Paluu takaisin kitaravetoisempaan ja raskaampaan soundiin: haastattelussa Saran Joa Korhonen
Alun perin Kaskisissa vuonna 1995 alkunsa saanut rock-yhtye Sara julkaisee uuden ”Summa” -nimisen albuminsa syyskuun 28. päivä itsenäisesti. Tulevalla, järjestyksessään kahdeksannella albumillaan yhtye tekee hieman paluuta juurilleen, ottamalla mukaan jälleen kitarat, ja albumin soundikin on kokonaisuudeltaan hieman synkempää ja raskaampaa. Tavoitimme yhtyeen laulaja Joa Korhosen Vaasasta eräänä aurinkoisena päivänä ja keskustelimme hieman tulevasta albumista sekä bändin tulevaisuuden näkymistä albumin julkaisun jälkeen. Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan tästä:
Mitenkäs teillä meni kesä bändin kanssa?
Joa Korhonen: Aika rauhallisesti levyä tehdessä. Aukustissa Jalasjärvellä käytiin soittamassa kesän ainoa festarikeikka. Valmistelimme tulevaa julkaisua.
Milloin tulevan ”Summa” -albumin tekeminen alkoi? Oliko levylle biisejä jo valmiina ennen ”Solus” -albumin julkaisua?
Joa Korhonen: Ei kyllä tainut olla, ne ovat kaikki tulleet sen jälkeen. Siinä kuitenkin tuli sellainen innostus raskaampaan musiikkiin ja halusi tuoda ne kitarat takaisin. ”SOLUS” -ajan biisit olivat kuitenkin paljon sitä kone-tavaraa, kevyempää ja jollain tapaa iloisempaa. Nyt haluttiin taas mennä sinne synkkyyteen, niin kyllä nuo ovat kaikki sen jälkeen.
Mistäs tällainen into raskaampaan musiikkiin nyt sitten syntyi?
Joa Korhonen: Nuo ovat niin makeita sattumia kaikki mistä sitä sitten innostuu. Kivelän Marko, meidän kitaristi-kiipparisti taisi soittaa joissakin meidän treeneissä Circlen ”Terminal” -biisiä, jossa on törkeän hyvä riffi. Tuli sellainen fiilis, että halusi tehdä taas riffejä, ja siitä homma lähti liikkeelle.
Teiltä tulee nyt kahdeksas levy. Kuuletko teidän aikaisemmasta tuotannostanne selkeästi sen, mitä musiikkia siihen aikaan on kuunneltu? Heijastuuko sen hetkinen musiikkimaku aina kappaleisiin?
Joa Korhonen: Kyllä kuulen. Miettii vaikka ”Se keinuttaa meitä ajassa” -levyä, silloin on ollut tanskalainen Kashmir ja Kings of Leon sellaisia mitä kuuntelin paljon. Kyllä sieltä tulee läpi noi mitä on kuunnellut ainakin jollain tasolla, vaikka ei ehkä ihan niin selvästi. Kyllä sen jollakin tapaa huomaa.
Aikaisemmin julkaisitte kolme EP:tä ja nyt tuli albumikokonaisuus. Mistä tuli idea, että nyt julkaistaan albumi EP:iden sijaan?
Joa Korhonen: Kai se oli niin, että ei haluttu kikkailla, vaan julkaista pitkäsoitto, jolla ehkä saa paremmin sitten huomiotakin. Nyt oli myös aikaa tehdä pitkäsoittoa, eikä tarvinnut niin pieniin pätkiin sitä julkaista. Silloin edellisellä kerralla oli ollut pitkä tauko edellisestä levystä, ja sen takia haluttiin julkaista kappaleet EP:nä, että saataisiin kamaa pihalle vähän nopeammalla tahdilla.
Kumman koet haastavammaksi, hyvän EP:n vai hyvän levyn teon? Vai onko niissä eroavaisuuksia?
Joa Korhonen: Nuo EP:tkin oli tarkoitettu niin, että niistä kasattiin koko levy silloin. Jonkin näköinen kuva siis oli jo silloin, että ollaan tekemässä pitkäsoittoa, mutta julkaistaan ne aluksi noin. Toki pitkäsoitossa on aina edemmän työtä. EP taas on sellainen lyhyt rykäisy. Nyt tuli sellainen olo, että haluttiin taas julkaista pitkäsoitto.
Eikö lyhyen hyvän kokonaisuuden tekeminen ole vaikeampaa kuin pitemmän? Albumilta kun voit itse valita ne singlet, mutta EP:ltä melkein joudut julkaisemaan kaikki kappaleet?
Joa Korhonen: Niin, EP:ssä pitäisi periaatteessa olla niitä hittejä. Nykyään todella paljon julkaistaan vain biisejä. Itsekin sitä jossakin vaiheessa mietti, että kannattaisiko julkaista vain biisejä. ”SOLUS” -albumin jälkeen julkaistiin pari kolme biisiä. Silloin tulivat Kasevan ”Tyhjää” -cover, sekä ”Hyvä sää” ja ”Tulva / Olet kaikkialla”, jotka olivat sellaisia, että ne jäivät jotenkin irrallisiksi. Omaa elämää pystyy sillä tavalla pitkäsoitoilla katsomaan taaksepäin, että mikäs levy tuolloin on ollut ja nyt tuntui, että on saatava taas yksi sellainen merkki itselle.
Sanoit, että ”Summa” -albumilla uidaan syvemmissä vesissä. Heijastuuko se jotenkin elämääsi, vai miksi kappaleista tuli synkempiä?
Joa Korhonen: Kyllä se jotenkin. Ikää kun tulee, niin varmaan jokainen alkaa miettimään elämää eri tavalla, että mitä sitä pitäisi vielä tehdä, vai onko tämä tässä. Sitä on ruvennut miettimään omia paheitaan, että antaako niiden viedä, vai pitäisikö vähän ruveta skarppaamaan. Osassa uuden levyn teksteistä käsitellään juuri näitä asioita.
Kun katsot Saran uraa alkuajoista tähän päivään, niin onko jotain sellaisia asioita, jotka mielestäsi olisi pitänyt tehdä toisin?
Joa Korhonen: No kyllä niitä joskus tulee mieleen. Esimerkiksi ihan alkuaikoina, että valittiinko oikea levy-yhtiö ensimmäiselle levylle. Kyllä sitä välillä aina miettii tuollaisia. Ne asiat ovat kuitenkin sellaisia mihin ei pysty vaikuttamaan, joten vaikka välillä asioita miettii, niin en jää niihin turhaan vellomaan.
Kuinka iso hinku teidän bändillä on ulkomaille? Onko se ollut alusta asti päämäärä, tai päämääränä jossain vaiheessa?
Joa Korhonen: Ei se ikinä ole ollut päämääränä. Aina sitä mietitään ja puhutaan, että olisi makeeta lähteä johonkin, pitäisikö koittaa tehdä jotakin englanniksi ja sellaista. Tuntuu vain, että meneekö siinä sitten joku osa Sarasta, kun suomen kieli on iso osa Saran musaa. En tiedä onko se sitten vain joku typerä oma juttu mikä on vain jämähtänyt päähän, eikä pysty päästämään irti. Taisi olla juuri Aukustin-keikalta kun tultiin, niin rumpali otti asian esille, että pitäisikö tehdä englanniksi musaa. Eihän se kielen vaihtaminenkaan tarkoita sitä, että pääsisi heti ulkomaille. Onhan Suomessa paljon bändejä jotka yrittää, että ei se helppoa ole.
Niin, ja onhan paljon bändejä, jotka julkaisevat suomen kielellä levyjä, joilla on yksi tai kaksi kappaletta jopa englanniksi. Esimerkiksi Turmion Kätilöiden uudella levyllä on kaksi kappaletta englanniksi. Mahtaisiko olla tyhmä idea laittaa englantia sinne sekaan, jos kokee biisin olevan muuten sellainen, että sen voi julkaista?
Joa Korhonen: Mielestäni se sotkee kokonaisuutta. En itse haluaisi sekoittaa kieliä samalle albumille.
Puhuit juuri albumikokonaisuudesta, ja nykyäänhän moni striimaa musiikkia, missä albumikokonaisuus häilyy. Kuunteletko itse musiikkia paljon albumikokonaisuuksina, vai meneekö sinullakin Spotifyn kuuntelu niin, että kuuntelet kappaleen yhdeltä artistilta ja toisen seuraavalta?
Joa Korhonen: Se vähän riippuu. Aika paljon kyllä kuuntelen niin, että pistän jonkun hyvän levyn soimaan joka sitten soi läpi. Sitten jos on etsimässä uutta inspiraatiota itselle uudesta musasta, niin sitten kyllä vähän pomppii edestakaisin etsien uutta soundia. Mutta kyllä niitä levyjä tulee kuunneltua, varsinkin omia suosikkilevyjä.
