Pässilauma – Baltoskandia & Sa-no-ja

passilauma-eptPässilauma on tehnyt yhden julkaisun kaavasta poikkeuksen, sillä yhtye ei ole tyytynyt julkaisemaan vain yhtä ep:tä, vaan on kerralla pyöräyttänyt kaksi. Molempien levyjen kansissa komeilee pässin pää, mutta ”Sa-no-ja”-levyllä se on punaista taustaa vasten ja vastaavasti ”Baltoskandialla” mustalla taustalla. Molemmat ep:t sisältävät neljä kappaletta, joten ne ovat mielekkäämpiä arvioida yhdessä, jolloin Pässilauman musiikistakin pysyy paremmin perillä. Yhtye tekee rockia vahvassa punk hengessä – sanoitukset ovat pistäviä, mutta itse musiikissa ei ole annettu genrerajojen kahlita. Yhtyeen kahdeksan kappaletta ovat keskenään yllättävänkin erilaisia.

passilauma-baltoskandiaEnnen levyihin siirtymistä valoitan hiukan yhtyettä. Pässilauma koostuu neljästä jäsenestä – kitaristi Ahosesta, toisesta kitaristista Kemppaisesta, rumpali Kivilahdesta sekä basisti Suurosesta. Jottei asia olisi liian itsestään selvä, levyillä kuullaan niin Ahosta, Kemppaista kuin Suurosta laulamassa. Herrat myös vaihtelevat instrumenttien soittamista keskenään.  Nyt siirrytään sitten levyihin ja aloitetaan ensin tummanpuhuvasta ”Baltoskandiasta”. ”Itsepä Tilasit” aloittaa levyn rehvakkaasti ja intoutuupa kitaristi Ahonenkin raivoamaan kertosäkeissä. Lyriikat ovat jopa hiukan kliseisesti yhteiskuntaan kantaaottavat, mutta pitäähän levyltä löytyä punk-uskollisia ralleja. ”Kylläpä Olut Maittaa” jatkaa hiukan samalla linjalla, mutta sanoitukset ovat vielä hauskemmat ja basisti Suurosen ääni istuu tähän kappaleeseen erinomaisesti. Ja kukapa ei haluaisi laulaa keikalla yhtyeen mukana ”Kyllä olut maittaa”-kertosäettä tuoppi kourassa. Pässilauma on tehnyt loistavan keikkarallin. ”Baby, Mä Oon Hardcore” on härskimpi ja suorasukaisempi kuin aiemmat, kun Ahonen kritisoi ylikouluttautumista ja johtajuutta. Tiukasta ilmeestä ja äkäisyydestä huolimatta kappaleen vihaisuus pehmittyy, kun kertosäkeet kimittävillä yhteislauluosuuksilla antavat vastapainoa.

Päätösraita ”Baltoskandia” on jotain täysin erilaista – se tuo mieleen progerock kokeilun, johon on sekoitettu örisevämpää Kemppaisen laulutyyliä. Kappaleesta löytyy kuitenkin kevyempää ja pehmeämpääkin puolta, ja lopputuloksena on mielenkiintoinen neljä ja puoliminuuttinen raita. ”Baltoskandia” on äkäisyydestä ja suorapuheisuudesta huolimatta hauska kuuntelukokemus – kappaleet ovat tarttuvia, lyriikat ovelia ja levystä pursuaa tekemisen meininki. Tämän ep:n pohjalta olisin jo valmis marssimaan klubille yhtyettä katsomaan.

9/10

Kappalelista

  1. Itsepä Tilasit
  2. Kylläpä Olut Maittaa
  3. Baby, Mä Oon Hardcore
  4. Baltoskandia

 

 

passilauma-sanojaSiirrytäänpä sitten ”Sa-no-ja” levyn pariin. Kiekon aloittaa nimikkokappale, jossa Pässilauma on kääntänyt nupit kaakkoon ja lauluosuudet ovat niin äkäisiä, että pystyy melkein kuvittelemaan syljen lentävän vokalistien suusta heidän raivotessa mikrofoniin. ”Sa-no-ja” ei ole verbaalisesti kovin lahjakas teos, tässä kappaleessa raivo puskee sanoitusten laadun yli. Kappaleesta mielenkiintoisen tekee myös se, että siinä kuullaan jokaista yhtyeen jäsentä laulamassa. ”Sisusta Kodista Vankila” ei anna empatiaa niille, jotka ruikuttavat elämänsä haastavuutta – kappale on kuin uusi lyönti lyödylle. ”Kahleet” kääntää tunnelmaa vielä aavistuksen synkemmäksi ja kierommaksi psykedeelisillä kitarariffeillä ja Kemppaisen örinävokaaleilla. Viimeinen kappale ”Talviaurinko” rikkoo kolmen edeltävän raskaan kappaleen jatkumon. Kyseessä ei ole ihan balladi, mutta selkeästi pehmeämpi laskeutuminen. Ahosen ja Kemppaisen vuorottelevat lauluosuudet ja kappaleen tunnelma ovat selkeästi kevyempää kuin muulla levyllä. ”Talviauringossa” on myös erikoinen tunnelma, jonka osaltaan luovat ujeltava äänimaailma ja kevyet yhteislauluosuudet.

”Sa-no-ja” ep on raskaampi kuin ”Baltoskandia”. Levyjen lyriikat ovat kuitenkin hyvin samankaltaiset – pistäviä, kritisoivia ja tarttuvia. Pässilauma tarjoaa ”Baltoskandialla” kevyempää ja helpommin lähestyttävää musiikkia, kun vastaavasti ”Sa-no-ja” kohdalla kahlataan synkemmissä melodioissa. Kaksi ep:tä on rohkea teko yhtyeeltä, varsinkin kun levyt ovat keskenään erilaisia ja jakavat mielipiteitä. Ja kun molempien kiekkojen kestot ovat kymmenen minuutin hujakoilla, jaksaa ne molemmat vaivatta kuunnella. Vaikka ”Sa-no-ja” ei uponnut itseeni yhtä hyvin kuin ”Baltoskandia”, suosittelen silti tutustumaan molempiin Pässilauman teoksiin.

7½/10

Kappalelista

  1. Sanoja
  2. Sisusta Kodista Vankila
  3. Kahleet
  4. Talviaurinko

Pässilauma Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentit