Nightwish on elämää suurempi ilmiö – Nightwish Himos Parkissa 20.8.2016

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 23.8.2016

nightwishSuomalaisen metallimusiikin suurin ilmiö Nightwish soitti 20.8.2016 Himoksella tällä erää viimeisen Suomen keikkansa. Ensi vuoden yhtye pitää taukoa, joten Suomen keikkoja ei kannata odotella ihan lähitulevaisuudessa. Keikan ympärille rakennettiin Himos Parkiin oma pienoisfestivaali, jolla esiintyivät myös Silentium, Delain, Sonata Arctica ja Arch Enemy.

delainMutkaisan matkan vuoksi en kerennyt näkemään ensimmäistä esiintyjää, mutta oli paikalla Delainin aloitellessa settiään. Delainin musiikki on minun korvaani aika tylsää ja mielikuvituksetonta, en saa siitä oikeastaan mitään irti. Livenä esitystä oli kyllä ihan mukavaa seurata. Yleisöä oli jo hyvä määrä ja joukossa vaikutti olevan melkoinen määrä fanejakin. Positiivista energiaa hohkannut yhtye tosin vaikutti esiintyessään hieman muoviselta, mutta tarjosi faneilleen ilmeisesti hyvän show’n. Omaan makuuni tämä keikka oli keskivahva ”ihan ok”.

sonata arcticaSonata Arctica soitti akustisen keikan kesäisen rennossa hengessä. Tony Kakon taidokas ja vahva laulu korostui ja sen monipuolisuuden huomasi paremmin akustisella keikalla. Akustiset versiot kappaleista toimiva tyllättävän hyvin, huomasi että akustiseen käännökseen on panostettu ja käytetty aikaa. Kappaleet soivat akustisina niin luontevasti, ettei niistä kaikista välttämättä edes huomaisi, että ne ovat alunperin metallimusiikkia. Varsinkin ”San Sebastian” ja ”Full Moon” kuulostivat todella komeilta. ”I Have a Right” tuntui yhtä hienolta kuin aina ennenkin. Akustinen versio kuulosti jopa paremmalta kuin alkuperäinen. Keikan lopettanut ”The Cage” taas äityi lähes humppamaiseen meininkiin. Oli hienoa kuulla, että akustiset versiot eivät olleet kaikki tehty samaan muottiin, vaan niistä löytyi variaatiota ja hieman vinksahtanutta kokeilunhalua. Akustinen keikka oli raikas tuulahdus niin Sonata Arcticalle kuin tälle illallekin.

arch enemySeuraavaksi mentiin aivan toisenlaisiin tunnelmiin, kun keikkailtaman musta lammas Arch Enemy astui lavalle. Teknisten ongelmien ansiosta murina ei aina kuulunut, vaikka soundit olivat muuten ihan hyvät ainakin lavan läheisyydessä. Esityksessä oli ehkä vähän ”perus lämppärikeikan” makua, mutta hyvin bändi kuitenkin veti. Varsinkin vokalisti Alissa White-Glutz pisti kunnon show’n pystyyn. Siis sen lisäksi, että murina lähti melkoisella voimalla (aina silloin kun se kuului). Takaraivossa painoi jo Nightwishin lähestyvä esiintyminen, mutta ”War Eternal” -levyn kappaleet muutaman klassikon siivittämänä toimivat totuttuun tapaan eikä tylsää missään nimessä tullut. Olen nähnyt Arch Enemyltä kyllä parempiakin keikkoja eikä tämä ollut varsinkaan niihin verrattuna mikään erikoinen esitys, mutta kuitenkin sen verran hyvin jytisi, että lauteet saatiin lämpimäksi.

nightwish2Nightwish on elänyt viime vuodet ehkäpä uransa parasta aikaa. ”Endless Forms Most Beautiful” on massiivinen kokonaisuus, mutta pitää ottessaan alusta loppuun, mikö on noin tunnin ja 20 minuuttia kellottavalle albumille lähes mahdottomuus. Tuota levyä voi kutsua jo mestariteokseksi, minun kirjoissani se on Nightwishin paras albumi. Keikatkin ovat olleet joka kerta unohtumattomia spektaakkeleita ja sellaista odotettiin tälläkin kertaa.

Settilista muodostui odotetusti ”Endless Forms Most Beautifulin” ympärille. Vaikka levy on pyörinyt soittimessa jo lukemattomia kertoja ja kappaleet kuultu livenäkin pariin otteeseen, niihin ei vain kyllästy. Nightwish ylitti itsensä tuolla levyllä ja on lisäksi keikoillaankin pystynyt tarjoamaan sen asettamien suurien odotusten mukaisia kokemuksia. Tällä kertaa vielä suurempia ja voimakkaapia kuin yleensä. Tämä oli todella ainutlaatuinen esitys. Lavalla yhtye tuntui puhkeavan kukkaan, syttyvän liekkeihin ja pistävän aivan äärimmäisen parastaan. Planeetat olivat linjassa ja jumalat puolellamme. Nightwishiltä on kyllä totuttukin näkemään mahtavia esityksiä, mutta tänään he olivat aivan totaalisen liekeissä. Jos joku Nightwishin kappale kuulostaa levyllä täydelliseltä, se kuulosti tällä keikalla vielä paremmalta.

nightwish3Vanhempia kappaleita kuultiin juuri sopiva määrä ja Nightwishin historia käytiin läpi melko kattavasti kaikkine aikakausineen. Nightwish on aikojen saatossa kehittynyt, muttei lopulta kuitenkaan muuttunut hirveästi. Silti musiikki on pysynyt kiinnostavana ja herättää tunteita enemmän kuin koskaan. Nightwishillä ei siis ole mitään syytä elää menneessä, eikä se sitä teekkään. Menneisyyttä ei olla kuitenkaan unohdettu, vaikkei sitä liiemmin korostetakkaan. Edes kaikkia tunntuimpia hittejä, jotka ovat vuosia kuuluneet vakiosettiin, ei kuultu. Se lienee lopulta vain hyvä asia ja osoittaa Nightwishin olevan tällä hetkellä parempi kuin koskaan. Nykyinen kokoonpano pärjää omillaan ilman menneisyyden kahleita. Muutamat varhaisen tuotannon kappaleet tarjosivat nostalgiaa ja muistutuksen siitä, miten tähän hetkeen on päädytty. Ne eivät olleet missään tapauksessa tämän keikan pääasia, mutta olivat silti hienoja hetkiä uuden tuotannon lomassa.

nightwish5Keikalla koettiin muutama yllätyskin. ”Oceanborn”-albumin ”Stargazers”-kappale soitettiin, mutta Marco Hietala halusi katsoa Nightwishin soittoa yleisöstä käsin. Sattuneesta syystä hän on viimeksi ollut Nightwishin keikalla yleisön puolella vuonna 2000. Bassotaiteilijan tontti jäi hetkellisesti vapaaksi, mutta tuon kappaleen ajaksi lavalla vieraili ”Oceanborn” ja ”Wishmaster” -albumeilla soittanut basisti Sami Vänskä. ”Last Ride of The Day” -kappaleen ajaksi rumpali Kai Hahto taas astui hetkeksi sivuun alkuperäisrumpali Jukka Nevalaisen noustessa rumpalin pallille. Nämä olivat hienoja hyvän mielen hetkiä varsinkin Nightwishiä pitempään seuranneille. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

nightwish4Koko ilta kulminoitui taianomaisen hienoon ”The Greatest Show on Earth” -teokseen. Jos Nightwishillä on olemassa joku kruununjalokivi tai Graalin malja niin se on juurikin tämä järkälemäinen mestariteos. Tämä on suoraan sanoen yksi hienoimpia asioita, mitä olen ikinä kuullut. Reilut kaksi tuntia kestänyt ja valtaviin mittasuhteisiin paisunut keikka sai arvoisensa lopetuksen. Visuaalinen puoli oli valoja, taustavideoita, lavasteita ja ilotulituksia myöten kunnossa ja auttoi musiikkia saavuttamaan myös elävänä lavalla ne elämää suuremmat mittasuhteet, jotka jokainen tuntee päänsä sisällä Nighwishin levyjä kuunnellessaan. ”The Greatest Show on Earthin” jälkeen millän kappaleella tai ylipäätään yhtään millään asialla koko maailmassa ei olisi ollut enää mitään sanottavaa. Olo oli melko tyhjentynyt ja yltäkylläinen, en olisi voinut toivoa tällaiselta keikalta enää mitään enempää. Kai ilmassa oli jotain Samuli Edelmannin tähtipölyä, mutta olen vakavissani sitä mieltä, että tämä oli yksi parhaita koskaan näkemiäni keikkoja, ehkä jopa paras.

nightwish7

Settilista:
1. Shudder Before the Beautiful
2. Yours Is an Empty Hope
3. Bless the Child
4. Storytime
5. My Walden
6. Élan
7. While Your Lips Are Still Red
8. Weak Fantasy
9. Alpenglow
10. Sahara
11. Wishmaster
12. I Want My Tears Back
13. Nemo
14. Stargazers
15. The Poet and the Pendulum
16. Last Ride of the Day
17. The Greatest Show on Earth

Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Jani Kormu

Luetuimmat

Uusimmat