Myrkur – Mausoleum

Vaikuttaa siltä, että Myrkur on ilmiönä musiikkiaan kiinnostavampi. Hautaholvissa norjalaisen lapsikuoron kanssa nauhoitettu livetaltiointi ”Mausoleum”, samalla tavalla kuin artistin albumi ”M”, on sinänsä laadukas ja ammattitaitoinen, mutta hiukan ontoksi jäävä tuote.

Synkän skenemetsän varjoista koivujensa takaa kurkistelevat black metal -möröt Myrkur sai heti niin pahasti takajaloilleen, että artistille alkoi sadella jopa tappouhkauksia. Eräänlaisesta kolonisaatiosta voi ajatella toki olevan kyse, kun poppari ja malli ilmestyy yhtäkkiä puskista tekemään bläkkistä, joten peikkojen kauhistusta pystyy jossakin määrin ymmärtämään, vaikka tappouhkauksia ja muuta törkyä ei tietenkään voi hyväksyä. Valtavirran metalli on tietenkin aina lainaillut tehoa ja voimaa mustan metallin teemoista ja tyyleistä, mutta Myrkur on monelle aivan liian hipsteriä.

Tämä kaikki kohuaminen on paitsi suunnannut kiinnostusta Myrkuriin myös tehnyt hänestä ilmiönä yhden kiinnostavimmista bläkkiksen parissa aikoihin. Samalla se on saanut monet palailemaan vanhojen darkthronejensa, immortaleidensa ja mayhemeidensä äärelle. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että jos jotakin, niin riehuminen ja vastariehuminen puhdasoppisuudesta on pumpannut genreen elinvoimaa. Vielä kun keskiössä olevan artistin musiikki olisi vähän parempaa, mutta kaikkea ei vain voi saada.

”Mausoleum” jättää pois käytännössä kaikki black metallin ja ylipäänsä metallin tunnusmerkit, ja kyseessä on lauluvetoinen, lapsikuoron kanssa tehty livelevy, joka määrittyy lähinnä klassisen musiikin kanssa flirttailevaksi folkiksi. Genrerajoista vääntäminen on aina oma lajinsa, mutta folkiksi tätä on selkeintä kutsua. Muutamista biiseistä paljastuu uusia sävyjä uudelleentulkinnan myötä. Esimerkiksi ”Jeg er guden, I er tjene” on ilmavampana ja puhtaampana versiona todella kaunis. Ei ihme, että juuri se lohkaistiin maistiaiseksi levyltä. Välillä karahdetaan karille. Esimerkiksi kappale ”Onde Børn” kuulostaa vain pahan kerran pilalle riisutulta.

Pääasiassa kappaleet ovat uudelleentulkintoja vanhoista biiseistä. Lisäksi mukana on vaisuhko cover Bathoryn kappaleesta ”Song To Hall Up High”. Yksikään biiseistä ei tällä levyllä jää mieleen erityisenä helmenä, mutta kokonaisuutena levy toimii kohtalaisen hyvin. Myrkur osaa tunnelmien punomisen hyvin, ja konsertti hautaholvissa olisi varmasti hieno livenä. Levyltä kuunneltuna kokemus jää hiukan latteaksi.

Kaikesta huolimatta seuraan edelleen mielenkiinnolla, mihin suuntaan Amalie Bruun taidettaan vie. Hapuilusta huolimatta taito ja intohimo ovat ilmeisiä. Eräs kriitikko jo ehti toteamaan myötäsukaisen tokaisunsa:

”I like her music, she’s not a Nazi and that’s all there is to it as far as I’m concerned.”

7/10

Kappalelistaus:
1. Vølvens Spådom
2. Jeg er Guden, I er Tjenerne
3. Skøgen Skulle Dø
4. Byssan Lull
5. Den Lille Piges Død
6. Frosne Vind
7. Onde Børn
8. Song To Hall Up High
9. Dybt i Skoven

Kirjoittaja: Pasi Huttunen

Kommentointi on suljettu.