Obituaryn yhdeksännen albumin julkaisua ennakoiva informaatio viestittää ankarasta periksiantamattomuudesta. Miksaaminen ja tuottaminen on hoidettu omassa studiossa itsenäisesti. Kustannukset on katettu omien fanien keskuudessa kerätyllä joukkorahoituksella. Ovea avataan muulle maailmalle sen verran, että vastaavan tuottajan paikka on ulkoistettu. Kansitaiteesta vastaa laskujeni mukaan seitsemättä kertaa Andreas Marschall, hänkin taitaa siis kuulua sisäpiiriin. Perinpohjaiselle ”Me olemme me” -asenteelle on nostettava hattua. Obituary on joukkue, joka taistelee vahvana yksikkönä muuta maailmaa vastaan. Ja joukkueen kannattajia ei ole koskaan petetty trendien perässä juoksemisella tai musiikillisilla kokeiluilla. Linja pitää tälläkin kertaa. Death metal -pioneerit eivät päästä minkäänlaisia uusia ainesosia sotkemaan hyväksi havaittua tuotetta.

Paalulla oleva ”Centuries Of Lies” potkaisee tehokkaalla aloituksellaan kuulijaa napakasti leukaan. Laulaja John Tardyn ulosanti on yhtä brutaalia kuin ennenkin. Riffit, groove ja raivo ovat myös yhä läsnä. Rivakan aloituksen jälkeen tiskiin lyödään raskasta louhintaa ja kokonaisuutta nostatetaan ajoittain nopeammalla sykkeellä. Ennakkoon sähköisessä mediassa jaettua ”Violencea” on kommentoitu paluuksi ”Slowly We Rotin” aikoihin. Itse koen tunnelmien pysyneen alusta asti samoina, ainoastaan laadussa on tapahtunut satunnaisia notkahduksia. Obituary on saanut teknisyyden kuulostamaan poikkeuksetta vaivattomalta ja yksinkertaiselta. Onko muuttumattomuus suoraselkäisyyttä vai pysähtyneisyyttä, kukin päättäköön tahollaan.

Obituaryn kaltaisen pitkän linjan yhtyeen ammattitaito on epäilemättä sen verran korkealla tasolla, että visioiden toteuttaminen onnistuu omin voimin. Soundipolitiikassa ei olekaan nokan koputtamista. Väitän kuitenkin, että ulkopuolelta tulevaan ja luovaan prosessiin osallistuvan tuottajan objektiiviset korvat olisivat nostaneet lopputulosta asteen korkeammalle. Herkulliset pienet yksityiskohdat joko loistavat poissaolollaan tai jäävät puolitiehen.

”Inked In Blood” olisi mielenkiintoisempi kokonaisuus, jos esimerkiksi ”Visions In My Headin” hidasteleva, kirkasta kitarasoundia sisältävä väliosa olisi toteutettu kierompaan vääristyneenä tunnelmointina. Tällainen mädäntyneellä pensselillä maalaaminen tehostaisi kummasti sekä levyn raskaita, että nopeampia elementtejä. Tehokeinot olisivat tarpeen myös siksi, että vertailuun asetettaessa Obituary vuosimallia 2014 ei ole enää ainutlaatuisen vallankumouksellinen. Rinnalle on noussut brutaalia joukkoa, joka on vienyt esikuvansa lanseeraamat huomionherätyskeinot äärimmäisyyksiin.

Yksioikoisuuden lisäksi pisteitä laskee suurimmaksi osaksi keskinkertainen biisimateriaali. On epätodennäköistä, että likaisesta tusinasta nousee esille tulevaisuuden klassikoita. Hartaan tutkimustyön jälkeenkään en pysty muistamaan kunnolla kuin tehokkaan aloituksen, ”Violencen” iskevyyden ja ”Visions In My Headin” moni-ilmeisyyden. Olisi piristävää kuulla joltain pitkän tien kulkijalta uutta tuotantoa, josta keikkasettiin kohoaisi enemmän kuin ne pakolliset 2-4 kappaletta. En usko ”Inked In Bloodin” olevan tuollainen julkaisu.

Neljän vuoden synnytystyön jälkeen on lupa odottaa enemmän. Tai ehkä pitkä kohotusaika kielii luovan kynän tylsistymisestä. Kannattajien ei silti tarvitse heittää kirveitään kaivoon. Kaikkine puutteineenkin tämä on taattua tavaraa. ”Inked In Blood” ei pärjää missään nimessä alkupään tuotannolle, tai vuoden 2005 ”Frozen In Timelle”. ”Back From The Dead” sen sijaan voitetaan täpärästi. Lajiuskollinen Obituary on niitä yhtyeitä, jotka ovat huonoimmillaankin melko hyviä.

7 ½ /10

Kappalelista:
1. Centuries Of Lies
2. Violent By Nature
3. Pain Inside
4. Vision In My Head
5. Back On Top
6. Violence
7. Inked In Blood
8. Deny You
9. Within A Dyinb Breed
10. Minds Of The World
11. Out Of Blood
12. Paralyzed With Fear

Obituary In Facebook

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen