Paavoharju – Joko Sinä Tulet Tänne Alas Tai Minä Nousen Sinne

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 11.11.2013

Askeesin riemastuttava preesens voi usein sykähdyttää erittäin suurella sydämellä. Paavoharju, joka on tunnettu dekadenttisuudesta, autiorakennuksista sekä kulttisuosiosta, nostaa päänsä jälleen pitkäsoiton voimin, kantaen nimeä ”Joko Sinä Tulet Tänne Alas Tai Minä Nousen Sinne”. Savonlinna on toiminut ja toimii vieläkin inspiraationa sekä päämajana, mutta yhtye on käynyt luennoimassa mm. Tanskan Roskilde Festivaleilla sekä Iso-Britanniassa asti. Odotettavissa on erittäin inspiroivaa settiä, indeed.

Paavoharju on vuonna 2000 aloittanut kollektiivi herrasmiehiä, jonka jäseninä toimii ainakin Lauri ja Olli Ainala, tänä vuonna mm. Ruger Hauerista tuttu Paperi-T eli Henri Pulkkinen, Joose Keskitalo, sekä laaja skaala vierailevia persoonia. Menneisyydestä kajahtaa kaksi albumia ”Yhä Hämärää” ja ”Laulu Laakson Kukista”, sekä muutama single että omakustannejulkaisu. Lauri Ainalan käsialaa on myös tunnelmapitoinen ”Unien Savonlinna” DVD-julkaisu.

Tämä levy on aavistuksen painostavampi kuin edelliset, mutta hyvin levottomat hetket saattavat tuottaa mielihyvää. Dominoivana teemana tuntuu olevan elävän elämän ja kuihtuneen infrastruktuurin herkkä symbioosi. Tiedoksi myös, että joutomaat sekä hylätyt rakennukset ovat inspiraation lähde tälle projektille, lisäksi että ne ovat toimineet myös asuinpaikkoina jäsenille. Avainsanoja tälle musiikille voisi toimia kokeellisuus, mielentiloja nuoleva ambient, avant-garde sekä psykedelia, mutta eipä selitetä turhaan, kuunnellaan mieluummin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Ambientpitoisen levyn avaa Edith Södergranin lainaus kappaleella ”Metsän Hämärä”, jota seuraa musiikkivideokappale ”Patsaatkin Kuolevat”. Video aiheuttaa sekopäistä ristiriitaa mielenkiintoa aiheuttavilla filmipätkillä ja Paperi-T:n ilmeettömällä elehdinnällä, mutta on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Lyyrisesti albumi on erittäin onnistunut herättäen kysymyksiä elämästä ja sen pysyvyydestä, hyvinä esimerkkeinä toimivat kappaleet ”Sä Olit” ja ”Tattarisuo 1931”. Kokonaisteema on painostava ja laahaava.

Kappaleissa ei ole kuoro- ja syntetisaattorisovituksia säästelty, lisänä tietenkin industrial-efektit ja ihmisäänet etuperin, takaperin ja jotenkinperin. Laahaavia rap-osuuksia löytyy säännöllisesti, painostava ilmapiiri kosiskelee Burzum-yhtyeen ambientosastoa ja elektroninen tunnelma aiheuttaa muutakin kuin päänsärkyä.

Kananliha ja psykoosi. Paavoharju kokeilee sellaisia ääripäitä, mitä ei ole ennen kohdattu, mutta on silti melko maanläheinen muodostuma. Helppo kohdata, vaikea ymmärtää. Tarkoitusta ei kannata hakemalla hakea.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen