Ritchie Blackmoren Rainbow’n paluusta tuli todellisuutta viime kesänä. Kaikkien aikojen kitarasankari Blackmore kasasi ympärilleen täysin uuden yhtyeen kolmen keikan ajaksi. Edellisestä keikasta olikin tullut kuluneeksi jo lähes 20 vuotta. Blackmoren lisäksi Rainbow’n riveissä vaikuttivat rumpali David Keith ja basisti Bob Nouveau, jotka ovat soittaneet myös Blackmoren folk rock -yhtye Blackmore’s Nightissa. Stratovariuksen Jens Johansson soitti koskettimia ja laulajana kuultiin Lords of Blackin Ronnie Romeroa ja taustalaulajina Lady Lynnia ja Candice Nightia.

Juuri laulajan paikka herätti keskustelua ja kuumensi fanien tunteita pitkään ennen kokoonpanon varmistumista. Vettä kiukaalle heitti Rainbow’n entinen laulaja Joe Lynn Turner, joka on laulanut myös Deep Purplessa, Yngwie Malmsteenin yhtyeessä, Sunstormissa ja omassa sooloyhtyeessään. Turner kertoi käyneensä neuvotteluita Blackmoren kanssa mahdollisesta yhteistyöstä, mutta haastatteluiden yhteydessä mikään ei ollut varmaa. Lopulta Blackmore päätyi varsin Blackmoremaiseen ratkaisuun: kaikki Rainbow’n entiset jäsenet häntä itseään lukuunottamatta jätettiin comebackin ulkopuolelle. Monet nostalgiannälkäiset olisivat varmasti halunneet mielummin nähdä lavalla all-star-kokoonpanon, jossa vaikuttaisi lukuisia entisiä jäseniä. Vaikka osa on jo poistunut tästä maailmasta, niin ovathan heistä myös monet vielä varsin hyvässä laulu- ja soittokunnossa. Itsekin fantasioin tällaisesta järjestelystä, mutta Blackmorea ei tunneta ihmisenä, joka tekisi asiat kuten muut haluavat.

Tietysti tämä historiallinen tapahtuma piti myös taltioida. Äskettäin julkaistu ”Memories in Rock – Live in Germany” -livealbumi pitää nimensä mukaisesti sisällään materiaalia kahdella Saksan keikalla Loreleyssä ja Bietigheim-Bissingenissä kuvatuilta keikoilta. Arvostelukappale on albumin CD-versio, joten kuvausteknisistä asioista ja ylipäätään keikkojen visuaalisesta puolesta en voi sanoa paljon. Muutamien YouTubeen ennakkoon ladattujen pätkien perusteella niissäkään ei kyllä tunnu olevan valittamista.

Jo heti keikkojen jälkeen internettiin löysi tiensä puhelimella kuvattuja pätkiä Rainbow’n esiintymisestä ja jo niistä kävi ilmi, että nykyisen Rainbow’n livekunto on todella kova ja jäsenten väliset kemiat kohtaavat. Ensimmäinen keikka saattoi mennä vielä hieman lämmitellessä, mutta viimeistään toisella keikalla eroa vanhaan Rainbow’hun ei soitannollisessa mielessä juurikaan ollut. Ritchie Blackmore on edelleen meidän tavallisten kuolevaisten joukkoon laskeutunut kitarajumala, joka antoi meille lahjaksi oman näkemyksensä rock ’n’ rollista. Näkemyksen, jota kukaan ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut kopioimaan autenttisesti. Rock ’n’ roll soi vähintään yhtä hienosti kuin studioalbumeillakin. Meininki on kohdallaan, soittajat osaavat asiansa, yleisö on innoissaan ja vahvasti mukana hengessä. Ja keikkafiilis on taltioitu albumille todella hyvin. Rainbow’n läsnäolo maistuu suussa ja puskee aivoihin kuulokkeita pitkin.

Ronnie Romero revittelee äänijänteitään ja tulkitsee kappaleet tehden vain ja ainoastaan kunniaa niiden alkuperäisille versioille ja laulajille. Keikoilla kuultiin kappaleita laajalla skaalalla Rainbow’n koko diskografiasta ja melko kattavasti Deep Purpleltakin. Kappaleita ovat alkuperäisillä studioalbumeilla laulaneet Ronnie James Dio, Ian Gillan, Joe Lynn Turner, Graham Bonnet ja David Coverdale. Ei ole varmasti mikään helppo tehtävä tulkita heidän kaikkien laulamia kappaleita vakuuttavasti yhden keikan aikana, mutta Romero on mies paikallaan. Hän osaa laulaa kevyesti ja puhtaasti, jopa popahtavasti, kuten esimeriksi Graham Bonnetin alunperin laulamassa ”Since You Been Gone” -coverissa kuullaan. Myös kaikkia ihmiskehon säännönmukaisuuksia uhmaava väkivahva raspi ja terävä kirkuminen sujuvat ongelmitta. Esimerkiksi ”Child in Timessa” ja ”Man on the Silver Mountainissa” Romeron ääni kaikuu lähes yhtä komeasti kuin alkuperäisillä laulajilla, mutta hän tuo tulkintaansa myös omia mausteitaan ottaen kappaleet omakseen. Kenelläkään ei pitäisi olla enää epäilystäkään siitä, että Romero on juuri oikea mies Rainbow’n keulille.

Rainbow nousi horroksestaan uudistuneena, mutta vanhan voiman säilyttäneenä. 71-vuotias Blackmore ei kalpene sitten yhtään tämän päivän kitarasankareille tai edes nuoremmalle itselleen. Hänen virtuositeettinsa on täysin vailla vertaistaan. Vanhoihin klassikkokappaleisiin on puhallettu uutta eloa, eikä vähiten Blackmoren taiturimaisesti maalailemien sävelten ansiosta. Ympärillään hänellä on yhtye, jota voi täysin oikeutetusti kutsuta Rainbow’ksi.

Toivottavaa on tietysti, että Rainbow esiintyisi vielä uudestaakin eikä Blackmore ole käsittääkseni sulkenutkaan sitä mahdollisuutta pois. Mikäli näin ei kuitenkaan käy, niin ”Memories in Rock” päästää niin lähelle, että lähempänä ei ole mahdollista olla olematta itse paikalla. DVD- ja Blu-Ray -versiot varmasti vielä paremmin kuin CD, mutta yllättävän hyvin tämä toimii näinkin. Yleisesti ottaen en ole live-CD:itten ystävä, mutta ”Memories in Rock” on yksinkertaisesti mahtava livealbumi, johon tiivistyy kaikki olennainen Rainbow’n ja Deep Purplen musiikista. Nyt vain kädet ristiin ja toivomaan, että Rainbow saataisiin vielä joskus Suomeenkin.

9/10

Kappalelista:
CD 1:
1. Highway Star
2. Spotlight Kid
3. Mistreated
4. Sixteenth Century Greensleeves
5. Since You Been Gone
6. Man on the Silver Mountain
7. Catch the Rainbow
8. Difficult to Cure (Beethoven’s Seventh)
9. Perfect Strangers
10. Stargazers
CD 2:
1. Long Live Rock ’n’ Roll
2. Child in Time / Woman from Tokyo
3. Black Night
4. Smoke on the Water
Bonus tracks from alternative night:
5. Spotlight Kid
6. Man on the Silver Mountain
7. Long Live Rock ’n’ Roll
8. Stargazers

Rainbow Facebookissa
Ritchie Blackmore Facebookissa