maistunut. Tino sen sijaan janosi uusien biisien tekemistä, joten homma lähti etenemään sen jälkeen nopsaan. Markus pääsi myös välittömästi sisään lyriikoiden tekemiseen ja oltiin hyvin pitkälti samalla aaltopituudella vokaaliosuuksista.

– Levyn äänittämisen jälkeen pysyvä basisti Sakari Soisalo ja kitaristi Mikko Saviranta liittyivät bändiin, joten heidän osaltaan kortti on vielä katsomatta. Epäilen kyllä ettei ongelmia tule, vaan saadaan vielä pykälän monipuolisempaa ja tiukempaa settiä kolmoskiekolle. Vielä ei uusia biisejä ole, mutta lupaava läjä ideoita ja riffejä kyllä.

Dark Arts Of Sanguine Rituals.

Tämä on se ”vaikea toinen levy”. Miten tekoprosessi erosi debyytistä?

– Sinällään materiaalin ja itse äänittämisen puolesta levy ei ollut vaikea, kaiken muun suhteen kylläkin. Edellislevyn kokoonpanosta on vain meikäläinen enää jäljellä (tosin Lauri soitti omat osansa vielä tälle levylle ja luottosessiomies Pekka veisteli bassot). Uutta materiaali alkoi tulla heti edellisen kiekon jälkeen, mutta sitä työstämään päästiin vasta Tino Jäntin otettua rumpujakkara haltuun. Saatiin läjään kolme biisiä, joista kaksi kerettiin nauhoittamaankin, mutta sen jälkeen silloinen vokalisti Aapo heitti pyyhkeen kehään.

– Alettiin välittömästi etsiä uutta ääntä bändille, mutta se osoittautui vaikeammaksi kuin arvelimme. Sillä välin jatkettiin myös musiikin säveltämistä, mikä taasen eteni kohtuu helposti. Laurilla oli varastossa iso läjä riffejä, mistä he Tinon kanssa yhdessä perkasivat ja väänsivät biisejä. Meikäläinen taasen oli juuri muuttanut Helsinkiin, joten kun bänditreeneihin ei päässyt enää niin usein, turvauduin rumpukoneeseen.

Koko jengin äänityssessiot Electric Fox -studiolla. / Kuva: Jesse Kämäräinen

– Asetelma oli sinällään hyvä, sillä meikäläinen pystyi omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni jalostamaan biisit hyvin pitkälti valmiiksi asti, kun sitten taasen Lauri ja Tino tekivät ihan erilaista materiaalia Jyväskylässä.

– Uskomme, että tämä toi levylle debyyttiä enemmän kaivattua monipuolisuutta. Kun puoli vuotta Aapon lähdöstä oli kulunut, oli kaikki kappalemateriaali valmiina, mutta vokalisti puuttui vieläkin. Tässä vaiheessa Laurille iski akuutti motivaatiopula, joten hänkin päätti erota bändistä. Lauri lupasi kuitenkin vetää omat osuutensa vielä tulevalle levylle, ja sen lupauksen hän urheasti pitikin. Oltiin kuitenkin kutistuttu bändistä Tinon kanssa duoksi, ja täytyy myöntää, että kyllähän se synkkää oli. Meillä oli kuitenkin levyllinen voksuja vaille valmista kamaa demotettuna, joten päätettiin vielä hetki odotella. Ja sehän kannatti, sillä heti vuoden vaihduttua Markus laittoi demon sisään. Tehtiin toinen demo vielä Helsingissä kahdestaan ja sen jälkeen ei kyllä pitkään tarvinnut miettiä, että otetaanko ukko remmiin. Alettiin demottelemaan vähän lisää, ja Markus otti heti biisejä sanoitettavaksi. Meikäläinen oli itsekseen sanoitellut kolmanneksen jo valmiiksi, Markus hoiti loput. Myös studiot bookattiin hyvinkin nopeasti. Markus liittyi bändiin helmikuussa ja huhtikuussa oltiin jo äänittämässä. Tästä eteenpäin vaikeudet olivatkin sitten takanapäin ja homma kulki hyvin.

Kitarasoundin perusta. / Kuva: Jesse Kämäräinen

”Tosin siinäkin toisesta bändistä kuoli basisti ja toisesta joutui nokkamies katkaisuun. Saa nähä mitä tuleman pitää.”

– Äänitykset tehtiin kahdessa osassa, tuolloin keväällä Tino paiskoi kaikki rummut sisään ja Second Sacramenttiin tehtiin kitarat, basso ja laulut. Se myös julkaistiin samana keväänä. Kesän aikana tikattiin kitaralinjat narulle Laurin kanssa, siihen perään bassot ja elokuun lopussa mentiin takaisin studioon reamppaamaan kitarat ja nauhoittamaan puuttuvat laulut. Heti kun nämä oli saatu purkkiin, hypättiin seuraavana arkipäivänä suoraan miksauspöydän ääreen ja siitä sitten viikon päästä välittömästi levy masteroitavaksi. ”Dark Arts of Sanguine Rituals” oli valmis. Kaksi vuotta meni, melkein kaikki ukot vaihtui, mutta hyvä tuli!

– Mitä itse kysymykseen tulee, veikkaan, että seuraava levy tulee myös kohtuu helposti kasaan uuden veren vuoksi, mutta se neljäs levy voi olla jo vaikeampi. Tai sitten ei, onhan Metallican ja Megadethinkin neljännet kiekot helvetin kovia. Tosin siinäkin toisesta bändistä kuoli basisti ja toisesta joutui nokkamies katkaisuun. Saa nähä mitä tuleman pitää.

Tuomas Kokko äänittää Mr. Tuottajan hiillostaessa. / Kuva: Jesse Kämäräinen

Miten levy ja uusi kokoonpano on otettu keikoilla ja fanien keskuudessa vastaan?

– Helvetisti paremmin kuin edellinen. Tosin paikkaukset olivatkin sen verta kovia luita, että tiesin tämän jo ennen ensimmäistä keikkaa, että näin tulee käymään. Oltiin kova livebändi jo aiemmalla kokoonpanolla, nyt sitten ollaan vielä kovempi. Varsinkin, kunhan saadaan vähän lisää keikkoja koko porukalla vyön alle.

Lyriikat ovat hyvin erilaisia verrattuina perinteiseen trash-albumiin. Mistä syntyi idea tehdä tämänkaltainen konseptialbumi?

– Idea on ollut meikäläisen takaraivossa pitkään, mutta aiemmin rahkeet eivät ole riittäneet kokonaisen tarinalevyn tekoon. 2015 loppupuolella meillä oli kolme uutta biisiä valmiina, mutta lyriikat puuttuivat. Meillä oli molemmilla silloisen vokalisti Aapon kanssa pienehkö writer’s block päällä. Käytiin siinä välissä Jyväskylän Veturitallien järjestämällä Jarkko Martikaisen lyriikkaklinikalla, mistä sitten jäi alitajuntaan ruksuttamaan erinäisiä vinkkejä. Siitä viikko tai kaksi, sain leffaa katsellessa täydellisen inspiraation ja tykitin koko levyn tarinan yhdeltä istumalta ylös. Niiden raamien pohjalta lähettiin sitten tekemään lyriikat biiseihin. Vaikuttajina tarinassa ovat ainakin esim. True Detective, Hannibal Lechter, Blade Runner ja Se7en.

Sivistynyt ja rakentava keskustelu lyriikoiden muokkaamisesta. / Kuva: Jesse Kämäräinen

”Rivien välissä sitten taasen ruoditaan uskontojen harhaanjohtamista, päihdeongelmia..”

Miten avaisitte levyn tarinaa? Mikä on se ”punainen lanka”, joka vie alusta loppuun?

