Yhdysvaltain Oregonin osavaltiosta ponnistava Red Fang on onnistunut hieman yli kymmenessä vuodessa vakiinnuttamaan paikkansa yhtenä modernin stoner rockin ykkösnimistä. Jossain määrin Mastodoniinkin verrattavia riffejä ulos urakalla suoltava bändi on uransa aikana julkaissut kolme täyspitkää, joista viimeisin, ”Whales & Leeches”, julkaistiin kolmisen vuotta sitten. Tässä välissä bändi on ehtinyt hemmotella fanejaan peräti kahdella lyhytjulkaisulla ja viime vuoden lopussa julkaistulla Elvis-coverointisinkullakin. Nyt odottelu on ohi: ”Only Ghosts” on täällä. Mutta onnistuuko levy jatkamaan bändin aiempaa, kovaksi todettua linjaa?

Levy jatkaa pääosin samoilla linjoilla kuin bändin aiemmat levytykset – kovaa riffittelyä ja groovailua. Monesti näin vahvasti samoilla linjoilla jatkanut bändi jämähtää paikoilleen ja kuulostaa aina vain enemmän ennalta-arvattavalta, mutta Red Fang on jotenkin onnistunut kuulostamaan yhtä tuoreelta läpi uransa. Mahtavan riffikynän lisäksi osa tästä johtuu bändin musiikista uhkuvasta kemiasta: harva bändi onnistuu pysymään näin tasapuolisena jäsenten kesken. Kukaan bändin neljästä jäsenestä ei tunnu jäävän turhaksi tai taka-alalle: laulaja-basisti Aaron Beamin jykevät bassolinjat tuovat musiikille vahvan ja paksun pohjan, kitaristiduo Brian Giles ja David Sullivan (joista ensimmäinen hoitaa myös entistä suuremman osan lauluista) pommittavat riffeillään ja rumpali John Sherman pitää koko homman kasassa vahvalla ja varmalla rumputyöskentelyllään. Tämä yhtenäisyys huokuu etenkin ”Cut It Short” ja ”The Deep” -kappaleiden kaltaisissa astetta vauhdikkaammissa taidonosoituksissa: tässä on bändi, joka pelaa aivan helvetin hyvin yhteen.

Kuten mainittua, kitaristiduon toinen puolikas Brian Giles on aiempaa keskeisemmässä roolissa ”Only Ghosts” -levyllä. Ei hän pelkäksi taustalaulajaksi ole aiemminkaan jäänyt, mutta tällä kertaa hän on lähes yhtä paljon äänessä kuin basisti Beam, sekä hyvässä että pahassa: Gilesin muutamaakin astetta möreämpi – kuvittele Lemmy risteytettynä Mastodonin Brent Hindsiin – lauluääni tuo hyvää vaihtelua Beamin huomattavasti puhtaammalle laulutyylille, mutta ei ole aina järin kaunista kuunneltavaa. Plussat kuitenkin vaihtelusta, sillä omalla tavallaan tämä rujous tuo myös paljon lisäpintaa bändin äänimaailmalle ja sopii esimerkiksi ”Flies”-avausbiisiin ja ”The Smell of the Sound” -kappaleen kaltaisiin hitaampiin tunnelmointeihin kuin juusto pitsaan.

Maininnan arvoista on levyn rakenne. Juuri näin kootaan levy! Levy alkaa vauhdikkaasti, kunnes tunnelma muuttuu ”No Air” -kappaleen kohdilla hitaammaksi. Useimmiten levyn väliin heitetyt instrumentaalit aiheuttavat allekirjoittaneessa suuren luokan kummastusta, mutta ”Cut It Short” -kipaleen ripeämmän menon ja edellä mainitun ”No Airin” välistä tunnelmanvaihdosta pohjustava ”Flames” onnistuu työssään loistavasti. Tästä voisi moni oppia jotakin. Seuraavaksi tunnelma nousee taas ”Shadows”– ja ”Not For You” -kappaleiden aikana. Mainituista ensimmäinen on uudelleen äänitetty versiointi ”The Shadows” -kappaleesta, joka on pari vuotta sitten julkaistulla ”Scion A/V Presents” -EP:llä, mutta valitettavasti jää hieman alkuperäisen jalkoihin säkeistöjen hieman liian selvästi miksatun laulun takia. Tunnelma hidastuu jälleen ”The Smell of the Sound” -kappaleella, kunnes loppukiri otetaan levyn parhaimmistoon kuuluvalla nopeammalla biisikolmikolla. Kokonaisuus ei jää missään vaiheessa tylsäksi, sillä tasapaino on hoidettu loistavasti.

Summa summarum: bändi on pyöräyttänyt ulos jälleen kovaa linjaa jatkavan levyn. Red Fang ei ehkä ole keksimässä pyörää uudestaan, mutta se on onnistunut jo neljän levyn verran pitämään pyöränsä niin kovassa kunnossa, että siitä voisi moni vanhempi bändi ottaa mallia.

9-/10

Kappalelista:

1. Flies
2. Cut it Short
3. Flames
4. No Air
5. Shadows
6. Not for You
7. The Smell of the Sound
8. The Deep
9. I Am a Ghost
10. Living in Lye

Red Fang Facebookissa
Bändin kotisivut