Opastettu matka ihmismieleen: haastattelussa Spiritraiser
Tunnelmallista rockia tarjoileva helsinkiläis-riolainen Spiritraiser julkaisee pitkään haudutellun debyyttinsä ”Inspiral” syyskuun 28. päivä. Bändi on monelle varmasti uusi tuttavuus, joten lienee paikallaan ottaa selvää mikä tämä mm. Profane Omenista ja Sleep of Monstersista tuttuja miehiä sisältävä yhtye oikein on.
Henkevästi nimetty bändi avaa musiikillaan portit ihmismielen syövereihin, jonne meidät johdattaa bändin laulaja, Riossa matkaoppaana työskentelevä Jules Näveri, eli tuttu mies myös Profane Omenin keulilta.
Aloitetaanpa siitä miten ja milloin Spiritraiser sai alkunsa.
– Rehellisesti sanottuna en ihan tarkalleen tiedä milloin bändi on perustettu, ehkä vuonna 2005. Mutta bändi oli tuolloin käytännössä täysin erilainen ja soitti ihan erilaista musiikkia. Silloisen ja nykyisen bändin välillä yhteistä on enää sama kitaristi ja basisti. Kun itse tulin mukaan vuonna 2014, niin mietittiin pitäisikö nimeä vaihtaa, mutta kaikki tykkäsivät kovasti Spiritraiser-nimestä. Ja kun siinä vaiheessa alkuperäinen yhtye oli ollut jo vähän aikaa tauolla katsoimme, että tässä on nyt hyvä tilaisuus tuoda hyvänniminen bändi uudestaan esiin uusilla avuilla.
Kuinka itse päädyit mukaan bändiin?
– Olin käynyt Uulan, Anssin ja Kristianin kanssa jamittelemassa tätä musiikkia jo 2011. Diggasin ihan hirveästi matskusta, mutta jostain syystä silloin oli kiire, ja ei vaan yksinkertaisesti löydetty yhteistä aikaa viedä hommaa eteenpäin. Kun sitten 2014 tulin käymään Suomessa, kyselin eräältä yhteiseltä ystävältä mitä jätkät nykyään tekee ja onko niillä jotain musajuttuja. Kuulin, että niillä on edelleen sama bändi ja että keikkakin on buukattu silloiseen Nosturin Alakertaan. Tiedustelin kuka heillä on siinä laulajana ja selvisi ettei heillä ole sellaista, vaan aikovat vetää keikan instrumentaalina. No, soitin Uulalle ja ilmoitin, että kuulin et teillä on keikka ja mun pitäisi tulla vetämään se teidän kanssa. Jostain vaan tuli sellainen intuitio, koska jätkät teki juuri sellaista musiikkia mikä tuntui todella itselle räätälöidyltä. Käytiin kämpillä ottamassa biisejä haltuun ja hoidin keikan. Siinä vaiheessahan biiseissä ei ollut minkäänlaisia lyriikoita, vaan vedin kaiken ihan lonkalta ja fiilispohjalta. Sellaista puhdasta tajunnanvirtaa, mikä oli tosi siistiä. Sen keikan pohjalta moneen biisiin syntyi hyvät rytmiikat ja moni hyvä idea jäi elämään. Samana iltana päätettiin, että eiköhän me levytetä nämä biisit.
Mainos päättyy
Biisien rungot tosiaan äänitettiin jo syksyllä 2014, mutta miksi ihmeessä niiden julkaisua saatiin odottaa peräti neljä vuotta?
– Kaikkia syitä en ihan tiedä. Äänitykset venähti ja siinä päädyttiin kokeilemaan erilaisia ratkaisuja, kitarasoundeja ja kaikenlaista muutakin. Meillähän on myös paljon äänimaisemaa ja -taustoja ja se meni pikkuisen viilaamiseksi. Mutta hyvä että meni, koska ihan tässä vielä loppumetreillä tuli päätöksiä, että nyt tämä muuttuukin näin, ja tähän pitää keksiä uusi juttu. Onhan tämän päällä siis istuttu jonkin aikaa ja nyt on hieno fiilis, kun vihdoin saadaan pistää tämä ulos ja ihmiset pääsee kuuntelemaan sitä. Se on meille tärkeää. Vaikkei tästä fyysistä julkaisua tule, niin Spotifyn löytää kaikki.
Ollaan kaikki tosi positiivisesti ajattelevia ihmisiä, ja se on kantanut pitkälle tätä Iisakinkirkkoa rakentaessa.
”Inspiral”-niminen albumi julkaistaan tosiaan vihdoin 28. syyskuuta. Onko levyllä jotain sanomaa tai teemaa?
Mainos päättyy
– Levyn keskeisenä teemana on toivonripaus ja on siellä myös paljon rakkauteen liittyviä juttuja. En ole ehkä uskaltanut aikaisemmin täysillä kirjoittaa sellaisesta ja tämä oli hyvä sauma tehdä niin. Olen muutenkin aika huono kirjoittamaan synkistelyaiheista, jos mua ei hirveesti vituta. En mä löydä sitä tekomurjotusta mistään, joten on parempi kirjoittaa sellaisista fiiliksistä, mitkä on mulle aitoja ja samaistuttavia. Tässä oli ympärillä sellainen ideoita ruokkiva porukka, joka komppasi vierestä, et tää on hyvä suunta.
Siellä on paljon ilmaa ja elementtejä, jotka kuljettaa paikkoihin. Se on mielelle visuaalinen kokemus, koska siellä on fiiliksiä, jotka menee ääripäästä toiseen. Vaikka päävire on positiivinen, siellä on myös paikkoja, joissa mieli saattaa vähän kyykätä.
Entäpä lyriikat, mistä ne ovat saaneet innoituksensa?
– Kirjoitin omista peloistani – siitä miltä tuntuu lähteä paikkaan, joka ei ole tuttu ja turvallinen. Siitä millaista on hypätä tyhjän päälle, mihin se saattaa parhaimmillaan kantaa ja miten jotkut asiat on vaan pakko voittaa. Lyriikoita kirjoittaessa olin asunut pari vuotta muualla, jolloin olin ehtinyt käsittelemään ne omat päällimmäiset pelot ja sen fiiliksen minkä takia sinne menin, eli vaimon perässä. Se oli itselle maailman mullistavin asia koskaan. Halusin jotenkin pukea sen ulos ja kertoa henkilökohtaisella tasolla omasta muutoksesta sekä siitä miten aloin elämään ihan eri tavalla ja miten elämä alkoi maistua ihan eri tavalla. Se on tietynlainen henkilökohtainen matka.
Mainos päättyy
Levyllä ruopataan tunteita siis hyvinkin syvältä. Minkä kappaleen sanoituksiin olet itse erityisen tyytyväinen?
– ”Spiral” on sellainen biisi, mikä vain odotti tulemistaan sanoitukselliseen muotoon. Vaimolleni tapahtui tragedia 2011 syksyllä, kun hänen pikkusiskonsa menehtyi aggressiiviseen aivokasvaimeen, jonka kanssa hän oli pystynyt elämään lähes 20 vuotta. Se oli tiukkaa aikaa vaimon perheelle ja muistan, kun Paula kuoli ja alettiin käymään paranemisprosessia läpi. Se oli monen vuoden juttu. Jossain vaiheessa vaimoni äiti kysyi pystyisinkö jonain päivänä kirjoittamaan Paulalle jotain. Kun olin saanut ”Spiralin” lyriikat kirjoitettua, niin tajusin että hetkinen, tämä on nyt se biisi. Biisiä kuunnellessa ymmärsin, että tässä on jokin sellainen yhteys, mitä en tietoisesti lähtenyt hakemaan. Olin alitajuisesti aina miettinyt aihetta ja näin sain sen itsestäni pihalle, kauniiseen muotoon. Biisi onnistui siksi, että sanat tulivat itsestään. Siinä on myös jotain koko meidän bändille hyvin sopivaa, kun puhutaan kuitenkin Spiritraiserista.
Aiheet eivät ole helppoja eikä paikoin musiikkikaan. Millaisessa tilanteessa tai mielentilassa Spiritraiseria kannattaisi kuunnella?
– Rauhassa. Tämä ei ole hissimusiikkia, jonka voisi vaan laittaa taustalle soimaan. Siinä on keskitytty paljon siihen ambienceen ja mitä kaikkea siellä taustalla tapahtuu. Näin onnistuttiin luomaan todella ilmava levy, jonka äänimaisema on parhaimmillaan hyvien kuulokkeiden kautta. Tarkoitus on, että mennään paikkoihin ja koetaan musiikin kautta tunteita ja ahaa-elämyksiä. Koko levy on tutkimusmatka, jolle pitää lähteä ennakkoluulottomalla asenteella ja hyvällä mielellä.
