Musen musiikkia on hyvin vaikea sijoittaa mihinkään genreen, koska elementtejä on tähänkin asti löytynyt niin sinfoniasta, hard rockista kuin indiepopistakin. Tuoreimmalla levyllään Muse yhdistää kaikkeen tähän vielä dubstepiä. Dubstep, tämä aikamme muoti-ilmiö, tuntuu olevan useimmille sitä käyttäville artisteille itseisarvo ja kaikille muille kirosana. Muse kuitenkin käyttää sitä mausteena muun muassa Queeniä kohti kumartavissa biiseissä ja onnistuu kaikesta huolimatta kuulostamaan ennen kaikkea itseltään.

“The 2nd Law” ei suinkaan ole mikään helppo pala purtavaksi, vaan ensimmäiset kuuntelukerrat jättävät “mitä ihmettä tässä juuri kuunneltiin” -tunteen. Kokonaisuus on sen verran monikerroksinen, että suorastaan huolestuttaisi, mikäli se toimisi välittömästi. Levyn avaa jylhästi nimetty “Supremacy”, jonka nimeäminen antaa varsin suoria viitteitä siitä, mitä tällä levyllä tavoitellaan. Lyhyesti tavoitteen voisi kuvailla sanalla ’taivaita’. Biisi alkaa yhtä jylhästi kuin se on nimettykin, joten ainakin ensivaikutelma osuu tavoitteen kanssa kohdilleen.

“Supremacyn” jälkeen radiosoitosta useimmille tutuksi käynyt “Madness” kuulostaa suorastaan helpolta, vaikka sekin on kokonaisuutena hieman hämmentävä. Erityisesti tässä biisissä sekä “Survivalissa” on kuultavissa syvä kumarrus Queenin suuntaan, ja levyllä on havaittavissa myös David Bowie-vaikutteita esimerkiksi “Panic Stationissa”. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tule sellainen tunne, että jotain olisi suoraan kopioitu, vaan biisit kuulostavat kaiken kaikkiaan tuoreilta.

“Preludeksi” nimetyllä introlla varustettu “Survival” esitettiin Lontoon olympialaisissa ensimmäistä kertaa suuren yleisön edessä. Sen voisi hyvinkin kuvitella olevan kannustuslaulu maajoukkueelle, mutta yhtä hyvin sieltä löytää henkilökohtaisen selviytymistarinankin. Sitä seuraavat “Follow Me” ja “Animals” kuulostavat perinteisemmältä Muselta kuin muu levy yhteensä ja tarjoavat näin ollen vähän enemmän tarttumapintaa. “Explorers” on nimensä mukaisesti kuin uteliaan lapsen tutkimusmatka tiheään metsään vailla pelkoa, vain kiinnostuneena.

Niille ihmisille, joita vokalisti Bellamyn ääni ei niin suuresti miellytä, on levyllä luvassa kaksin verroin yllätyksiä. Basisti Wolstenholme on päästänyt luovuutensa valloilleen ja tehnyt levylle kaksi biisiä “Save Me” ja “Liquid State”, jotka hän myös laulaa itse. Nämä kuultuaan on vain ihmeteltävä, miksei mies ole aikaisemmin tuonut luomuksiaan esiin. Ja äänikin herralla on kuin samettia. Toivottavasti nämä tuotokset eivät jää vain yhteen kertaan, sillä biisit ovat kerrassaan erinomaisia. “Save Me” on seesteisyydessään yksi levyn koskettavimmista biiseistä, ja “Liquid State” rokkaa hiukan Pendulumin hengessä.

Näitä seuraa levyn päättävä kaksiosainen eepos: levyn nimikkobiisi “The 2nd Law” osinaan “Unsustainable” ja “Isolated System”. Näistä “Unsustainable” on eniten dubstep-elementtejä sisältävä kappale koko levyllä ja saattaa käydä hyvinkin voimakkaasti tyylilajin vastustajien korviin. “Isolated System” puolestaan on lähes kokonaan instrumentaali ja sisältää niin konemusiikillisia kuin hyvinkin sinfonisia piirteitä. Kokonaisuutena “The 2nd Law” on kappale, jonka voi oikeastaan ajatella ottavan kantaa maailmantalouden järjenvastaiseen jatkuvan kasvun tavoitteeseen. Mikään kun ei voi kasvaa ikuisesti, paitsi entropia. Tämän 53 minuuttia kestävän termodynamiikan toisen pääsäännön kanssa ei voi enää olla eri mieltä.

10/10

Kappalelista:
1. Supremacy
2. Madness
3. Panic Station
4. Prelude
5. Survival
6. Follow Me
7. Animals
8. Explorers
9. Big Freeze
10. Save Me
11. Liquid State
12. The 2nd Law: Unsustainable
13. The 2nd Law: Isolated System

http://muse.mu

Kirjoittanut: Nina Hurme