– Periaatteessa levy etenee kahdella tasolla. On itse tarina, joka kulkee levyn läpi ja sitten on myös rivien välissä olevat asiat. Tarina alkaa, kun etsivä saa selvitettäväkseen murhamysteerin. Ruumiiden kasautuessa etsivä turhautuu ja ajautuu lähes hulluuden partaalle. Hän alkaa myös hieman ihailemaan näitä raakoja, mutta taidokkaasti tehtyjä murhia. Hän päättää konsultoida vanhempaa antropologia murhien ritualistisen tyylin vuoksi ja lopulta johtolangan avulla päätteleekin, että itse antropologi onkin murhaaja. Antropologi paljastaa olevansa tuhansia vuosia vanha nekromantikko, joka nyt kaavailee etsivästä manttelinperijäänsä.

– Hän on kyllästynyt ihmiskunnan turhamaisuuteen ja itsekeskeisyyteen ja elettyään tuhansia vuosia, on päätynyt johtopäätökseen, että loput vastauksista hän saa kuoleman jälkeen, tavalla tai toisella. Etsivä aluksi vastustelee, mutta lopulta päättää suostua nekromantikon pyyntöön.

– Tullakseen uudeksi nekromantikoksi, hänen täytyy antaa veriuhrina oma perheensä. Juuri ennen rituaalin käynnistymistä hän kuitenkin saa ihmisyytensä takaisin ja päättää taistella vastaan. Nekromantikko on kuitenkin paljon vahvempi ja etsivä kuolee, pelastaen kuitenkin perheensä. Hän saavuttaa ikuisen rauhan, mutta yhtäkkiä hänet vedetäänkin takaisin.
Etsivä herää omasta sängystään ennen tarinan alkua, eikä murhista tai nekromantikosta ole mitään jälkiä missään. Hän kuitenkin saa haltuunsa ikivanhan kirjan, joka paljastaa kaikki salaisuudet sekä kirjeen, jossa nekromantikko onnittelee oikeasta valinnasta ja kertoo etsivän läpäisseen kokeen. Hän on nyt uusi nekromantikko.
Rivien välissä sitten taasen ruoditaan uskontojen harhaanjohtamista, päihdeongelmia, hyvän ja pahan välistä taistelua ja ennen kaikkea niiden välisiä vivahde-eroja, eettisiä ja filosofia kysymyksiä, kuoleman jälkeistä olotilaa, vanhojen sukupolvien harrastamaa kehityksen jarruttamista sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Näkymät rumpukioskin takaa. / Kuva: Jesse Kämäräinen

”Harmi vaan, että levymyynnit ovat vain varjo esim. 2000-luvun alusta.”

– Välillä mielipiteet ovat hyvinkin hienovaraisia, toisaalta taasen osasta ei jää arvailun varaa, vaan heitetään suoraan päin näköä. 12-sivuisen kansivihkon sisällä näitä juttuja on bongattavissa enemmän. Tehtiin joka sivulle aina biisiin liittyvä taide, joten levynkannet tukevat hyvin itse äänitettä. Harmi vaan, että levymyynnit ovat vain varjo esim. 2000-luvun alusta.

Missä näette bändin viiden vuoden päästä?

– Kolmas tai neljäs levy alla, pari eurorundia takana (ehkä jopa jenkkirundia myös), kunnollinen levydiili hallussa ja hommat etenemässä. Tai sitten vaihtoehtoisesti bändi haudassa ja uusi tilalla. Make or Break.

Inkvisitor
Jesse Kämäräinen – Kitara
Tino Jäntti – Rummut
Markus Martinmäki – Vokaalit
Sakari Soisalo – Basso
Mikko Saviranta – Kitara

Tulevat keikat:
25.05. Baarikaappi, Pori w/ Axegressor

26.05. TVO, Turku w/ Axegressor,Vaxinator, Sgt Slime

01.06. Lepakkomies, Helsinki w/ Axegressor, Watery, Khiral

16.06. La Barre, Joensuu

www.facebook.com/inkvisitorband

www.inkvisitor.com

www.youtube.com/inkvisitorband

www.instagram.com/inkvisitorband

www.inkvisitor.bandcamp.com

www.twitter.com/inkvisitorband

Kommentit