Aika on vihdoinkin kypsä Nightragelle. Bändin kehityksen noustua huippuunsa oli metallin ja erityisen melodisen death metalin suurin suosio alkanut jo hiipua. Hiipumisesta on kuitenkin kulunut aikaa, ja maailma tarvitsee kitaravetoista Göteborg-metallia. Sen alkuperäinen lähettiläs In Flames on tehnyt viimeisen hyvän levynsä kohta kolmetoista vuotta sitten ja kiertää maailmaa väsähtäneenä nostalgia-aktina.

Nightrage on päässyt eroon ylimääräisistä staroista, joista ensimmäinen, kitaristi Gus G lähti jo vuonna 2003. Harva superbändi tuottaa hyvää musiikkia, joten fokuksen siirtyminen ihmisistä musiikkiin tekee bändille tuskin muuta kuin hyvää – ”The Puritan” on nimittäin Nightragen tähän mennessä paras levy. Se keskittyy oleelliseen eikä tarvitse vierailevia laulajia, breakdowneja, syntikoita, orkestraatioita tai liioin brostep-droppeja. On vain soittotaito ja hyvä kappalemateriaali.

Sen vuoksi Nightrage erottuu edukseen kaikenlaisen fuusion ja crossoverin keskeltä. Se saa Amaranthen ”Massive Addictiven” vaikuttamaan majoneesilla täytetyltä ilmapallolta. En halua enää koskaan kuulla ”Massive Addictivea” tämän jälkeen, koska ainoa asia, mikä todella paljastaa valheen, on totuus. Kaikenlainen köykäisyys ja heikko materiaali voidaan yrittää piilottaa, mutta totuus saavuttaa aina ennen pitkää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn rakenne on mahtava. On kahden biisin mätöt, sitten neljän biisin hitit; tämän jälkeen rauhoitutaan instrumentaalilla, jonka jälkeen aloitetaan taas kahden biisin mätöt ja loppuun kaksi hittiä. En keksi mitään syitä, miksi tämän levyn ei pitäisi pyöriä soittimessa. En myöskään keksi syitä, miksi siellä pitäisi juuri nyt pyöriä mitään muuta.

After the worldwide metal trend of 2006-2009 and the quiet years following it, time is finally right for melodic death metal to strike back. The demand has grown for bands like Nightrage, whom seem to prefer craftmanship over showmanship. Especially as the NWOAHM movement has lost its relevance and the original Gothenburg giant, In Flames, has been giving lackluster performances for a decade.

Fortunately Nightrage has lost its stigma of an all-star-band over the years, which has hopefully shifted the focus even more towards the music instead of the band. It is an easy assumption to make, as ”The Puritan” is Nightrage’s best album to date. ”The Puritan” is also a namesake for the album’s core ideals – no guest stars, no breakdowns, no synths, no orchestrations or brostep bass drops, only precision and dedication to the art.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Nightrage stands out. It makes Amaranthe’s ”Massive Addictive” seem like flavorless, greasy starch plastered with ketchup. The best thing to reveal the emotionless writing behind all the bells and whistles of modern metal to the masses is doing the exact opposite: to focus on the songwriting instead of adding tracks and elements to placeholder songs. One of The ”Puritan’s” strengths is in the tracklist. Two headbangers are followed by four massive hits, an instrumental, two headbangers and two hits. There are absolutely no reasons to pass this album. This is near perfection in a time of mediocrity.

9/10

Kappalelista:

1. The Puritan
2. With A Blade Of A Knife
3. Desperate Vows
4. Endless Night
5. Foul Vile Life
6. Stare Into Infinity
7. Lone Lake (Instrumental)
8. Son Of Sorrow
9. When Gold Turns To Rust
10. Fathomless
11. Kiss Of A Sycophant

Nightrage Facebookissa

Kirjoittanut: Sebastian Laitila