Kuunteletko paljon musiikkia nykypäivältä? Kuunteletko paljon uusia albumeita, vai ovatko ne mihin palaat aina uudelleen vanhoja levyjä?
Joa Korhonen: Tosi paljon uutta kuuntelen, esimerkiksi IAMXin uusia levyjä olen kuunnellut todella paljon. Bändin Chris Corner on aika ahkera, ja usein niitä uusia levyjä tuleekin. Sitten on Kashmirin ”Zitilites” -levy mihin aina palaa. Kentiä tulee kuunneltua todella paljon, ja nyt viimeisimpänä uutena löytönä Noah Gundersenin ”White Noise” -albumi.
Kuunteletko Spotifystä uusia bändejä? Etsitkö uutta musiikkia, vai kuunteletko vain niitä, jotka ovat entuudestaan tuttuja?
Joa Korhonen: Kyllä eniten tulee niitä tuttuja kuunneltua, mutta välillä kyllä alkaa seikkailemaan ja yrittää etsiä uusia artisteja, mutta se on kuitenkin aika vaikeaa löytää itse. Miikka Koiviston ja Teppo Vapauden uusista radio-ohjelmista löytyy usein mielenkiintoisia bändejä.
Miten näet yleisesti musiikin nykyisen tilanteen? Onko parrasvaloihin nouseminen aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa verrattuna siihen millaista oli silloin, kun olette itse aloittaneet?
Joa Korhonen: Jos me olisimme nyt aloittamassa sillä musiikilla mitä aloittaessamme teimme, niin olisi varmasti vaikeaa. En usko, että levy-yhtiöillä olisi kiinnostusta pitää bändiä kauaa. Me saimme silloin aika rauhassa kasvaa ja tehdä levyä, vaikka homma ei lähtenytkään mitenkään isosti käyntiin. Ovathan asiat menneet sillä hyvällä tavalla eteenpäin, että enää ei välttämättä tarvita levy-yhtiöitä, jos haluaa julkaista omaa musiikkia. Eri asia on sitten huomioidaanko sitä mitenkään, koska sitä tulee niin paljon.
Uuden levyn nimi on ”Summa”. Mistä nimi tulee?
Joa Korhonen: Levyn nimen löytäminen oli vaikeaa tällä kertaa. Yleensä se on tullut aikaisessa vaiheessa. ”SOLUS” -levyn nimen tiesimme jo hyvin aikaisessa vaiheessa, jo ensimmäisistä biiseistä asti. ”Summaa” etsittiin ja etsittiin, kunnes lopulta löytyi ”Avaa se ovi” -singlestä ”olen sattumien summa”. Itseäni viehättää ajatus sattumien summasta. Kaikki olisi voinut olla jotain muuta, ja sillä olisi aivan yhtä paljon merkitystä.
Miten itse kuvailisit ”Summa” -levyä faneillenne, jotka eivät ole sitä kokonaan vielä kuulleet? Entäpä mitä voit kertoa levyn sanoituksista? Minkälaisia aihealueita siinä käsitellään?
Joa Korhonen: Halusimme tehdä synkempää, kuin mitä edellinen levy oli. Halusimme tuoda raskautta takaisin musiikkiin, vaikka ei ”SOLUS” -albuminkaan tekstit mitään iloisia olleet. Dystooppista maisemaa ollaan haettu, ja kuten aikaisemminkin sanoin, niin sellaista itsetutkiskelua, että onko tämä nyt tässä tai pitäisikö tehdä korjausliike omassa elämässä. Vaikka tekstit tuleekin omista kokemuksista, niin aina ei jaksa jauhaa vain itsestään. Asioista voi puhua myös isommissakin yhteyksissä, kuten miten ihmiset voivat nykyään, uskalletaanko siitä puhua. Löytyykö sisäinen rauha, vai nielaisevatko laitteet ja ympäröivä kaaos meidät lopulta kokonaan? Levyllä eletään hetkeä, jolloin jonkinlainen murros on lähellä – uskalletaanko avata ovi tuntemattomaan, vai romahtaako tämä kaikki.
Muusikoiden masentuneisuus on ollut hiljattain varsin paljon tapetilla, ja olemme saaneet lukea uutisista mm. Chris Cornellin sekä Chester Benningtonin itsemurhista. Onko ”Summa” -albumin sanoituksissa jotain tällaiseen viittaavaa? Oletko itse kokenut masentuneisuutta muusikon urasi aikana?
Joa Korhonen: Osassa sanoituksista manaan pois sitä omaa “Synkkää matkustajaa”, joka aina välillä nostaa päätänsä. Olen kuitenkin yrittänyt kirjoittaa taas aika vapaasti, niin ehkä sieltä on muiden helpompi löytää se oma tarina. Itse en ihan masentuneisuutta ole kokenut, tylsyyden tunteita ehkä ennemmin. Ehkä kun odottaa sitä seuraavaa Sara-juttua, kuten keikkaa tai uutta levyä, niin se väliin jäävä aika tuntuu vain siltä odottamiselta. Sille ajalle ehkä pitäisi keksiä jotain muuta.
Koetko muusikoiden olevan helpommin masentuvia kuin muut ihmiset, vai onko heidät vain nostettu tapetille koska heillä tavallaan on ääni jolla puhua julkisesti?
Joa Korhonen: En tiedä onko se mikään muusikkojen tai taiteilijoiden ominaisuus. Voi olla, että he ovat jollain tapaa herkempiä ja heille korkeat piikit ovat todella korkeita ja sieltä korkeuksista laskeutuminen on sitten todella vaikeaa. Toki on hyvä, että he puhuvat, ehkä se voi auttaa sitten jotain toista ihmistä, joka ei välttämättä uskalla puhua näistä asioista.
Millaista sitten on nyt ollut odottaa uuden levyn julkaisua?
Joa Korhonen: Nyt kun julkaistaan itse, siihen liittyy paljon valmisteluja ja muuta. Tietysti odottamiseen liittyy myös sellainen epäröinti, onko tämä levy sittenkään hyvä, olisiko pitänyt tehdä vielä muutama biisi. Seuraavassa hetkessä sitä sitten jo huomaa ajattelevansa, että kyllä on kova julkaisu tulossa.
Mitä tapahtuu levyn julkaisun jälkeen? Ilmeisesti jonkin verran keikkoja on sovittuna. Millaisia suunnitelmia teillä on?
Joa Korhonen: Kymmenisen keikkaa lokakuun alusta lähtien. Neljäs päivä Oulussa ja viides päivä Vaasassa. Siitä sitten jatketaan keikkailua loppuvuosi. Voi olla, että joitain lisäyksiä tulee listaan, joka nyt on julkaistu. Toivottavasti levyllä menee hyvin ja ihmiset ottavat sen hyvin vastaan, että päästään soittamaan paljon keikkoja. Tämä kesä meni pitkälti levyä tehdessä eikä paljoa soitettu keikkoja, että toivottavasti päästään ensi kesänä taas festareille.
Kuinka tärkeänä näet nykyään fyysisen äänitteen? Koetko sen paremmaksi, että ihmiset ostavat fyysisen levyn kuin kuuntelevat jostain? Jääkö siitä enemmän artistille käteen nyt, kun teillä on oma levy-yhtiö?
Joa Korhonen: Kyllä se on tärkeää varsinkin keikkareissulla ollessa, kun ihmiset haluavat tulla ostamaan CD:n tai vinyylin. Jos sitä ei ole, niin ihmiset kuitenkin käyvät kyselemässä. Hyvää promoahan se myös tietenkin on. Totta kai siitä enemmän jää käteen, vaikka ehkä se taas ei mitenkään näy, kuten Spotifyn kuuntelut. Spotifystä on näkyvyyden kannalta ehkä enemmän hyötyä.
Albumilta julkaistaan haastattelun lopussa kappale nimeltä ”Valve”. Kertoisitko meille hieman tuosta kappaleesta?
Joa Korhonen: ”Valve” on itse asiassa äärettömän tärkeä biisi levyllä, vaikka se meinasi aluksi jäädä albumilta pois sovituksellisten ongelmien takia. Pidän biisistä paljon, koska siinä yhdistyvät raskaat riffit ja kevyempi kertosäe, ja Arton tekemä upea intro alussa kruunaa kappaleen. Biisin teksteistä voisin kertoa sen verran, että jos ne omat pedot hyväksyy, niin niiden kanssa voi oppia elämään, vaikka ne välillä pelottaisivatkin ihan helvetisti. Jokaisella kai niitä omia petoja on olemassa. Tekee hyvää puhua niistä, koska ehkä niistä sitten lopulta tulee arkipäiväisiä ja ne unohtuvat.
Kiitoksia haastattelusta ja onnea levyn ansiosta. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?
Joa Korhonen: Käykää hakemassa ”Summa” ja tulkaa keikoille!