Parasta uutta musiikkia – kooste viikon 14/2017 huomionarvoisista kappaleista!

Tässä jutussa esittelen omia poimintojani viikon aikana julkaistuista hyvistä ja ei-niin-hyvistä kappaleista sekä kerron omia mietteitäni niistä. Luonnollisesti kaikkia viikon aikana julkaistuja kappaleita ei tällä listalla ole, vaan nostan esille muutamia omia valintojani.

Hyvät

At The Drive-In – Hostage Stamps

Yksi parhaimmista post-hardcore yhtyeistä jatkaa siitä, mihin se jäi yli 15 vuotta sitten. At The Drive-In ei kuulosta vanhentuneen päivääkään, vaikka ”Hostage Stamps” onkin tietyllä tapaa harkittu ja kypsä kappale. Cedric Bixlerin ääni on hunajaa korville samalla, kun Omar Rodriguez tykittää menemään siksak-kuvioista nuottien piikkilankaa kitarastaan. Kappale on jotenkin virkistävä tuulahdus jo hyvin tuulettuneesta komerosta, jonka At The Drive-In sulki uransa parhaan albumin jälkeen vuonna 2000. Energia ja tiukka yhteensoitto on edelleen tallella. Kappaleesta tulee paikoitellen mieleen Refusedin musiikki.

Mew – Twist Quest

Progepop-ryhmä Mew on julkaissut tulevalta ”Visuals”-albumiltaan nyt yhteensä kolme singleä, joista jokainen lupaa melko kovaa albumia. Kuulokuva on todella miellyttävä Mew’n maalaillessa kimaltavalla väripaletillaan taulua, joka on kuin katsoisi Roger Deanin maalauksia kaleidoskoopin läpi. Kappale noudattelee melko tyypillistä pop-rakennetta, mutta erityisesti mukaan tulevat puhallinstemmat kuulostavat hyviltä. Ne lisäävät värimaailmaan hieman rikkaampaa ja tekstuuriltaan jazzahtavaakin ilmettä. Saksofonisoolo on samalla sekä Pink Floydia että David Sanborn -tyylistä smooth jazzia.

Full Of Hell – Crawling Back To Your God

Amerikkalaista grindcorea parhaimmillaan. Soundit ovat raskaat, ja itse kappaleessa on vaikutteita niin sludgesta kuin noisestakin. Jollain kierolla tavalla tässä on tosi hyvä groovekin. Luonnollisesti kaikki sanotaan hyvin kompaktisti ja lyhyessä ajassa – vaikka ei tämä mikään kuuden sekunnin purkaus olekaan. Edellinen ”Deluminate”-kappale liikkui ehkä enemmän klassisen grindcoren raamien mukaisesti ja onkin kelpo kuuntelemisen arvoinen rypistys.

Dreamcar – Kill For Candy

80-luvun viboilla sokeroitu ”Kill For Candy” on melankolista ja tanssittavaa new wavea. Retroilemassa on jäseniä sekä AFI:sta että No Doubtista, ja lopputulos kuulostaakin näiden kahden fuusiolta. Muutoin kappale on melkein kuin Duran Durania, vaikka groovet ovat suoraviivaisempi. Myös Ultravoxin ja Tears For Fearsin vaikutus on selvä.

Uneven Structure – Crytal Teeth

Ehdottomasti mielenkiintoisempaa kuin pelkkä mekaaninen djent-riffittely. Kappaleessa on tunnelmaa, eivätkä synkopoidut nytkähtelyt sakota liikaa kuuntelukokemusta. Melodinen soolo on melko tarpeeton, eikä siihen kasvateta kunnolla. Kappaleessa kuuluu jostain kumman syystä samanlaisia fiiliksiä kuin Heveinillä, vaikkakin tässä tapauksessa ilman jousia. Lopun karjunnat tulevat juuri oikeassa kohtaa ja toimivat hyvänä tehokeinona.

Oceano – The Great Tribulation

Syvältä maan sisältä kajahtaa jälleen, kun deathcore-yhtye Oceano julkaisi ensimmäisen singlensä tulevalta albumilta. Adam Warren esittelee uskomatonta osaamistaan mikrofonin päässä päästämällä ilmoille mitä helvetillisimpiä ääniä ja maanjäristysmäisiä murahteluja.

Tuomari Nurmio – Joutavia Jorinoita

Itse Dumari iskee vasaralla päähän niitä, jotka remuavat ajattelemattomasti netin kommenttikentissä. Hyväntuulista ja tanssittavaa vanhan liiton menoa juuri niin kuin Tuomari vain osaa. Ihailtavaa kuulla, että biisikynä on vielä terävä, vaikka miehellä onkin jo pitkä ura takana.

Dreamacher – Dream Maker

Mielenkiintoinen biisi. Kappale kehittyy hieman thrash metal -tyylisestä riffistä sujuvasti melodiseen hard rockiin, ja siinä on kuultavissa vaikutteita metalcoresta, Rushista ja ripaus djenttiä. Melodiat ovat toimivia, ja bändillä on selvästi hyvä meininki päällä ja oikein hyvin omaperäisyyttäkin.

Michael Monroe – One Foot Outta The Grave

On vain yksi ja ainoa Michael Monroe, ja hänestä on ansaitusti tekeillä dokumenttielokuva. ”One Foot Outta The Grave” tulee löytymään miehen tänä keväänä julkaistavalta kokoelmalevyltä. Itse biisihän on hyvin tuttua ja turvallista, hyväntuulista ja pirteää rockia. Kaikki kulkee, niin kuin pitääkin, ja svengaa kuin hirvi.

Ei niin hyvät

Scale The Summit – Astral Kids

Edellinen single tältä koukeroista instrumentaalista progea soittavalta bändiltä oli todella hyvä. Kuitenkin tässä kappaleessa on hyvin vähän mitään kiinnostavaa, ja mielenkiinto sammuu viimeistään puolivälissä. Kappale kuulostaa harvinaisen kuivalta ottaen huomioon, kuinka hienojakoista on ollut bändin harmonioiden ja melodioiden verkko sen aikaisemmilla loistavilla julkaisuilla. Osat vilisevät korvissa vailla kummoisempia kytköksiä ja punainen lanka jää labyrintin keskelle jo hyvän aikaa sitten. Tuleepa tuolla jokin Porcupine TreenFear of Blank Planet” -kappaleen melodialta kuulostava lyhyt hetkikin. Se täytyy sanoa, että lopun jazzahtavampi osio ja sitä edeltävä melankolinen tapping-hetki ovat ihan hyviä. Kappale on kuitenkin kokonaisuutena aika sekava ja Scale The Summitin mittapuulla ikävä kyllä jopa tylsä.

Kuuntele kappale: https://www.youtube.com/watch?v=o4X3czO6CGQ

Lue lisää aiheesta

Full Of Hell julkaisi tulevan albumin nimikkobiisin videon kera Full Of Hell Yhdysvaltojen kovimpiin grindcore -yhtyeisiin kuuluva Full of Hell on julkaissut tulevan "Trumpeting Ecstasy" -albumin nimikkobiisin ...
Viikon 16/2017 parhaat biisit – mukana mm. Paramore, Dying Fetus, Roger Waters ja Abduktio Tässä jutussa esittelen omia poimintojani viikon aikana julkaistuista hyvistä ja ei-niin-hyvistä kappaleista sekä kerron omia mietteitäni niistä. ...
Deathcorea lauantaihin: Oceano julkaisi uuden kappaleen ja musiikkivideon Oceano Deathcore -yhtye Oceano julkaisi toisen näytteen 19.5 julkaistavalta "Revelation" -albumiltaan. Aikaisemmin julkaistu "The Great Tribulatio...
Jyrinää pinnan alta – Uneven Structuren massiivinen ”La Partition” Uneven Structure Kahden hyvin onnistuneen djent -klassikoksi nousseen julkaisun jälkeen ranskalaisella Uneven Structurella on edessään tehtävä – m...