Mainos päättyy
Tässä haastattelussa keskiössä on toki nimenomaan Spiritraiser, mutta koska bändin debyytin lisäksi nyt syyskuussa julkaistiin toisen bändisi Profane Omenin albumi ”Ooka”, on pakko tiedustella oliko ajoitus tarkoituksellinen?
– Julkaisut tulevat pakon sanelemana rysäyksenä oikeastaan sen takia, että Spiritraiserilla meni niin kauan saada kaikki valmiiksi ja ajateltiin, et nyt kun kerran olen pidemmän pätkän Suomessa, niin pistetään tämä tähän syssyyn ulos. Sumplittiin asiat vaan niin, etteivät julkaisut ja julkisuus mene kauhean paljon päällekkäin. Syksy on muutenkin hyvä aika julkaista, kun keikat alkaa pyöriä ja porukka käy ulkona enemmän kuin kesällä.
Keikkoihin liittyen, julkaisun jälkeen ensimmäinen keikka on Lahden Torvessa ja sitä seuraava Lost in Music -festareilla Tampereella, mutta virallinen julkkarikeikka on kuitenkin Nosturissa 17. lokakuuta. Onko keikalta odotettavissa jotain erityistä?
– Nosturiin tehdään viimeisen päälle taidepläjäys. Siihen produktioon satsataan ihan kunnolla, koska ollaan kovin visuaalinen bändi ja halutaan käyttää hyväksi taitoja, kun bändistä löytyy omasta takaa mm. ääniteknikko ja valomies. Itsehän komppaan vaan vierestä, että hyvä idea.
Olet tosiaan asunut jo useamman vuoden Brasiliassa ja muut bändiläiset Helsingissä. Ihan perinteistä bändiarkea ette siis vietä, mutta pitkästä välimatkasta huolimatta asiat ilmeisesti kuitenkin hoituvat ja uutta materiaalia syntyy?
– Uula, Kristian ja Anssi asuvat kaikki samassa kämpässä, joten satunnaiset jamisessiot ja yllättävät inspiraatiopuuskat on helppo käyttää hyväkseen, kun aika helposti pääsee kokeilemaan juttuja jos kaikki sattuu olemaan himassa. Ja kun pojat ovat käyneet jalostamassa ideoita treeniksellä, käyn Google Drivesta sitten kurkkailemassa, et ”jaahas, tällaista on tehty.” Sillä että asun muualla, pistän tavallaan jätkät pakottavaan tilaan. Eli kun mulla on aikaa ja olen Suomessa, niin se on sitten se tietty jakso kun tehdään. Se myös auttaa ennakkosuunnittelemaan paremmin asiat. Ja sitten kun on jaksoja, jolloin emme pysty olemaan kaikki samassa tilassa, niin silloin keskitytään tekemään muita juttuja, jotka taas edesauttavat sitä, että kun taas tulen Suomeen, niin pystymme jatkamaan eteenpäin.
Millaiset tulevaisuuden tavoitteet Spiritraiserilla on?
– Kuten sanottu, jätkät pystyy koko ajan duunaamaan musiikkia ja ollaankin puhuttu seuraavaksi EP:n tekemisestä. Biisit siihen alkaa olla katsottuna ja tarkoitus olisi saada se ulos hyvin pian tämän julkaisun jälkeen heti ensi vuonna. Mielellään tehdään myös mahdollisimman paljon keikkaa, kun aika vaan antaa myöten. Ollaan kaikki aika kiireisiä ja on paljon muitakin juttuja, eli mennään sen ehdoilla, että kaikilla on hyvä mieli lähteä. Kaikki hyvät saumat mitä tulee, pyritään kyllä käyttämään ja halutaan lähteä tätä bändiä kasvattamaan.
Lopuksi on vielä pakko kysyä ammattilaisesta mitä Riossa vieraillessa pitäisi ehdottomasti kokea?
– Riossa pitää ehdottomasti kokea paikallisten arki. Koska paikalliset tykkää hengata ihan missä vaan. Sitä kautta pääsee tutustumaan ihmisiin ja kaikki on aina tervetulleita ihan vieraaseenkin seurueeseen. Tietysti paikkojen näkeminen on tärkeää, mutta paikallisiin tutustuminen vasta hienoa onkin, koska ihmiset ovat siellä hyvin avoimia.
Spiritraiser
Basso: Anssi Ruotanen
Rummut & Efektit: Kristian Merilahti
Kitara: Uula Korhonen
Laulu: Jules Näveri
https://www.facebook.com/Spiritraiserband
